Puuroa nälkäisille afrikkalaislapsille

Köyhässä aliravitsemuksesta kärsivässä Afrikassa koetaan lapsiperheissä liian usein surunhetkiä kun äidinmaidolla ravittu lapsi totutellessaan muuhun ravintoon, menee niin huonoon kuntoon, että äidin ja isän kullanmuru menehtyy. Länsimaiset elintarvikeyhtiöt ovat vuosikausia toimittaneet varsin kallista rasvattomasta maitopulverista, sokerista ja suolasta tehtyä sekoitusta, jonka toivotaan auttavan pitämään hengissä nämä pikkulapset. Hengissä taitaa näillä toimenpiteillä pysyä vain länsimainen elintarvikeyhtiö ja köyhät afrikkalaiset maat joutuvat käyttämään vähäiset rahavaransa tähän kyseenalaisesti markkinoituun turhuuteen.

Tätä mieltä olen lukiessani tässä kuussa julkaistua italialaistutkimusta Effect of a low-cost food on the recovery and death rate of malnourished children (Nälkäisten lasten selviytyminen ja kuolemantapaukset kun he saavat erästä edullista ravintoainetta syödäkseen). Italialaiset tutkijat nimittäin tekivät havainnon, että Afrikkaan tuotu länsimainen hätäaputuote on huomattavasti huonompi vaihtoehto kuin paikallisista ravintoaineista valmistettu maidon ja puuron sekoitus.

Tutkimus suoritettiin Lacorissa (Pohjois-Ugandassa). Ylivoimaisesti parhaimmaksi ravinnoksi köyhälle, nälkiintyneelle lapselle osoittautui puuro, joka oli valmistettu maissista, kuivatusta kalasta tai lihasta, maapähkinävoista ja öljystä. Lisäksi ravintopulveriin saatettiin lisätä vähän proteiinia ja rasvaa. Lasten kuolleisuus laski 22 prosentista 7,8 prosenttiin kun käytettiin tätä paikallista puuroa länsimaisen tuotteen sijaan. Yli puolessa tapauksista lasten kasvukäyrät pysyivät normaaleina tällä ugandalaisella tuotteella. Mitä ilahduttavinta, tämä ugandalainen puuro oli myös hyvin paljon edullisempi tuote kuin tuontikama.

Lähde: J Pediatr Gastroenterol Nutr 43 (4): 512-517, 2006

Mitä mieltä olette tästä?

Liikunta vähentää kehon rasvoittumista

Tänään 27. lokakuuta 2006 on Turun yliopistossa tarkastettu kliinisen fysiologian alaan liittyvä väitöskirja. Jarna Hannukaisen väitöskirjan nimi on "The Effects of Increased Physical Activity and Aerobic Fitness on Healthy Monozygotic Twins. With special reference to heart and skeletal muscle." (Lisääntyneen liikunta-aktiivisuuden ja aerobisen kunnon vaikutus terveisiin identtisiin kaksosiin. Erityishuomio sydän- ja luurankolihaksessa.)

Mitenkään kovin paljon liikunta ei vaikuttanut sydämen verenvirtaukseen, hapenkulutukseen, vapaiden rasva-aineiden käyttöön tai sepelvaltimoiden ja ääreisverenkierron toimintaan. Sen sijaan Hannukainen havaitsi, että lisääntynyt liikunta-aktiivisuus ja kestävyyskunto vähentävät kehon rasvapitoisuutta ja erityisesti vatsan alueella olevan rasvan määrää. Tällä tavalla liikunta on oivallinen apu painonhallinnassa. Fyysisesti aktiivisemmilla ja parempikuntoisilla kaksosilla maksan vapaiden rasvahappojen käyttö oli vähäisempää verrattuna huonompikuntoisiin kaksosveljiin. Uusimpien tutkimustulosten perusteella maksan rasvahappojen käyttö on yhteydessä maksan rasvoittumiseen ja siten liikunta saattaa ennaltaehkäistä ns. rasvamaksan muodostumista.

Jarna Hannukaisen johtopäätös tutkimuksestaan on, että kohtuullisesti lisääntyneellä liikunta-aktiivisuudella ja kestävyyskunnolla on vain vähäisiä perimästä riippumattomia vaikutuksia terveiden nuorten miesten sydämen toimintaan ja sydämen sekä luurankolihaksen verenvirtaukseen ja aineenvaihduntaan. Aktiivinen liikuntaharrastuneisuus nuorena aikuisena vähentää kehon rasvan määrää ja vapaiden rasvahappojen ottoa maksaan. Nämä mekanismit voivat ainakin osittain selittää kestävyysliikunnan terveysvaikutuksia.

Lähde: Turun yliopiston viestintä, 20.10.2006

Diplomi

Olen saanut hienon diplomin. Minut valittiin vuoden jäseneksi 2006 eräässä mielenterveysjärjestössä (Finlands Svenska Psykosociala Centralförbund). Valistustyölleni tälläkin sektorilla sain odottamattoman hienon tunnustuksen. Nöyrä kiitos!

Transrasvat kuriin rapakon takana

Amerikassa tapahtuu kummia, milloin me Suomessa seuraamme perässä? New Yorkin kaupunki on nimittäin aikeissa rajoittaa ravintolaruokien transrasvahappopitoisuuksia. Jos suunnitelmat toteutuvat, 18 kuukauden kuluttua ravintoloiden ruoka-annoksissa saa olla korkeintaan 0,5 grammaa transrasvahappoja. Tiputus on todella suuri, sillä esimerkiksi pikaruoka-annoksissa transrasvahappoja voi nykyään olla jopa 10 grammaa. Aiemmin tänä vuonna (14.6.2006) Kentucky Fried Chicken haastettiin Yhdysvalloissa oikeuteen liikaa transrasvaa sisältävästä ruoasta. Yksi annos saa ilman varoituksia sisältää 15 grammaa transrasvaa.

Suomesta poiketen puhutaan USA:ssa erikseen maidon omista, luonnollisista transrasvoista ja sitten näistä teollisuuden, keinotekoisesti valmistamista transrasvoista. Suomessa nämä rasvat niputetaan yhteen, vääristäen esimerkiksi meijerivoin kilpailuasemaa margariinia vastaan. Maitotuotteiden transrasvat ei tietojeni mukaan USA:ssa lasketa mukaan tähän transrasvasuositukseen. Valmiiksi pakattujen ruokien tuoteselosteista jenkit (ja danskit) ovat jo nykyisellään voineet nähdä tuotteen transrasvahappopitoisuuden. Milloin sama käytäntö saadaan Suomeen?

Newyorkilaisia halutaan varjella transrasvojen vaaroilta. Ne lisäävät veren haitallista LDL-kolesterolia, pienentävät hyödyllisen HDL-kolesterolin pitoisuutta ja siten altistavat mm. sydän- ja verisuonitaudeille. New Yorkin terveysviranomaiset pyysivät ravintoloita vähentämään transrasvahappojen käyttöä jo vuosi sitten, mutta pyyntöä noudatti aniharva. Nyt on kampanjan tiukentumisesta siis kysymys. Maaliskuussa 2007 tehdään uusi tilanteen kartoitus.

Transrasvahappoja on keinotekoisesti esimerkiksi pikaruoissa, paistetuissa ruoissa, sipseissä, valmiissa kakunpohjissa, kasvisrasvajäätelössä ja luonnostaan maitotuotteissa.

Lähde: British Medical Journal, 14.10.2006 (Janice Tanne: New York plans to restrict trans fats in restaurants)

Muita transrasvajuttujani:
Apinakin sen tietää - transrasvat lihottavat
Kellogg vähentää transrasvojen käyttöä
Transrasvat eivät mene avaimenreiästä läpi
Transrasvat pois pikaruoasta
Transrasvat puhuttelevat Pohjoismaissa

Lue myös tämä erinomainen yhteenveto: TRANSRASVAT - HAITALLISIA HAAMURASVOJA

Tsiikaa tätä nuori yleisurheilija!

Oli taas luentoilta. Nyt oli tarjolla tiukkaa tekstiä 10-16 -vuotiaille yleisurheilijoille, heidän vanhemmilleen ja huoltajille. Kahteenkymmeneen minuuttiin piti puristaa kaikki olennainen ravitsemustieto nuorelle yleisurheilijalle, heidän vanhemmilleen ja huoltajille. Yleisö oli koko ajan aktiivinen, eli palkkioksi jakoon meni Piltti-purkkeja, terveellisiä välipalakeksejä ja muutama kirjoittamani ravintokirja. Tällaista pitäisi kuulla enemmän sanottiin jälkeenpäin. Olen samaa mieltä, nyt on edes jotain pientä luettavissa, tietysti live-esitys on aina sävähdyttävämpi.

