Maratoonarin sydänvaivoja

Maratonin (42 km 195 m) juokseminen on elimistölle suuri haaste eikä sitä kannata yrittää huonosti valmistautuneena. Harrastelijamaratoonarien pitäisikin harjoitella paljon ennen maratonia. Yksinomaan Yhdysvalloissa puolisen miljoonaa ihmistä juoksee vuosittain maratonin ja Suomessakin yli 10 000.

Vuoden 2003 Bostonin maratonin yhteydessä tehtiin tutkimuksia pitkäkestoisen rasituksen vaikutuksista elimistöön. Tuolloin oli poikkeuksellinen säätila. Lämpötila oli yli 30 astetta ja ilmankosteus korkea. Yhteen tutkimukseen osallistui 20 harrastelijamaratoonaria, joille tehtiin sydämen kaikututkimus ultraäänellä juuri ennen juoksua, heti juoksun jälkeen sekä noin kuukauden kuluttua. Harrastelijat juoksivat alle 65 kilometriä viikossa ennen maratonia. Sekä sydämen systolisessa toiminnassa (supistusvaihe) että diastolisessa toiminnassa (lepovaihe) havaittiin häiriöitä. Kaikki supistusvaiheen muutokset normalisoituivat nopeasti, mutta sydämen kyky levätä pumppaustoiminnan välillä ei normalisoitunut juoksua seuraavan kuukauden aikana.

Tutkimustulosta ei voi soveltaa huippujuoksijoihin, jotka harjoittelevat moninkertaisesti harrastelijoihin verrattuna. Osallistujien harjoitusmäärät eivät toisaalta olleet suinkaan mitenkään vähäisiä vaan tarkoittavat yhdeksän kilometrin lenkkiä päivässä. Tutkimus ei myöskään anna vastausta kysymykseen, onko näillä sydämen toiminnan muutoksilla pitkäaikaisia tai pysyviä vaikutuksia sydämen toimintaan.

Näyttää siltä, että harrastajelijamaratoonarien pitäisi ehdottomasti harjoitella paljon ennen maratonia, selvästi tavallisia lenkkeilijöitä enemmän. Maratonjuoksu on joka tapauksessa elimistölle suuri haaste eikä sitä kannata yrittää huonosti valmistautuneena.

Lähde: European Heart Journal 27: 1079-1084, 2006