torstaina, heinäkuuta 27, 2006

Arkisia ajatuksia ruoasta ja terveydestä

Pitkän, kuuman kesän kääntyessä loppua kohti psykologi Marieke Saher on päättänyt puolustaa väitöskirjaansa Everyday beliefs about food and health (PDF). Selailin 4.8.2006 tapahtuvaan väitöstilaisuuteen tarkoitettua opusta. Kaikista mahdollisista asioista voi näköjään väitellä. Aika erikoinen lukuelämys on tässä tarjolla. Joukossa on ihan hauskojakin ajatuksia lähinnä vaihtoehtolääkinnästä. [Hakasuluissa on jotain omaa sekavaa ajatuksenjuoksuani.]

Arkisessa aherruksessamme mietimme jatkuvasti ympäröivää maailmaamme. Se näkyy psykologi Saherin mukaan esimerkiksi käsityksessämme ruoasta ja terveydestä, kuten onko tietty ruoka terveellinen, mistä johtui vatsatauti, teknologinen kehitys uhkaa ympäristöämme ja auttoivatko lääkkeet. Usein nämä käsitykset ja uskomukset ovat samansuuntaisia, joskin hieman suurpiirteisimpiä, kuin asiantuntijoiden tarjoamat näkemykset. Joskus arkiajattelu kuitenkin vie hakoteille ja päädytään päinvastaiseen kantaan kuin tieteellisellä ajattelulla. Silloin arkista kantaamme asiaan ei välttämättä hetkauta mitkään järkevätkään vastaväitteet. Sen minkä joku on saanut päähänsä, siihen myös uskoo. [Jos on päättänyt uskoa homeopatiaan, mitkään järkevät vastaväitteet eivät hetkauta ajatuksenkulkua?]

Johdannossa tuodaan esille aika jännä ajatuskuvio, jonka olen itsekin huomannut työssäni. Määrittelemällä henkilö ylipainoiseksi monella ihmisellä on tapana piirtää alitajunnassaan kuvan ylipainoisesta ihmisestä jonka ajatusmaailmaan kuuluu ikäänkuin automaattisesti: läski, ahmiminen, hampurilaiset, dieettikokeilut, Painonvartijat, liikkumattomuus, tyypin 2 diabetes, sydäntauti jne. Suurin osa näistä ajatusmaailman kuvioista ovat kielteisiä ja vahingollisia, joskus täysin perusteettomia. [Toivoisinpa voivani kokonaan vapautua näistä ajatusmaailman kahleista kohdatessani esimerkiksi ylipainoisia!]

On esitetty, että jotkut arkiset uskomukset muistuttavat peräti taikauskoa. Väittelijä on tehnyt kyselytutkimuksen missä hän tarkastelee neljää tällaista arkiuskomusta:
  • ”olet mitä syöt” -ajattelu
  • asenteet luomuruokaan
  • asenteet geenimanipuloidun (GM) ruoan suhteen
  • uskominen vaihtoehtolääkintään
Ensimmäisessä tutkimuksessa Saher toteaa, että ihmiset tekevät toisistaan päätelmiä pelkän ruokavalion perusteella: terveellisesti ruokailevia pidettiin mm. kurinalaisempina, mutta myös epämiellyttävämpinä kuin muita. Tutkimus ei kuitenkaan vastaa kysymykseen oliko kyseessä taikauskoinen ajattelu, jossa ruoan katsotaan ikään kuin saastuttavan persoonallisuuden, vai normaali arkiajattelu. Luomu- ja GM-asenteet sen sijaan olivat lievästi yhteydessä taikauskoisuuteen siten, että taikauskoiset suhtautuivat muita kielteisemmin geenimanipuloituun ruokaan ja myönteisemmin luomuruokaan. Vaihtoehtolääkinnän tehoon uskominen oli voimakkaammin yhteydessä taikauskoisuuteen: mitä enemmän vastaajat uskoivat vaihtoehtolääkintään, sitä enemmän he uskoivat myös sellaisiin paranormaaleihin ilmiöihin kuten astrologiaan, telepatiaan tai vaikka kädestä ennustamiseen. [Voin vain kuvitella millaisen reaktion tämä herättää niissä kymmenissä tuhansissa vaihtoehtoisiin hoitomenetelmiin turvautuvissa, joille jokin lukuisista luontaistuotteista tuo helpotusta johonkin tiettyyn oireeseen, mutta astrologia ja kädestä ennustaminen on ja pysyy tosi vieraana lähestulkoon huuhaan asemassa!]