KUUNNELKAA! (Lukekaa)

Tämä koskee:

• nuoria urheilijoita
• vanhempia
• ohjaajia

1) Muista juoda vettä ja muita nesteitä!
Päivän mittaan urheilijan pitää juoda useita kertoja vettä. Sokeroidut virvoitusjuomat eivät kovin hyvin sovi urheilijalle. Juo mieluummin hedelmämehuja. Urheilijalla voi hyvin olla mukana koulussa sellainen trendikäs vesipullo, jonka hän täyttää vesijohtovedellä. Yleisurheilutreeneihin otetaan aina mukaan vesipullo. Jos pelkkä vesi tympäisee, voi sekaan pistää ihan vähän sekamehua makua antamaan.

Toimenpiteet: Vanhemmat varmistavat, että nuorella urheilijalla on treenikassissa täytetty vesipullo. Urheilija muistaa juoda vettä ja hedelmämehua päivällä koulussa ja kotona ennen treenejä. Treeneissä vesipullo kulkee aina mukana. Siitä otetaan hörpyt vaikkapa 20 min välein. Ohjaaja muistaa huomauttaa vesipullon olemassaolosta ja pitää sopivia juomataukoja. Esimerkiksi iso kulaus pullosta 3-4 kertaa tunnissa (15-20 min välein).


2) Ei saa harjoitella energiavajeessa!
Suomen kielellä ilmaistuna tämä tarkoittaa, että harjoituksiin ei mennä nälkäisinä. Jos on kauhea nälkä treeneissä, silloin harjoitus voi tehdä enemmän haittaa kuin hyötyä. Vanhempien tulee varmistaa, että urheileva lapsi saa täysipainoista ruokaa 3-4 tuntia ennen illan harjoituksia. Aina tämä ei onnistu ja lapsi voi saapua treeneihin nälkäisenä ja väsyneenä. Silloin voi pelastukseksi muodostua 15-30 min ennen treeniä syöty Piltti-hedelmäsose (1-2 purkkia) ja muutama iso kulaus vettä. Hienojakoisuutensa takia hedelmäsose ei aiheuta vatsanväänteitä vaikka sen nauttisi näinkin lähellä treenejä.

Toimenpiteet: Vanhemmat yrittävät hoitaa lapsen ruokailupuolen kuntoon ja ostavat hätävaraksi lapsilleen muutaman purkin Piltti-hedelmäsoseita (maksaa 40-50 senttiä / kpl) ja sujauttavat nämä treenikassiin hätävaraksi. Ohjaaja varmistaa ennen treenien alkua onko joku nälissään. Nälkäiset komennetaan syömään Pilttiä ja juomaan vettä (ohjaaja voi pitää omassa treenikassissaan muutaman Piltti-purkin siltä varalta, että urheilijalla ei ole mukana). Urheilija huolehtii siitä, että on syönyt ruokaa lautaselta 3-4 tuntia ennen treeniä tai laadukkaan välipalan 1-2 tuntia ennen treeniä. Piltti-purkki mukana varmuuden vuoksi. Nälkäisenä urheilija ei saa treenata!


3) Nauti kunnon aamupala.
Tämä on jo toistettu niin moneen kertaan, että tämä varmaan jo tuntuu kovin tylsältä: Aamupala on päivän tärkein ateria! Jos aamupalan nauttiminen tuntuu tylsältä, sinulla on kaksi vaihtoehtoa: Pakota itsesi syömään kunnolla aamulla tai unohda menestyksellinen urheilu-ura! Valitset toivon mukaan ensin mainitun vaihtoehdon. Juot lasillisen tuoremehua, syöt ison lautasellisen puuroa, nautit 2-3 palaa ruisleipää päällystettynä juustolla tai lihaleikkeleillä ja kyytipojaksi lasillinen maitoa.

Toimenpiteet: Vanhemmat huolehtivat siitä, että kotona on laadukas aamupala tarjolla. Urheilijat heräävät 10 min aikaisemmin kuin tavallisesti ehtiäkseen ennen kouluun lähtöä syödä kunnon aamupala. Ohjaaja varmistaa jutellessaan urheilijan kanssa onko aamupala maistunut.


4) Pääharjoituksen jälkeen mahdollisimman pian syömään.
Harjoituksessa mennään aina katabolian (hajottava aineenvaihdunta) puolelle. Varmistaaksesi mahdollisimman nopean siirtymisen palauttavaan vaiheeseen (anabolia) tulee sinun syödä ruokaa lautaselta tunnin sisällä harjoituksen päätyttyä. Jos viive on pitempi, on laadukkailla välipaloilla varmistettava palautumisvaiheen käynnistyminen.

Toimenpiteet: Treenin päätyttyä ohjaaja iloisesti kiittää urheilijaa aherruksesta ja muistuttaa siitä, että nyt kaikki kipinkapin kotiin syömään. Vanhemmat pyrkivät järjestämään lapsilleen mahdollisimman täysipainoisen ruokailuhetken treenien jälkeen. Urheilija syö tarmokkaasti ruokaa treenien jälkeen vaikka olisi paljon muutakin tärkeää tekemistä.


5) Vältä roskaruokia.
Tehdessäsi lujan päätöksen ryhtyä (huippu-)urheilijaksi, joudut luopumaan monista mieliteoista. Yksi rankimpia asioita voi olla roskaruoan (hampurilaiset, sipsit, limsat, karkit) jättäminen pois. Roskaruoka kuitenkin varastaa sinulta mahdollisuuden syödä mahdollisimman terveellisesti, joten siitä on kerta kaikkiaan luovuttava. Jos on aivan hirvittävä karkinhimo voi olla tarpeen pitää yksi roskaruokapäivä viikossa. Joillakin urheilijoilla on niin kova karkinhimo, että karkinsyönnin lopettaminen on mahdotonta. Pidä silloin yksi selkeä karkkipäivä viikossa (esim. lauantaina), jolloin nautit karkkia, limsaa, sipsejä jne. Muina päivinä viikossa syöt terveellisesti. Ei yksi repsahduspäivä urheilu-uraa kaada. Kasautuvat turhautumiset kun joutuu jatkuvasti kieltäytymään jostakin, sen sijaan voi olla nuorelle liian rankkaa.

Toimenpiteet: Urheilija ei enää syö hampurilaisia, kaupan valmispizzoja, sipsejä, limsaa tai karkkeja. Vanhemmat lähtevät tukemaan nuorta urheilijaa järkevillä ruokaostoksilla ja terveellisillä elämäntavoilla. Ohjaaja näyttää hyvää esimerkkiä esim. kilpailuissa ja treeneissä ruokailemalla itse perusterveellisesti.

Näitä ohjeita saa vapaasti lähteä toteuttamaan ja näille ohjeille annan vapaan käyttöluvan niille jotka ahkeroivat niiden nuorten parissa, jotka ovat valinneet yleisurheilun harrastukseksi. Mainitkaa kuitenkin kohteliaasti lähde: christer sundqvist, blogiteksti, 26.10.2006

Ravintokaraoke on yllättävän suosittu!

Viimeisin päivitys 26.10.2006 (pyrin pitämään tämän sivun ajan tasalla!)

RAVINTOKARAOKE ON YLLÄTTÄVÄN SUOSITTU!

Vapaita päiviä löytyy tästä (koloja ilmestyy silloin kun joku varaa minulta luennon): 29.10., 30.10., 31.10., 1.11., 2.11., 3.11., 4.11., 5.11., 6.11., 7.11., 8.11., 9.11., 10.11., 11.11., 12.11., 13.11., 14.11., 15.11., 16.11., 17.11., 18.11., 19.11., 20.11., 21.11., 22.11., 23.11., 24.11., 25.11., 26.11., 27.11., 28.11., 29.11., 30.11., 1.12., 2.12., 3.12., 4.12., 5.12., 6.12., 7.12., 8.12., 9.12., 10.12., 11.12., 12.12., 13.12., 14.12., 15.12., 16.12., 17.12., 18.12., 19.12., 20.12., 21.12., 22.12., 27.12., 28.12., 29.12., 30.12., 31.12.

No niin, nyt on kuulkaas laadukkaan ravinto- ja terveysluennon järjestäminen helppoa! Nöyrä kiitos lukuisista yhteydenotoista ja toteutuneista sekä varatuista keikoista. Hauskaa on ollut: museossa, urheiluseurassa (2 kpl), erään naisvaltaisen järjestön luona, 30-vuotissynttäreillä. Milloin tulen Teidän luoksenne?

Tee näin:

1) Kokoa porukka (10-100 henkilöä)
2) Etsi sopiva kokoontumistila. Vaatimatonkin estradi käy. Vaikkapa tilava olohuone tai kerhohuone.
3) Pistä sana kiertämään, että tämä on uutta Suomessa. Taitava luennoitsija jalkautuu kansan keskuuteen ja uskaltaa puhua ravinnosta lyhyesti ja ytimekkäästi!
4) Taloudellinen riski on aivan olemattoman pieni. Kerää matkarahat luennoitsijalle.
5) Halutessaan voi ostaa Ravintokaraoke vihon 5 eurolla. Vihon saa omakseen. Tilaa on muistiinpanoille.
6) Ravintokaraoke vihon hankkineet saavat vaikuttaa illan kulkuun äänestämällä luentoaihetta (luentoaiheita on 109 kpl, joista ehkä 5-15 kpl käsitellään).
7) Huumoria on paljon tarjolla, mutta asiatietoa ei unohdeta.

