Hyvää huomenta!

Aamulla kun heräät aivoissasi tapahtuu kiehtovia asioita. Aamun hetki on todellakin kullan kallis. Dwayne Godwinin laboratoriossa USA:ssa tiedemiehet ovat tutkineet mitä aivojen tasolla tapahtuu juuri kun olemme heräämässä. Löydöksiä pidetään niin merkittävinä, että terveyssanomien toimittajat ovat jakeluun toimittaneet hilpeän rautalangasta väännetyn selostuksen aamun aikaisista hetkistä pääkopassamme. Selitysmalli on monin tavoin ontuva, mutta sellaisiahan kaikki rautalankaväännökset tahtovat olla. Liian yksinkertaisia, mutta tieteellinen selitys on niin vaikea, että se jää helposti pelkän pienen sisäpiirin tiedoksi. Parempi kun käytetään rautalankaa ja edes yritetään selittää aivotoiminta kadunmiehelle.

Kas näin sinä heräät tiedemiesten mukaan: Aivomme käynnistyvät typpioksidilla. Kun haukottelet ja vähitellen avaat uneliaat silmäsi, typpioksidia erittyy pieninä purkauksina aivoissa sijaitsevista kantasoluista ja tätä typpioksidia kertyy ensin thalamukseen, joka on väliaivojen se parillinen osa, jossa toimivat mm. useimpien keskushermoston aistiratojen väliasemat. Thalamuksesta typpioksidi jaetaan edelleen muihin kohtiin aivoissa kuten esimerkiksi aivokuoreen. Typpioksidi on se aine, joka saa aivokuoren heräämään ja reagoimaan kaikkiin niihin toimintoihin, joita joudumme hallitsemaan päivittäisessä elämässämme.

Terveystoimittajien kielellä ilmaistuna aivomme heräävät samalla tavalla kuin nykyaikainen tietokone käynnistyy. Tietokoneen käyttöjärjestelmä (typpioksidi) käynnistää tietokoneen täyteen toimintavalmiuteen vähitellen luomalla yhteyksiä keskusyksiköstä (thalamuksesta) kaikkiin haluttuihin lisälaitteisiin tietokoneessa ja vähitellen voimme käynnistää tarvittavat tietokonesovelluksemme.

Tutkija Godwin sanoo, että tämä uusi äsken löydetty rooli thalamukselle typpioksidin kerääjänä, toimii vähän niin kuin ovimikko, joka valikoi ja päästää sisään vain tietyt ehdot täyttävät ihmiset. Kun thalamus on täynnä oikeita "ihmisiä" (ärsykkeitä), sitten me heräämme. Herääminen tapahtuu siis aluksi todellakin "alitajunnassa" hyvän aikaa ennen kuin muut aivojen osat ehtivät mukaan.

Tämä on hyvä selitys sille miksi olemme usein niin sekavan tokkuraisessa tilassa, jos heräämme säpsähtäen johonkin ulkoiseen ärsykkeeseen, emmekä saa herätä rauhassa sitten kun olemme saanet nauttia riittävän pitkästä unesta. Typpioksidi ei ehdi herättää aivojamme normaaliin tapaansa.

Lähteet: Neuroscience, 28.7.2006 ja Medgadget, 21.8.2006