Pari kaljaa on maailman epämääräisin tilavuusmitta

Helsinkiläinen työterveyslääkäri ja kirjailija Juhani Seppänen kirjoittaa viisaita liiallisesta alkoholinkäytöstä: Alkoholismi ei ole sairaus. Alkoholistien hoito on vain ryyppäyskuntoutusta. Suomi on juopon taivas.

Juhani Seppänen pani itsensä likoon ja kirjoitti raadollisen rehellisen kirjan omasta juomisestaan ja siitä, minkälaista on olla raittiina vuoden verran. Selvästi juovuksissa (Otava 2006) ei tuputa mitään, mutta saa lukijan silti miettimään omaa alkoholinkäyttöään ja alkoholiparatiisia nimeltä Suomi.

Alkoholismi ei ole sairaus. Vaikka hallinnasta riistäytynyttä juomista on medikalisoitu diagnoosinimikkein ja sairauskäsittein, Seppäsen mukaan se ei ole edistänyt tuon vaivan hoitoa. Juuri näin! Tulee diagnooseista ja lääkkeiden määräämisestä väkisinkin mieleen A-klinikkasäätiön Jukka Heinosen mainio oivallus: Jo on aikoihin eletty. Suomalainen ei tiedä olevansa terve ennen kuin käy tämän asian lääkärillä tarkistamassa! Tieteellisen Addiction -julkaisun tuoreen tutkimuksen mukaan valtaosa alkoholisteista pääsee eroon riippuvuudestaan "omin nokkineen". Seppänen on samaa mieltä ja minä pidän tätä viisauden alkuna. Peilistä katsoo takaisin se henkilö joka voi ratkaisevasti vaikuttaa juomiskierteen katkaisuun.

Alkoholistien hoito on vain ryyppäyskuntoutusta. "Rauhoittavien ja unilääkkeiden kirjoittaminen vieroitusoireista kärsivälle on lääkäriltä vain karhunpalvelus. Myös erilaisten antabus- ja ilokaasu-hoitojen teho on jättänyt toivomisen varaa niin, että voitaisiin oikeastaan puhua ryyppäyskuntoutuksesta", Seppänen julistaa. Hän vitsailee astuneensa ulos baarikaapista tunnustaessaan julkisesti, että oma alkoholin käyttö meni liialliseksi. "Se tapahtui vaivihkaa. Olutta oli nautinnollista kulauttaa kurkusta työpäivän jälkeen kotimatkalla pubissa. Väsymys unohtui, kun alkoi tuntua joltain muulta. Juomisen myötä uni jäi huonoksi, ja seuraavana päivänä oli taas uusi väsymys, jota piti taas hoitaa oluella. Pian alkoholi oli päivittäinen itsestäänselvyys. Sosiaalisena ihmisenä minulle siunaantui usein myös tilanteita, joissa tarjottiin viiniä. Ja miten helppoa oli suostua, kun joku ehdotti, että lähdetään bisselle", Seppänen jatkaa.

"Pari kaljaa" on maailman epämääräisin tilavuusmitta. Oma alkoholinkäyttö askarruttaa useita. Seppäsenkin vastaanotolla potilaat kysyvät, mitkä ovat alkoholin käytön turvalliset rajat. "Huolissaan on syytä olla silloin, kun huomaa pohtivansa, olisiko syytä olla huolissaan", Seppänen toteaa ja huomauttaa, että peilaamme omaa alkoholinkäyttöämme helposti mattinykäsiin ja muihin moponsa hallinnan menettäneisiin. Poikkeuksetta arvio on lohdullinen. Joillakin menee vielä huonommin kuin minulla.

Suomi on juopon taivas. Suomesta on Seppäsen mukaan tullut parissakymmenessä vuodessa juopon taivas. Alkoholin saatavuus on parantunut. Helsingissäkin on kapakoissa väkilukuun nähden enemmän asiakaspaikkoja kuin missään muussa Euroopan pääkaupungissa. Minun mielestäni jokin asia on pielessä jos ravintolassa joutuu maksamaan enemmän lasillisesta tuoremehua kuin tuopillisesta olutta.

Tarttis varmaan tehdä jotakin, jotta kansa ei juo itsensä hengiltä, sanoo moni. Valitettavasti alkoholilla itsensä tappaminen on tavattoman hidasta puuhaa. Kohtuuttoman kalliiksi tulee terveydenhoitojärjestelmällemme humalaisten hoito ylipäänsä. Pahitteeksi ei olisi jos sikahumalassa örveltämisestä tehtäisiin niin noloa, että se loppuisi. Nyt on vallalla sellainen käsitys, että humalainen sekoilija on hauska ja julkkishumalainen on oivaa lööppiaineistoa. Tämä on mahdottoman turmiollista nuorisollemme, joka ottaa mikamyllylöistä ja tonyhalmeista mallia. Raittiusmies Panu Höglund kirjoittaa osuvasti urheilijoiden alkoholinkäytöstä omassa kolumnissaan: Muuan huippuluokan jääkiekkojoukkue, jonka nimeä en vaivaudu mainitsemaan (kaikki ne ovat samaa porukkaa), joutui vallan iltapäivälehtien otsikoihin tapeltuaan kännipäissään Ruotsin-laivalla. Länsinaapuriin oli miehissä menty käymään muutama ottelu pohjoismaisia joukkueita vastaan, ja kun kerran suomalaisia lätkämiehiä ollaan, niin totta mooses kaikki vastustajat oli voitettu. Kun menestys oli näin hyvä, valmentaja, kuten Arto Paasilinnan unohtumaton siltainsinööri Jaatinen, antoi miehilleen luvan viettää päivän viinan merkeissä.

Valtaosa urheilijoista käyttäytyy asiallisesti ja ottavat viinan kirot vakavasti. Muutamat harvat julkisuuteen pyrkivät epäurheilijamaiset tyypit pilaavat urheilijoiden maineen. Sille me raittiit ja nuhteettomat urheilijat emme voi mitään. Sen kanssa on vain elettävä.

Lähde: Iltalehti, 26.8.2006