Tämä kampanja on käynnissä koko syksyn vuonna 2006. Käytä hyväksesi. Suomen ensi-ilta oli Kemiössä Sagalundin museolla 21.8.2006 klo. 12.00. Ravintokaraokea ja muita luentoja on tilattu ahkerasti, mutta vielä löytyy vapaita päiviä.

Kurkkaa tästä Ravintokaraoke-vihkoa (PDF)!

Yhteydenotot:

christer sundqvist, ravintovalmentaja
christer.sundqvist@wakkanet.fi
040-7529274
Tilauslomake

Miksi tällainen blogi?

Nimimerkki "Linda" kysyy: Miksi päädyit kirjoittamaan erinomaista blogiasi?

Olen saanut säännölliseltä lukijaltani mielenkiintoisen kysymyksen. Päätän kaiken uhalla vastata siihen ihan heti, sillä jos jätän tämän kysymyksen enemmän muhimaan, on vaarana, että siitä tulee liian siisti ja täydellinen vastaus. Minun bloggaamisessani ei nimittäin ole juuri mitään erikoista löydettävissä.

1) Blogimaailman nestori (maalainen) kertoo minulle blogeista kesällä 2005. Olin tätä ennen tuskin kuullut tämän sanan. Kirjoittanut olen valtavan paljon elämäni aikana. Blogeissa näköjään kirjoitetaan asioista. Päätin pääasiassa kirjoittaa ravitsemuksesta, tieteestä ja terveydestä.
2) Minulla oli sattumalta käynnissä ravitsemukseen liittyviä projekteja ja päätin kokeilla voisiko osan kirjoituksista jättää puolivalmiina muhimaan ja viimeistelyä odottamaan. Tähän tarkoitukseen blogi sopii erinomaisesti. Minun onnettoman yksinkertaisista kirjoituksistani tuli hyvien kommenttien, lukijapalautteen ja päivittäisen silmäilyn tuloksena ihan painokelpoista tekstiä. Käytän siis blogiani kirjoitusideoiden kehittelyalustana.
3) Ihmettelen lukijoitteni kanssa ääneen näitä terveyden ja ravitsemuksen ihmeellisyyksiä. Olen huomannut, että mitä avoimemmin kirjoitan ajankohtaisista asioista hankalia asioita välttämättä, sitä enemmän minulla on ollut lukijoita. Hämmästelen esimerkiksi miten vilkkaasti tätäkin blogia luetaan.
4) Viekas piilomainontani on purrut hyvin. Kirjojani ostetaan ja luennoille kutsutaan yhä kiihtyvään tahtiin. Alunperin olin kuvitellut urheiluseurojen innostuvan valtavan työläästä urheilijoiden ravitsemusprojektistani (Tutkimustietoa urheilijan ravinnosta), mutta eniten minulle näyttäisi löytyvän käyttöä potilasyhdistyksissä, missä humoristinen tapani esiintyä on otettu hyvin vastaan.
5) Muitakin syitä bloggaamiseeni on: haluan ainakin jossain määrin tuoda esille erinomaiset lapseni, paneutua joihinkin terveysaiheisiin uutta näkökulmaa etsien, raportoida tieteen uusista löydöistä tavallisella suomen kielellä jne.

Hion vielä vastaustani, Linda, mutta tässä päällimmäiset ajatukseni bloggaamisesta. Kaikkihan bloggaavat nykyään! Bloggaatko sinä?

Leipää paljon syövän munuaissyövän riski nousee

Huomio! Vilkasta leipäkeskustelua käydään Helsingin Sanomissa (Kiitos vinkistä Reijo!). "Satunnainen lukija" kyseenalaistaa pienille lapsille tarkoitettua leipävalistusta. Leipätiedotuksen toiminnanjohtaja Ulla Rauramo (KIITOS!!) vastaa tähän kysymykseen ja kommentoi myös tätä makaronimaan hiukan ihmeellistä tutkimustyötä.

Maailmankirjat ovat sekaisin. Tai ainakin makaronimaan tutkijoiden pään on sekoittanut leipä.

Toissapäivänä International Journal of Cancer -lehdessä (kansainvälinen syöpää käsittelevä tiedelehti) julkaistujen tutkimusten mukaan sillä viidenneksellä joka kulutti eniten leipää oli 94 prosenttia suurempi riski sairastua tavallisimpaan munuaissyöpätyyppiin kuin sillä viidenneksellä, joka kulutti vähiten leipää. Pasta ja riisi saatiin tämän tutkimuksen mukaan aika paljon terveellisemmiksi (29 prosenttia suurempi riski). Samantyyppisen syöpäriskin aiheutti maidon ja jogurtin suuri kulutus (29 ja 27 prosentin kohonnut riski saada munuaissyöpä).

Tutkimuksen mukaan kasvikset ehkäisivät tavallisimpaa munuaissyöpää. Ne jotka söivät todella paljon kasviksia, heillä oli 35 prosenttia parempi mahdollisuus välttää munuaissyöpä kuin niillä jotka söivät tosi vähän kasviksia. Terveystuotteiksi tässä yhteydessä saatiin myös ehkä yllättäen tietyt lihavalmisteet. Keittojen, munien, kahvin ja teen, punaisen lihan, kalan, perunan, juuston, hedelmien ja jälkiruokien kulutuksella ei näyttänyt olevan yhteyttä munuaissyöpäriskiin.

Olen epäileväisellä tuulella onko tällaisesta tutkimuksesta, missä mitataan jonkin yksittäisen ravintoaineen yhteyttä tiettyyn syöpämuotoon, mitään hyötyä. Mutta olen minä joskus (aika harvoin) ollut täysin väärässä.

Taitaa olla niin, että eräs kohtuullisuudesta puhuva lause, jota hioin yli puoli vuotta erästä kirjaani varten on edelleen hyvä ohjenuora:

On syytä syödä monipuolisesti, kasvis- ja viljavoittoista hedelmien ja marjojen täydentämää kuitupitoista suomalaista perusruokaa, tyydyttyneitä eläinrasvoja välttäen, kohtuudella suolaa käyttäen ja omaksuen liikunnalle myönteinen elämäntapa.

Lähde: International Journal of Cancer, 20.10.2006

Neitsytoliiviöljy on hyvää sydämelle

Tutkimuksessa on verrattu kolmenlaisen oliiviöljyn sydänystävällisyyttä viidessä eri maassa. Ylivoimaisesti parhaimmaksi osoittautui neitsytoliiviöljy. Sen polyfenolipitoisuus on suurempi kuin kovakouraisemmin uutettujen oliiviöljyjen. Mitä kovakouraisemmin oliiviöljyä puristetaan, sitä vähemmän siinä on jäljellä terveysvaikutteisia polyfenoleja.

Vaihtovuoroistutkimukseen osallistui 200 nuorta ja keski-ikäistä miestä, jotka arvottiin käyttämään kutakin kolmesta oliiviöljystä vuorollaan kolmen viikon ajan. Miehet korvasivat oliiviöljyllä kaiken muun ravinnon rasvan. Miehiltä mitattiin erilaisia asioita kuten: verensokeri, veren rasvaprofiili, oksidatiivinen stressi ja sisäsyntyiset sekä ulkoiset antioksidantit.

Tutkimuksen kuningasajatuksena on tämä: Mitä enemmän oliiviöljyssä on polyfenoleja, sitä korkeammaksi nousi osallistujien "hyvä" HDL-kolesteroli. Tosin lehden päätoimittaja hiukan yrittää laimentaa tutkijoiden intoa toteamalla, että neitsytoliiviöljyn HDL-kolesterolia nostava vaikutus jäi aika vähäiseksi.

Kaikki tutkimuksessa käytetyt oliiviöljyt alensivat veren vapaita rasvoja (triglyseridejä). Oliiviöljy on muutakin kuin pääasiasssa kertatyydyttymättömiä rasvahappoja sisältävä öljy. Sen sisältämien polyfenolien määrä vaikuttaa merkittävästi sen sydänystävällisiin ominaisuuksiin. Neitsytöljyt (esimerkiksi italialainen vergine ja extra vergine) ovat muita kalliimpia, mutta ilmeisesti myös selvästi muita terveellisempiä.