Jatkotutkimuksessa väittelijä sitten toteaa, että niin vaihtoehtolääkintään kuin paranormaaleihin ilmiöihin uskomiseen liittyy valmius ylittää mielessään biologian, fysiikan ja psykologian välisiä rajoja, soveltaen käsitteet yhdestä kategoriasta johonkin toiseen. Näin tehden voisi kuvailla esimerkiksi energiaa (fysiikasta) ’elävänä’ (biologiasta) tai vaikkapa ’pahana’ (psykologiasta). Osallistujien koulusivistyksessä ei useinkaan ollut puutteita, vaan rationaalisella tiedolla ei ollut lainkaan yhteyttä näihin uskomuksiin. Jopa keskenään ristiriitaisia taikauskoisia ja rationaalisia käsityksiä ilmiöistä esiintyi rinnakkain, eivätkä jälkimmäiset lainkaan kumonneet taikauskoa. Tämä selittänee sen, että joskus arkiuskomukset eivät horju juuri minkään argumentin vaikutuksesta.

Vaihtoehtolääkintää väittelijä käsittelee varsin kovalla kädellä poimien esiin räikeimpinä pitämiään esimerkkejä missä vaihtoehtoinen hoito hakee todistusvoimansa lähinnä magiasta. Esimerkkinä toimii hainrustouute, jonka suosio on varsin merkittävä kaikenlaisiin vaivoihin. Saher väittää, että hainrustouutteen terveysväitteiden alkuperä löytyy eräästä kirjasta vuodelta 1992 (Lane & Comac, 1992), jossa tuodaan julki virheellinen käsitys siitä, että hainrustouutteen täytyy olla terveellistä koska hait (jotka pääasiassa koostuvat rustosta) eivät sairastu syöpään. Näin ollen väittelijä tyrmää esimerkiksi tällaisen ajatusketjun [tohtori Matti Tolonen]: Hainrustouute tehoaa syöpään. Väittelijän omaan mielipiteeseen on voinut vaikuttaa tämä lausunto:

Hainrustosta ryhdyttiin 1970-luvulla etsimään syöpää parantavia aineita, koska uskottiin, että hait eivät sairastu syöpään. Uskomus on myöhemmin kumottu, sillä myös hailla on todettu erilaisia syöpäkasvaimia, vaikka ne ovatkin harvinaisia. Tehdyissä tutkimuksissa hainrustosta löydettiin aineosia, joilla koeputkessa todettiin vähäistä verisuonten kasvua eli angiogeneesia estävää vaikutusta. Tästä pääteltiin, että rustoa sisältävät valmisteet hillitsisivät kasvainten kasvamista estämällä verisuonten muodostumista. Ilman verisuonia kasvainsolut eivät pystyisi kasvamaan, koska ne eivät saisi solujen kasvulle välttämättömiä ravintoaineita ja happea. Ainoan julkaistun ihmistutkimuksen mukaan hainrustolla ei ole syöpäpotilaiden elinaikaa pidentäviä eikä elämänlaatua parantavia vaikutuksia. Erilaisia kuivatusta ja jauhetusta hainrustosta valmistettuja kapseleita, liuoksia ja injektioita markkinoidaan voimallisesti erilaisten valmisteita kehuvien kohujuttujen avustuksella. Useat rustovalmisteet ovat kalliita, pahanhajuisia ja –makuisia ja niitä tulisi syödä yli 100 tablettia päivässä saadakseen kohujutuissakin esitetyn määrän rustouutetta.Kaupan on myös hainmaksaöljyä sisältäviä valmisteita, joiden sisältämien alkyyliglyseridien väitetään suojaavan elimistöä sädehoidon haittavaikutuksilta. Valmisteita ei ole syytä käyttää, koska mitään tutkimusnäyttöä hainmaksaöljyn hyödystä tai turvallisuudesta ei ole.
Anna-Liisa Enkovaara
Ylilääkäri, Lääkelaitos
2002

Väittelijä tyrmää myös kuuluisan veriryhmädieetin, jonka mukaan ihmisen pitäisi valita ruokansa sen mukaan mihin veriryhmään hän kuuluu. [Ajatus veriryhmädieetistä on minullekin tavattoman vieras, mutta tiedän joidenkin noudattavan sitä.] Homeopatiasta, reiki-hoidoista, tarotkorteista, Feng Shuista, horoskoopeista, energiakasautumista, kasvirohdoksista jne. väittelijällä ei ole paljonkaan hyvää sanottavaa. [Vaikeita asioita! Helppo tuomita jotkin asiat välittömästi huuhaaksi, toiset asiat eivät ehkä ole niin mahdottoman kaistapäisiä asioita sittenkään. Ei minulla olisi rohkeutta mennä väittämään, että jokin kasvista uutettu rohdos ei voi toimia. En minä tiedä onko hainrustouutteessa syöpää parantavia ominaisuuksia? Onko teillä kokemuksia hainrustouutteesta?]

Suosittelen väitöskirjan lukemista!
Kommentoida saa vapaasti!

Blogiarkisto