Lasten liikuntasuositus muuttumassa

Lasten pitäisi liikkua enemmän ja kansallisen liikuntasuosituksen muuttamiselle on paineita. Tuoreen kansainvälisen tutkimuksen mukaan lasten tulisi liikkua vähintään 1,5 tuntia päivittäin, jotta riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin aikuisena laskisi. Monissa maissa suositus on vain tunnin verran. Näitä suosituksia käytetään sitten kun luodaan näitä liikuntastrategioita maassamme. Koulujen liikuntatunneille saakka nämä jalot tavoitteet eivät tahdo yltää ja koululiikunnasta tehdään usein sellaista kauheaa pakkopullaa. Välillä kun touhua seuraa, ei voi kuin ihmetellä miksi koululiikunta on päästetty rapistumaan näin pahasti. Anteeksi tällainen letkautus, mutta minä olisin lapsena tullut kaistapäiseksi jos en olisi saanut liikuntaa vähintään viisi tuntia päivässä. Tällä hetkellä riittää pari-kolme tuntia päivässä hulluuden pitämiseksi loitolla. Onko lukijoiden joukossa muita yhtä hassuja yksilöitä?

Arvovaltainen lääketieteellinen julkaisu The Lancet julkaisi kesällä norjalaisen professori Lars Bo Andersenin yhteenvedon tutkimuksesta, jossa seurattiin vyötärölle kiinnitettävän laitteen avulla yli 1 732 9- ja 15-vuotiasta tanskalaista, virolaista ja portugalilaisten koululaista. Tutkimuksessa tarkkailtiin laitteen mittaaman liikunnan määrän yhteyttä verenpaineeseen sekä insuliini- ja kolesteroliarvoihin. Vähiten liikkuvilla oli selvästi kohonnut riski sairastua myöhemmällä iällä sydän- ja versiuonisairauksiin. Tutkijoiden johtopäätös oli, että lasten ja nuorten pitäisi liikkua enemmän ja tasokkaammin kuin kansainvälinen nykysuositus neuvoo. Tunti kohtuullisesti kuormittavaa liikuntaa ei riitä, vaan tarvitaan ainakin 1,5 tuntia, jos mieli välttää mainittuja tauteja.

Nyt Suomessa aiotaan kuitenkin pistää vielä paremmaksi - ainakin paperilla! Nuori Suomi ja sosiaali- ja terveysministeriö yhdessä opetusministeriön kanssa julkistivat viime syksynä asiantuntijatyöryhmän laatimat varhaiskasvatuksen liikuntasuositukset, joiden mukaan pienten lasten tulisi liikkua ainakin kaksi tuntia päivässä sen verran reippaasti, että hengästyvät. Hyvä Suomi!

Liikuntatieteiden tohtori Arja Sääkslahti toteaa: "Meidän näkökulmamme oli laajempi kuin Andersenin tutkimuksessa, jossa liikunnan määrää tarkastellaan vain sydän- ja verisuonisairauksien riskin näkökulmasta. Tarkastelimme lapsen normaalin fyysisen kasvun ja kehityksen lisäksi myös liikunnan motorisen perustan sekä hermoston, tunne-elämän ja sosiaalisten taitojen kehittymistä."

Perustaitojen oppiminen vaatii toistoja. Lapsen pitäisi päivittäin liikkua niin paljon ja niin laadukkaasti, että liikunnan harrastaminen menisi ikäänkuin veriin ja liikuntainto kantaisi myöhempäänkin ikään asti. Mieleisen lajin tai liikuntamuodon löytäminen on aikuisena helpompaa, jos jo nuorena on omaksunut lajin taidot. Lapsuudessakin liikunnan perustaitojen oppiminen edellyttää, että samat liikkeet toistetaan riittävän useasti. Ovatko lapset nykyään liian hätäisiä? Nappia painamallako pitäisi oppia hetkessä seivästä hyppäämään, moukaria heittämään, pujottelurinnettä alas tulemaan tai jalkapalloa verkon perälle toimittamaan? Minun mielestäni tuo harjoittelun viehätys on erityisen kiehtovaa. On ihana tunne kun vuosien harjoittelun tuloksena leikiten tekee jotakin sellaista jota lajia harrastamaton ei pysty. Ehkä tämä on osoitus hurjan kierosta asenteestani, mutta toivoisin sen olevan merkkinä voimakkaasta mutta terveellisestä kilpailuvietistäni.

Liikunnan kautta saatavia perustaitoja tarvitaan muussakin oppimisessa, ja liikunnan avulla voidaan tukea lasten oppimisvalmiuksia laajemminkin. "Karkeamotoriiikan pitää ensin olla hallussa, jotta voi kehittää myös hienomotorisia taitoja, joita tarvitaan esimerkiksi kynän ja paperin kanssa", Sääkslahti havainnollistaa ja jatkaa: "Liikunta tarjoaa myös loistavia tilaisuuksia lapsille oppia, miten voi hyväksyttävällä tavalla käsitellä ja osoittaa omia tunteitaan."

Lähde: SLU, Liikunnan ja Urheilun Maailma 10/06