Lähteet: Poliklinikka.fi, 20.10.2006 ja Annals of Internal Medicine 145: 333-341, 2006

Sydänystävällistä mehua Mongoliasta

Löysin BBC:n terveyssivuilta äsken kirjoitetun, ihanan jutun marjojen terveysvaikutuksista. Voi tämä juttu toisaalta olla ihan hanurista, sillä se oli kirjoitettu aika populistiseen sävyyn. Toisaalta se on erittäin paljastava juttu, sillä se väittää, että tämän (ja monen muun?) marjan teolliset keräys-, jalostus ja säilytysmenetelmät kovin huonosti ovat ottaneet talteen marjojen terveysvaikutukset!

Kyseessä on marja nimeltään Sea buckthorn (Hippophae rhamnoides). Suomeksi tämä ehkä on nimeltään jalotyrni. Intialaiset tutkijat ovat nyt sitten kehittänet tämän tyrnikasvin terveellisten ainesosien talteenottoa. He käyttävät erityistä vinhasti pyörivää linkoa (high-speed centrifugation), jolloin saavat talteen suuremman osan marjan terveellisistä vitamiineista ja antioksidanteista. Erityisesti uskotaan, että tämä marjojen sentrifugointi jättää mehuun suuremman määrän sydänterveyteen vaikuttavia antioksidantteja (ehkäisevät "pahan" LDL-kolesterolin hapettumista ja tarttumista verisuonten seinämiin). Intialaisten tutkijoiden ongelmana ainakin tämän jalotyrnin suhteen näyttäisi olevan se seikka, että antioksidantit ja vitamiinit tahtovat tarttua marjan kuituainekseen niin tavattoman kovin kiinni. Vain voimakkaalla sentrifugoinnilla ne saadaan sieltä irti.

Minä vain kysyn: Miten paljon arvokkaita, terveysvaikutteisia ainesosia on jäljellä muissa kaupattavissa mehuissa kun niitä välillä kovin epämääräisin menetelmin käsitellään ennen kuin ne ovat kuluttajan ulottuvilla?

Huomaatteko ihanan asian: Vitamiinit ja antioksidantit ovat kiinni marjan kuituaineessa! Tarvitaan intialaisia tiedemiehiä irrottamaan nämä ainekset sieltä kuitujen joukosta! Se puolustaisi perisuomalaista tapaa käyttää kokonaisia marjoja, kuituineen ja kuorineen, esimerkiksi kaurapuuron tai maksalaatikon päällä. Siinä sekoituksessa ovat antioksidantit, vitamiinit ja muut terveysvaikutteiset ainekset tallessa. Mehuksi puristettaessa, keitettäessä ym. on aina se vaara, että suuri osa terveellisistä aineista jää hukkaan.

Tällaista ajateltavaa toi meille BBC tänä aamuna. Eikä minua ollenkaan hämää se seikka, että kaksi yritystä on ilmaissut kiinnostusta tähän tehokkaampaan jalotyrnimehun valmistukseen. Yksi tehtaista sijoitettaisiin Mongoliaan. Hyvä Mongolia!

Tiedättekö enemmän tästä jalotyrnistä?

Lähde: BBC Health News, 21.10.2006

Punainen liha ja paksusuolen syöpä

Jo aiemmin paljon keskustelua herättänyt Susanna Larssonin punaista lihaa koskeva tutkimus on näköjään nyt virallisesti julkaistu lehdessä International Journal of Cancer. Siinä meta-tutkimuksessahan Susanna oli sitä mieltä, että punaista lihaa ja prosessoitua lihaa syömällä voi huomattavasti kohottaa riskiä saada paksusuolen syöpä.

Se on nyt, kuulkas, sillä lailla, että näihin epidemiologisiin tutkimuksiin kannattaa suhtautua varauksellisesti. Eiköhän kohtuullinen (1-2 kertaa viikossa) punaisen lihan syönti ole ihan hyvää kokonaisterveyden kannalta.

Lähde: International Journal of Cancer 119 (11): 2657-2664, 2006

Kahvilla mahdollisesti yhteyttä mahasyöpään

Tämä on sellainen epidemiologiapäivä ja syöpälehtien selailupäivä. Kahvin ja mahasyövän välille on yritetty löytää yhteyttä monissa epidemiologisissa tutkimuksissa, mutta tulokset ovat olleet ristiriitaisia eikä yhteyttä ole löytynyt. Nyt uusi ruotsalainen aika suuri yli 61000 naista käsittävä ja lähes 16 vuotta kestänyt epidemiologinen tutkimus on löytänyt yhteyden kahvin juonnin ja mahasyövän välille. Mitä enemmän kahvia juotiin, sitä enemmän syöpäriski kasvoi. Naiset jotka joivat päivässä 2-3 kuppia kahvia oli 49 prosenttia korkeampi riski saada mahasyöpä kuin niillä naisilla jotka joivat vain yhden kupin kahvia tai ei ollenkaan. Jokaisen lisäkupillisen juominen nosti riskiä tilastollisesti merkitsevästi 22 prosenttia niin, että 4 tai useampia kuppeja juovilla se oli jo 86 prosenttia koholla.

Olen taipuvainen uskomaan, että tämäkään ruotsalainen tutkimus ei vielä riitä pitäväksi todistukseksi kahvin mahdollisesta yhteydestä mahasyöpään, vaan lisätutkimuksia tarvitaan.

Lähde: International Journal of Cancer 119 (9): 2186-2189, 2006

Olen aiemminkin kirjoittanut kahvista:
Kahvi on hyväksi maksalle?
Montako kuppia kahvia joit tänään?
Saisko olla kuppi kahvia?
Kahvi on terveellistä
Kahvi voi olla riski odottaville äideille?
Kahvia ei muuten naisten kannata juoda!
Kahvia rintasyöpään
Kahvia saa muuten taas juoda!
Kaikki mitä olet ikinä halunnut tietää kahvista
Kofeiiniton kahvi saattaa auttaa diabeteksessa
Kofeiinitonta kahvia ei kannata juoda
Kuppi kahvia kiitos!

Vältä maksasyöpä - juo maitoa

Lisää epidemiologiaa makaronimaasta. International Journal of Cancer -lehdessä italialaistutkijat havaitsivat, että maito ja jogurtti, munat, valkoinen liha ja hedelmät olivat yhteydessä pienentyneeseen maksasyövän riskiin.

Vaikea sanoa mitä merkitystä tällaisella tutkimuksella on kokonaisterveyden kannalta.

Lähde: International Journal of Cancer, 22.9.2006

Olohuonejumppa

Olin tänään Hyvinkäällä juttelemassa liikunnasta ja ravinnosta. Suomen Kilpirauhasliiton jo perinteeksi muodostuneille Kuntoutuspäiville oli puheenjohtaja Paavo Koistinen taas luonut aivan erinomaiset puitteet. Lähes kolmekymmentä tiedonjanoista kilpirauhaskuntoutujaa oli paikalla.

Lääkäri Ulla Slaman erinomaisen asiapitoisen luennon jälkeen oli helppo astua estraadille. Minultakin odotettiin asiapitoista luentoa, osasivatpa Ulla ja Paavo jopa luoda odotuspaineita meikäläisen suhteen. Ruokailun jälkeen pitää olla takataskussa tavallista enemmän yllätyksiä ja humoristisia heittoja. Kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsivillä kovin herkästi menevät silmät kiinni pitkäpiimäisestä jaarittelusta. Pois se minusta! Minä olen luvannut panna kaiken osaamiseni likoon, jotta porukka viihtyisi. Jopa "Raimo", jonka nukahtelua hetkellinen valveillaolo kuulemma häiritsee. Muitakin leikinlaskijoita oli paikalla.

Kun lähes kaikki toivo on mennyt sen suhteen, että joskus järkiintyisin ja aikuistuisin luennoillani, sai porukka taas tyypillisen christer-shown kuultavaksi. Kukaan ei nukahtanut tälläkään kertaa ja sain huomata poikenneeni taas alkuperäisestä käsikirjoituksesta ja pääpainon sai "uusi" keksintöni:

Olohuonejumppa
Kotimme ovat nykyään varsinaisia mukavuuskeskuksia. On kaukosäädintä, moottoroitua nojatuolia, kätevät kaapit, askeleita säästäviä ratkaisuja vaikka kuinka paljon. Mutta tämä on koitumassa ihmisen turmioksi. Me tarvitsemme ehdottomasti lisää liikuntaa kodissamme!

Suomalaisten perusongelmana on heikko lihaskunto ja ryhti. Erityiset ongelmakohdat: lantion lihakset, nilkat, polvet, pohjelihakset, alaselkä, hartianseudun lihakset, pään asento. Kun hetken mielijohteesta potilas lähtee liikuntaa harrastamaan, kipeytyvät nilkat ja polvet minkä johdosta homma useasti tyssää siihen. Hoitamalla lihaskunto ensin sellaiseen jamaan, että nivelet, lihakset ja jänteet kestävät lisääntyneen liikuntapanoksen, voimme ehkä saada liikuntainnosta pysyvämpää ja nautinnollisempaa.

Miten olisi olohuonejumppa normaalin liikunnan lisäksi antamaan lisää tehokkuutta, turvallisuutta ja kehon hallintaa? Mitä jos piilottaisit päivittäin tarvitsemasi kahvikupit kodin taaimmaiseen nurkkaan ja kävellä köpöttelisit kupit hakemassa tarvittaessa vaikkapa kantapäillä kävellen? Lusikat ja sokerit voisit sijoittaa vaikkapa vinttikomeroon! Hirmuisimman sokerihimon laannuttua joutuessasi kiipeämään ullakolle sokeria ja lusikoita hakemaan, tyytyisit ehkä lopulta kahviin ilman sokeria! Ruokalautaseksi voisit kelpuuttaa vaikkapa teelautasen, jolloin mahdollisesti saisit jopa santsata ruokaa. Eihän teelautaselle kovin monta perunaa ja pihviä mahdu kun siihen pitää varata puolet vihanneksille!

Tässä olohuonejumpan perusaineksia ilman sen kummoisempia selityksiä. Kuuntelijoilla oli hauskaa erityisesti kun näytin "varpailla eteenpäin" - kävelyn ja muita kilpakävelijöiden bravuureja. Kun lähdet toteuttamaan olohuonejumppaa sisällytä siihen esim. nämä liikkeet:

- kävelytripling (ultralyhyt versio)
- kävely varpailla
- kävely kantapäillä
- varpailla eteenpäin, nouki legoja, piirrä aakkoset jaloilla
- lantion keinunta ja pyöritys, vedä vatsa sisään
- käsien pyöritys (krooli, perhosuinti, selkäuinti, koordinaatio)
- hartioiden pyöritys, ”kuka on takana”
- kevyet punnerrukset ja jalkakyykyt

Tulen mielelläni näyttämään olohuonejumppaa teillekin ja samalla voidaan kokeilla ravintokaraokea.

Naisen ajattelu (huumoria)

Naisen ajattelusta on näköjään tehty malli.

Tunnista tuote!

Mikähän tuote sisältää nämä ainesosat?

vettä
vähäsuolaista herajauhetta
kasviöljyä
rasvatonta maitojauhetta
maitosokeria
maltodekstriiniä
soijalesitiiniä
kalaöljyä
L-arginiinia
tauriinia
koliinibitartraattia
sytidiini-5-monofosfaattia
uridiini-5-monofosfaattia
adenosiini-5-monofosfaattia
guanosiini-5-monofosfaattia
L-histidiiniä
inositolia
L-karnitiinia

Vastaus tulee tässä:

Tuli tosi hyviä arvauksia: voileipäkakku ja äidinmaidonkorvike, joista todellakin jälkimmäinen on oikea. Vastasyntyneelle äidin ja isän silmäterälle voidaan Nestlén mielestä todellakin antaa tuollaisista ainesosista muodostunut sekoitus. Pienellä präntillä lukee pakkauksen kyljessä kuin anteeksi pyydelleen: Äidinmaito on imeväisen parasta ravintoa. Lastaan luonnonmenetelmällä imettävä äiti on älykäs.

Alppimajan käyttöä ei vielä pidetä dopingina

Vuoden 2007 alusta astuu voimaan uudistettu luettelo urheilussa kielletyistä aineista ja menetelmistä. Muutokset tämän vuoden luetteloon ovat lähinnä täsmennyksiä. Suurimpana muutoksena on kaikkien piristeiden käytön kielto kilpailuissa lukuun ottamatta joitain nenäsuihkeiden sisältämiä tai erikseen mainittuja piristeitä (esimerkiksi kofeiinia ja pseudoefedriiniä).

Maailman antidopingjärjestön (WADA) luettelo oli kommentointikierroksella kaikilla WADA:n säännöstön allekirjoittaneilla organisaatioilla ja muilla WADA:n hallintoon osallistuvilla. Suomen Antidopingtoimikunta ADT ry:n ehdottamia muutoksia glukokortikosteroidien erivapauskäytäntöön ei WADA tehnyt. Luettelon käsittelyn yhteydessä WADA:n hallitus keskusteli myös keinotekoisen hypoksian (esimerkiksi alppimajan) kieltämisestä. Hallitus ei nähnyt edellytyksiä menetelmän kieltämiselle. Puheenjohtaja Dick Poundin mukaan asiaa seurataan jatkossa.

Lue lisää Suomen antidopingtoimikunnan sivuilta.

Vähäinenkin liikunta on hyödyksi

Tuulikki Sjögrenin väitöskirja on äskettäin tarkastettu Jyväskylän yliopistossa. Se on nimeltään Työpaikalla tapahtuvan fyysisen harjoitteluintervention vaikuttavuus toimistotyöntekijöiden toimintakykyyn, työkykyyn ja yleiseen subjektiiviseen elämänlaatuun – ryhmätasolla satunnaistettu vaihtovuorokoe ja vuoden seuranta. Väitöskirjalla on myös englanninkielinen nimi, mutta ajattelin jättää sen mainitsematta. Järkyttävästä nimestään huolimatta väitöskirjan sanoma on varsin toiveikas: Vähäinenkin liikunta on hyödyksi.

Tuulikki Sjögren tutki väitöstyössään työpaikalla tapahtuvan kevyen kuntosaliharjoittelun vaikutusta mm. toimistotyöntekijöiden fyysiseen työkykyyn ja elämänlaatuun. Harjoittelu vähensi tuki- ja liikuntaelinten oireita ja paransi tutkittavan henkilön subjektiivista vointia. Tutkittavia oli kaiken kaikkiaan 90 kpl.

Viidentoista viikon fyysisen harjoittelun aikana työntekijöillä esiintyi vähemmän päänsärkyä sekä niskan, hartioiden ja alaselän oireita kuin aikana, jolloin he eivät harjoitelleet. Lisäksi särkyoireiden voimakkuus väheni. Vielä vuosi alkumittausten jälkeen, työntekijät olivat edelleen paremmassa kunnossa kuin alussa. Lisäksi heidän psyykkinen toimintakykynsä, koettu työkykynsä ja subjektiivinen elämänlaatunsa olivat parantuneet.

Sjögrenin kehittämä harjoitusohjelma soveltuu hyvin tehtäväksi työpaikalla osana normaalia työpäivää. Näyttää siltä, että työkykyä voi pitää yllä viisi minuuttia päivässä kestävällä treeniohjelmalla. Tämä viisiminuuttinen on suhteellisen vähän verrattuna vapaa-ajalla tapahtuvaan fyysiseen aktiivisuuteen ja vuorokauden kokonaisaktiivisuuteen. Työntekijöiden muu fyysinen aktiivisuus pysyi muuttumattomana, joten muutokset osallistujien toimintakyvyssä olivat ohjatun harjoittelun vaikutusta. Vaikutus perustuu todennäköisesti usein toistuvan ja säännöllisen harjoittelun tasapainottavaan vaikutukseen fyysisesti yksipuolisessa ja staattisessa istumatyössä.

Lähde: Jyväskylän yliopiston tiedotteet, 7.10.2006

Lääkeyhtiöt vetävät kotiinpäin tutkimuksissaan

Aiemmin tässä blogissa on keskusteltu lääkeyhtiöiden moraalista moneen kertaan. Lääkeyhtiöiden arkkuun lyödään isoja nauloja hyvin arvovaltaiselta taholta:

British Medical Journal väittää tuoreessa kirjoituksessaan lääkeyhtiöiden omia tutkimuksia huonoiksi.

Lääkeyhtiöiden rahoittamat meta-analyysitutkimukset ovat laadultaan heikompia ja päätyvät useammin teollisuutta hyödyttäviin johtopäätöksiin kuin puolueettomat Cochrane-katsaukset. Asiaa kommentoiva Duodeciminin Uutispalvelu neuvoo tulkitsemaan varoen lääketeollisuuden meta-analyysejä.

Julkaistussa katsauksessa BMJ pani suurennuslasin alle 24 Cochrane-katsausta, joita verrattiin samoja lääkkeitä tarkastelleisiin lääkeyhtiöitten omiin julkaistuihin meta-analyyseihin.

Lääkeyhtiöiden rahoittamia meta-analyyseja pidettiin menetelmällisesti selvästi heikompina kuin Cochrane-katsauksia, sillä ne olivat vähemmän läpinäkyviä eikä niissä kiinnitetty riittävästi huomiota analysoitujen tutkimusten laatuun. Lisäksi niiden johtopäätökset olivat aina suotuisia rahoittajalle, vaikkeivät aineistot olisi antaneet siihen aihetta. Myös muiden kuin lääketehtaiden rahoittamissa meta-analyyseissa oli menetelmällisiä puutteita, mutta niiden johtopäätökset olivat yhtä varovaisia kuin Cochrane-katsausten.

Tämä on tavattoman kiusallinen tilanne. Uusia lääkkeitä tarvitaan ja lääkkeiden kehittelytyö on tuiki tarpeellista. Lääkkeiden kehittely on lisäksi tavattoman kallista ja aikaavievää puuhaa. Houkutus nähdä oma kehitteillä oleva lääke paremmassa valossa kuin kilpailijan vastaava tuote, on taatusti suuri. Pitemmän päälle tällaiset ylilyönnit kuitenkin tulevat ilmi ja se negatiivinen julkisuus, jonka lääkeyhtiö kohtaa oikeudenkäyntien muodossa, täytyy olla tosi kiusallista. Napanuoraa lääkeyhtiöiden ja lääkäreiden välillä ei voi katkaista, sillä tiedän monien lääkäreiden saavan tiedon uusista lääkkeistä tutulta lääke-esittelijältä. Ei lääkäreillä juurikaan ole aikaa seurata lääkkeiden kehittelytyötä.

Luonnollisesti tällainen kirjoitus houkuttelee esiin monenlaisia mielipiteitä puolesta ja vastaan. Tohtori Manfred Gogol Saksasta on tehnyt seuraavan kymmenkohtaisen luettelon millä hän osaa erottaa oman tuotteen hypetyksen oikeasta tutkimuksesta ja tiedottamisesta:

1. Tehdäänkö tutkimusta rahoittajan toimesta?
2. Onko tutkimuksen kuvaus avoimesti luettavissa?
3. Onko tutkijoilla kytköksiä rahoittajaan?
4. Onko julkaisun lehtityöryhmällä kytköksiä kyseiseen rahoittajaan?
5. Ovatko tutkimuksen julkaisemisesta vastuulliset jäsenet kyseisen lääkeyhtiön osakkeenomistajia tai työntekijöitä?
6. Ovatko rahoittajan työntekijät millään tavalla mukana tulosten analysointivaiheessa?
7. Onko rahoittajan palveluksessa henkilöitä jotka istuvat kliinisen työn arviointikomiteoissa, joissa tutkimus saattaa olla ajankohtainen?
8. Oliko tutkimuksen seuranta osaksi vai kokonaan rahoittajan vastuulla?
9. Oliko tulosten analysoinnissa käytetty rahoittajan tai ei-vapaaehtoispohjaisen yrityksen palveluksia?
10. Onko kirjoituksen lyhennelmässä kriittisesti arvioitu tutkimuksen rajoituksia?

Lähde: BMJ 2006;333:782 (14 October), doi:10.1136/bmj.38973.444699.0B

Rakkauslaskuri antaa yllättäviä tuloksia

Villin Lapin perukoilta löytyy Rakkauslaskuri. Sallittakoon tällainen viihteellinen hömpöttelytuokio:

Rakkauselämäni varmistamiseksi minun pitäisi ehdottomasti valita Viivi Avellan (74,5%). Onneksi testi antaa Lenita Airistolle (44%) niukasti pienemmät lukemat kuin omalle rakkaalle vaimolleni.

Tätä ei sitten kommentoida...

Urheiluvammat uusiutuvat herkästi

Jari Litmasen (jalkapalloilija) kausi saattaa olla ohi. Samuli Vasalan (kestävyysjuoksija) jatkuvat jalkavaivat lopettivat huippu-urheilijan uran ennenaikaisesti. Kalle Palanderin (alamäkihiihtäjä) polvi tuntuu tällä hetkellä käsittämättömän hyvältä.

Ruotsalaistutkimuksessa on selvitetty, miten yhdellä kaudella tulleet vammat ovat yhteydessä seuraavalla kaudella ilmeneviin vammoihin huippujalkapalloilijoilla. Useimmissa tutkimuksissa osallistujat ovat itse raportoineet vammoistaan, mikä voi vääristää tuloksia. Nyt tutkimusta varten lääkärit raportoivat kahden täyden jalkapallon sarjakauden aikana pelaajille sattuneet kaikki vammat.

Tutkimuksen mukaan molempina kausina oli pelaajilla yhtä suuri vammautumisriski. Miten paljon vammoja esiintyi? Vammoja sattui noin 5 kpl 1000 harjoitustuntia kohti ja 20-25 kpl 1000 ottelutuntia kohti. Kuitenkin havaittiin, että ensimmäisellä kaudella vammautuneiden pelaajien riski loukkaantua myös toisella kaudella oli lähes kolminkertainen muihin verrattuna. Erityisesti se koski tällaisia vammoja: takareisi-, nivus- tai polvivammoja. Nilkkavammojen osalta yhteyttä ei havaittu. Pelaajien ikä ei vaikuttanut vamman uusiutumisen riskiin.

Tutkimus vahvistaa havainnot, joiden mukaan urheiluvammoilla on taipumusta uusiutua huolimatta kaikista varotoimista. Uusiutumista voitaisiin ehkä ehkäistä pidentämällä kuntoutusvaihetta, vaikka se varmasti harmittaakin urheilijoita, katsojia ja sponsoreita.

Tyypillisiä urheiluvammoja ovat lihas- ja jännevammat, nivel- ja nivelsidevammat sekä luunmurtumat. Huippu-urheilija on kilpailuissa valmis tekemään suorituksensa kovimmalla mahdollisella nopeudella ja maksimaalisia voimia käyttäen. Kaikenlaiset tekniikkavirheet, valmistautumisessa tapahtuneet virheet ja epäedulliset olosuhteet voivat edesauttaa vamman syntymistä. Suurimmassa vaaravyöhykkeessä ovat kamppailulajien edustajat ja sellaisten urheilulajien yhteydessä joissa tapahtuu paljon päätöntä törmäilyä (jääkiekko!). Jalkapalloilija nyrjäyttää nilkkansa, polvi tai nilkka menee sijoiltaan, polven sivu- tai ristisiteet katkeavat tai isoissa runkolihaksissa tapahtuu revähtymisiä. Hiihdossa ja laskettelussa suurimmat riskit liittyvät kaatumiseen rinteessä. Pikajuoksussa ja yleisurheilun heittolajeissa lihasrevähtymät ovat tyypillisiä äkillisiä urheiluvammoja. Pitkän matkan juoksijaa piinaavat suurista harjoittelumääristä johtuvat rasitusvammat alaraajoissa.

Lähde: Poliklinikka, 17.10.2006 ja Br J Sports Med 40: 767-772, 2006

Viisi minuuttia avokadosta

Avokado on monelle suomalaiselle yhtä outo asia kuin avoauto tai avokätisyys. Tässä kiusaan teitä viiden minuutin verran perustiedolla avokadosta.

Avokado (Persea americana) on hieman päärynää muistuttava hedelmä, joka on harvinaisen rasvainen. Avokadot sisältävät omega-9-rasvahappoa nimeltään oleiinihappoa. Oletetaan, että tällä rasvahapolla olisi kolesterolia alentava vaikutus ja tätä rasvahappoa pidetään myös rintasyöpää ehkäisevänä. Erikoista on, että avokadossa on hyvin paljon kaliumia, jonka vaikutuksesta mm. verenpaine voisi helpommin pysyä vakaana. Näiden terveysvaikutusten suhteen ei ole kiistattomia tutkimustuloksia esittää, joten ei innostuta liikaa. Avokadossa on myös varsin runsaasti foolihappoa, jota pidetään terveydelle hyvin keskeisenä B-ryhmän vitamiinina. Tunnettu on foolihapon tärkeä rooli raskauden aikana ehkäistessään kasvavan sikiön selkäydinvaurioita. Foolihappoa pidetään myös tärkeänä vitamiinina sydämen ja verisuoniston toiminnalle. Missään muussa hedelmässä ei ole niin paljon karotenoidia nimeltään luteiini. Avokadossa on myös muita A-vitamiinin esiasteita, eli karotenoideja (zeaksantiina, alfa- ja beetakaroteeni) ja tokoferoleja (E-vitamiini). Laboratoriokokeissa on todettu näitä luteiinia, karotenoideja ja tokoferoleja sisältävän avokadouutteen pysäyttävän sekä hormoni- että ei-hormoniriippuvaisen eturauhassyövän ainakin kudosviljelmissä (J Nutr Biochem 16 (1): 23-30, 2005).

Avokadoa voi nauttia sellaisenaan salaateissa. Avokadosta syödään kellertävä hedelmäliha. Sen sijaan kuori ja hedelmän keskellä oleva iso kivi ei kelpaa syötäväksi. Kypsänä avokado on mukavan pehmeää. Jos olet epähuomiossa ostanut liian kovan ja epäkypsän avokadon, voit jättää sen esille hedelmäkoriin muutamaksi päiväksi, jonka jälkeen se on kypsä syötäväksi. Raakoja avokadoja ei pitäisi pistää jääkaappiin, sillä siellä ne eivät kypsy. Täysin kypsynyt avokado säilyy jääkapissa noin viikon.

Tietojeni mukaan avokadoissa on erityinen entsyymi nimeltään kitinaasi, joka voi aiheuttaa allergisia reaktioita henkilöille jotka ovat kumille allergisia. Nämä henkilöt voivat kokeilla avokadonsa keittämistä, sillä joidenkin lähteiden mukaan tämä tuhoaisi kitinaasin lähes täydellisesti ja allergiset reaktiot eivät kehity samassa mittakaavassa.

Avokado on varsinainen terveyspommi. Siinä on runsaasti jo mainittujen vitamiinien ja mineraalien lisäksi K-, B6- ja C-vitamiinia, paljon terveellisiä ravintokuituja ja kuparia. Korkea rasvapitoisuus voi joillekin muodostua ongelmaksi, sillä avokado on varsin energiapitoinen hedelmä.

Tässä Viisi minuuttia -sarjassa on aiemmin ilmestynyt:

• Viisi minuuttia aikuisten aivovammoista
• ...parsasta
  
• ...rasvamaksasta
  
• ...syömisen säätelystä
  
• ...terveellisistä rasvoista

Viisi minuuttia parsasta

Parsa on terveellistä. Tässä tulee viitisen minuuttia sinun kallisarvoista aikaasi vievä yhteenveto parsan terveellisyydestä.

Monille suomalaisille aika tuntematon parsa (Asparagus officinalis) on vihannes joka on läheistä sukua liljoille. Parsaan ihastuneet tietävät yleensä, että siinä on hyvin runsaasti foolihappoa (B9-vitamiinia). Foolihappoa tarvitaan moniin biokemiallisiin tapahtumiin elimistössämme, mutta erityisesti DNA:n (perintöaineksen) valmistamiseen. Tiede tuntee foolihapon tärkeän roolin raskauden aikana: se ehkäisee kasvavan sikiön selkäydinvaurioita. Parsaa kannattaa siis erityisesti nuorten naisten nauttia. Foolihappoa pidetään myös tärkeänä vitamiinina sydämen ja verisuoniston toiminnalle. Asiantuntijat kiistelevät siitä johtuuko foolihapon sydänterveyttä edistävä vaikutus siitä ominaisuudesta, että se kykenee alentamaan ilmeisen haitallisen homokysteiinin pitoisuutta veressä.

Kolme-neljä parsanvartta ruokalautasella riittää kattamaan yli puolet päivittäisestä foolihapon tarpeesta. Alussa voi olla hankala tottua parsan hieman outoon hajuun/makuun, joka johtuu parsan sisältämistä useista rikkiyhdisteistä. Parsaa pidetään tehokkaana diureettina (nesteenpoistajana). Se johtunee parsan sisältämästä runsaasta kaliumista ja vähäisestä natriumista. Kun nämä mineraalit yhdistetään parsalle ominaiseen aminohappoon nimeltä asparagiini, saadaan aikaiseksi tämä nesteitä poistava ominaisuus.

Luontaistuoteala on ymmärtänyt hyödyntää parsan terveysominaisuuksia jo pitkään. Parsalle annetaan useita mahdollisia käyttökohteita: nivelrikon ja reumatismin hoito sekä PMS-oireiden lievitys. Parsa sisältää aika suuria määriä erityistä hiilihydraattia, inuliinia, jota ihmisen ruoansulatusjärjestelmä ei pysty pilkkomaan, mutta joka ilmeisesti on hyödyksi terveyttä edistäville bakteereillemme suolistossa. Huolehtimalla terveellisten bakteeriemme hyvinvoinnista, vältymme haitallisten bakteerien vaikutuksilta. Parsaa on jo 2000 vuotta käytetty lääkekasvina.

Parsa on aika väritön kasvi, sillä siinä on hyvin vähän klorofylliä (lehtivihreää). Oikeastaan parsan syötävä osa on peräisin maanalaisesta juuristosta. Parsa pitäisi syödä mahdollisimman tuoreena. Sitä saa hyvin varustetuista ruokakaupoista joko sellaisenaan tai sitten peltipurkkiin sullottuna. Olen ymmärtänyt, että parsaa valitessa pitäisi ottaa sellaisia tasaisen paksuja versoja, joiden päässä näkyy tummanvihreä tai purppuranpunainen nuppu. Tuoreena ostamasi parsa on syytä käyttää parin päivän sisällä. Säilytä parsaa jääkaapissa käärittynä kosteaan pyyhkeeseen tai talouspaperiin. Suoraa altistusta auringonvalolle kannattanee välttää, sillä joidenkin tutkimusten mukaan foolihappo tuhoutuu vähitellen auringonvalossa ja lämmössä. Parsaa voi syödä kylmänä tai lämpimänä ja sitä ei saa keittää liian kauan.

Parsaa voivat lähes kaikki ihmiset syödä, ensin totuteltuaan tuohon hieman outoon makuun. Varoituksen sana on kuitenkin paikallaan kihdistä kärsiville. Parsassa on paljon puriineja, jotka saattavat hankaloittaa kihtipotilaan ja munuaiskiviä saavan potilaan elämää.

Jo mainittujen vitamiinien ja mineraalien lisäksi parsa sisältää K-, C-, B1-, B2-, B3- ja B6-vitamiineja sekä mangaania, kuparia ja fosforia. Parsa on hyvä ravintokuidun ja proteiinin lähde.

Tässä Viisi minuuttia -sarjassa on aiemmin ilmestynyt:

• Viisi minuuttia aikuisten aivovammoista
• ...rasvamaksasta
  
• ...syömisen säätelystä
  
• ...terveellisistä rasvoista

Homer-Simpson ilmiö

Homer Simpsonin epäterveellinen ruokavalio koostuu muun muuassa donitseista, porsaankyljyksistä, pekonista, piirakoista ja perunalastuista. Yleensä hän juo Duff-olutta. Hän on ahneuksissaan syönyt myös esineitä, joita ei ole tarkoitettu syötäväksi, kuten kukkia, mutaa ja muovisia hummereita. Eräässä jaksossa tulppaanit paljastuvat hänen salaiseksi herkukseen. Hän onkin päässyt aika lailla lihomaan. Homer käyttäytyy toisinaan erittäin tyhmästi, ja hänen älykkyysosamääränsä onkin ainoastaan 56. Hänen tyhmyytensä saattaa osittain johtua runsaasta alkoholin käytöstä ja toistuvasta traumasta. Homer valmistui high schoolista luokkansa huonoimpana.

Joka tapauksessa nyt Homer on ainakin Yhdysvalloissa saanut luovuttaa nimensä ilmiölle, jossa vyötärölihavuus tyhmentää ihmistä. Näin rohkeilla linjoilla on tiedelehti Neurology. Lehdessä kerrotaan tieteellisestä kokeesta, jossa testataan lihavien ihmisten älykkyyttä erityisessä sanojen muistamiskokeessa. Peräti 2223 henkilöä iältään 32 - 62 vuotta on testattu neljästi vuosina 1996 - 2001. Tulokset osoittavat, että normaalipainoiset (BMI 20) keskimäärin muistavat 9 sanaa 16:sta, mutta ylipainoiset (BMI 30) muistavat vain 7 sana 16:sta.

Mistä tämä voi johtua? Jep, syitä voi olla monia ja varmaankin tässä haetaan vähän sensaatiota ja näkyvyyttä tutkimustuloksille kyseenalaisin menetelmin. Tutkijoiden mukaan on mahdollista, että lihavilla ihmisillä tapahtuu suuremmassa määrin aivosolujen rappeutumista. Lihavuus voi myös aiheuttaa aivoihin verta kuljettavissa valtimoissa epäedullisia muutoksia.

Kommentit ovat tervetulleita, sanoisinpa välttämättömiä!

Lähde: Svenska Dagbladet, 16.10.2006

Miten paljon D3-vitamiinia iäkkäät ihmiset tarvitsevat?

Iäkkäät ihmiset tarvitsevat Viljakaisen, Palssan, Kärkkäisen, Jakobsenin ja Lamberg-Allardtin mukaan päivittäin 15 mikrogrammaa D3-vitamiinia ylläpitääkseen kehon normaalia D-vitamiinistatusta. Tuolla D3-vitamiinimäärällä verenseerumin 25-hydroksi vitamiini D pysyttelee tasolla 40-55 nmol/l talvisaikaan.

Älkää pelästykö tuota numero kolmosta D-kirjaimen perässä. Kolekalsiferoliksi kutsutulla D3-vitamiinilla on D-vitamii­nin aktiivisuus ihmiskehossa. Tämä on sellainen tutkijoiden kikka kolmonen, jolla varmistetaan, että kaikki oppineet tietävät mistä on puhe.

Tulkitsen tilanteen sellaiseksi, että hirmuisessa D-vitamiinin puutteessa iäkkäät ihmiset eivät elä. Mikäli ei käytä pimeänä vuoden­aikana - lokakuun alusta maaliskuun loppuun - säännöllisesti vitaminoituja maitovalmisteita, ravintorasvoja ja kalaa, suositellaan vita­miinilisää purkista. Kysykää annosteluohjeita esim. apteekista.

Lähde: J Am Coll Nutr 25 (5): 429-435, 2006

Veteraaniurheilijan muita D-vitamiinikirjoituksia:

• Astmaatikot voivat saada apua D-vitamiinista
• D-vitamiini ehkäisee syöpää
• D-vitamiinia osteoporoosiin
• D-vitamiinin päivittäistä suositusta nostettiin Suomessa
• D-vitamiinista löytyy apu syövän hoitoon
• D-vitamiinista vaikea päättää
• D-vitamiinitutkimuksesta mainitsee BMJ positiiviseen sävyyn
• De on dodda eddä D-vidamiini auddaa
• Isoista D-vitamiiniannoksista hyötyä rinta- ja munasarjasyövän ehkäisyssä
• Kalsium ja D-vitamiini lievittää "tiikerin" oireita
• Kevennä hengitystä D-vitamiinilla
• Luusto tykkää D-vitamiinista
• Suomessa lasten kannattaa nauttia D-vitamiinilla rikastettuja tuotteita ainakin talvisaikaan
• D-vitamiinilisää suositellaan annettavaksi lapsille

Kotimaisia kasviksia ympäri vuoden

Ystäväni Pirjo Toikkanen Kotimaiset Kasvikset ry:stä on taas ilahduttanut meitä nasevalla viestillä:

Vaikka maa routaantuu, ja lähellä tuotetut avomaan salaatit ovat tällä erää muisto vain, kasvihuoneissa salaattisatoa poimitaan joka päivä. Suomalainen kasvihuoneteknologia on maailman huippua. Salaattien kasvatus onnistuu ilman torjunta-aineita puhtaasti. Kauden parhaat salaatti-ideat, kuvat ja uutiset saat esiin klikkaamalla alla näkyvää linkkiä.

Linkki

Lähde: Pirjo Toikkasen sähköpostiviesti, 16.10.2006

EPOilua

Kommentoinnissa on aika vähän epoilun makua, mutta anonyymit kommentit viitoittavat tietä eteenpäin tärkeässä terveyskeskustelussa! Lue kommentit huolella!

Tuote nimeltään Dynepo on tullut markkinoille. Dynepo on tarkoitettu anemian hoitoon kroonista munuaisten vajaatoimintaa sairastaville potilaille. Muista synteettisistä erytropoietiineistä poiketen tämä tuote on valmistettu ihmisen soluviljelmiä käyttäen. On siis oletettavissa, että hamsterin tai rotan solulinjojen avulla tuotetusta EPO:sta poiketen, tämä Dynepo ei näy dopingtestissä (virtsanäytteessä). Siksi tämä saanee käyttäjiä ihan terveiden urheilijoiden keskuudessa, jotka haluavat hyötyä paremmasta suorituskyvystä.

Pakko kysyä tyhmänä: Eikö lääkeyhtiö voisi merkata lääkkeensä jollakin sellaisella merkkiaineella, joka näkyisi helposti urheilijan dopingtestissä? Onko tällaiseen käytäntöön mitään esteitä, muuta kuin ehkä lääkeyhtiön pohjattomasta rahanhimosta johtuva estely?

Kun katson Dynepon ainesosaluetteloa (PDF) huomaan, että lääkeyhtiö Shire Pharmaceuticals ei ole tehnyt mitään yrityksiä helpottaa EPO:nsa paljastumista dopingtestissä.

Kommentteja saa antaa.

Suositusta ravinto-oppaastani ilmestynyt taas uusi versio

Tutkimustietoa urheilijan ravinnosta on taas täydentynyt 13.10.2006. Älä enää jää miettimään mistä saisit edullisemmin laadukasta tietoa ravinnosta. Tässä on kerrankin kirja jossa hinta/laatu -suhde on rajusti ostajan puolella. Tilaa vaikka joululahjaksi itsellesi tai ystävälle.

• nyt 200 sivua tiheää, pientä pränttiä
  
• 1458 ravintotutkimusta käyty läpi ja olennaisilta osiltaan sisällytetty kirjan tietosisältöön
  
• urheilijoille, liikuntaa harrastaville, laihduttajille ja terveydestä kiinnostuneille on melkoinen lukupaketti tarjolla!
• kätevästi luettavissa suoraan internetissä (PDF)
  
• demoversio (PDF-nettikirja, noin 20 sivua). Älä osta sikaa säkissä, lue ensin demoversio!
  
• täysversio (PDF-nettikirja, 200 sivua)
  
• täysversio vaatii salasanan, jonka saat minulta sähköpostilla maksamalla 10 euroa tililleni 405582-21803, muista ilmoittaa nimesi ja sähköposti-osoitteesi minulle (christer.sundqvist@wakkanet.fi)
• yli 1100 kirjaa jo myyty (mukana laskelmissa kaikki versiot, kirja on nimittäin saatavana monena eri versiona käyttötarpeesi mukaan!)
• tutkijoille ja muille valtavan paljon tietoa janoaville saatavana CD-levy (50 euroa, yli 10 000 sivua luettavaa!)
• tavallisille ihmisille siis 200-sivuisena PDF-tiedostona (10 euroa)
• tavallisille ihmisille myös painettuna kirjana (10 euroa + postituskulut). Kirjan mukana tulee laskulomake. Jos haluat maksaa kirjan etukäteen, pistä tililleni 405582-21803 12,60 euroa ja ilmoita nimesi ja postiosoitteesi minulle sähköpostilla tai kirjeellä
  
• lyhyet toimitusajat
• ilmaiset ravintouutiset nettikirjan hankkineille (ilmestyy kerran kuukaudessa)
• halutessanne tulen edullisesti luennoimaan "mistä ravintoaiheesta tahansa"! Aiheita voit etsiä vaikkapa tästä.
  
• älä unohda ravintokaraoke-kierrostani! Katso tästä vapaat päivät.
  
• normaalit ravintohöpötykset saa kuulla ja luentokalvot nähdä alkaen 1 eurolla (6 mummonmarkkaa). Vain hereillä pysyneet kuuntelijat maksavat tuon 1 euron (minimimaksu 20 euroa+matkakorvaus)
• tilausluennot 50-200 euroa (1-8 tuntia ravinto- ja terveystietoa)
  
• ei ole laadukas ravintotieto hinnalla pilattu!
• ravintoluennoilla mahdollisuus ostaa kirjojani, usein älyttömän edullisin tarjoushinnoin
• ravitsemusneuvonta alkaen 50 euroa/tapaaminen (jopa tyytyväisiä asiakkaita on sattunut kohdalle)
  

Tiedustelut: christer sundqvist, Neptunuksenkatu 3, 21600 Parainen. Puh: 040-7529274 , e-Mail: christer.sundqvist@wakkanet.fi

Tilauslomake

Palautetta olen saanut jonkin verran:

Tiedonhankkiminen on ensisijaisen tärkeää, mutta loppujen lopuksi ratkaisee se, kuinka hyvin onnistuu kääntämään teoreettisen osaamisen käytännön toimenpiteisiin. On siis osattava poimia tiedon virrasta oikeasti merkitykselliset asiat ja myös aika usein tehtävä kompromisseja: teoreettisesti optimaalista ruokavaliota on käytännössä lähes mahdoton toteuttaa. Olli Ilander

Se kirjoittamasi urheilijan ravinto-opas on todella erinomainen. Siinä on paljon oleellista tietoa yksissä kansissa, jota muutoin olisi vaikea lähteä hakemaan. Oiva apu valmennuksessa!! Petri Varjolampi

Suuret kiitokset Christer suurenmoisesta kirjoituksestasi Tutkimustietoa urheilijan ravinnosta! Tosi mielenkiintoinen! Paljon kultahippuja! Ahti Honkola

Du har skrivit den bästa näringsboken för idrottare. Bertil Lund

Christerin ravinto-opas on todellinen löytö. Jukka Melaranta

Onnittelut suuresta ponnistuksesta! Kokonaisuus on varsin vaikuttava ja pohjautuu kunnioitettavaan määrään lähteitä! Mikä parasta, teksti kytkeytyy viittausten kautta tukevasti tutkimustietoon. Uskoisin teoksella olevan laajaa käyttöä sekä urheilijoiden, että eri oppilaitosten opiskelijoiden keskuudessa. Jukka Viitasalo, KIHU

Sain tuon tilaamani niteen (Tutkimustietoa urheilijan ravinnosta: Christer Sundqvist ) ja on kyllä niin asiapitoinen nide että... pientä tekstiä eikä mitään turhia kuvia ole ja tiivis palstotus. Inna

Ravitsemusoppaasi teki minuun vaikutuksen. Olet nähnyt todella paljon vaivaa ja varsinkin lähdeluettelo on kunnioitusta he­rättävä. Kirjan rakenne on helppolukuinen, kun se on aakkosjärjestyksessä. Uskon, että oppaasta on minulle paljon iloa. Anne

Jottei nippelitieto loppuisi maailmasta, niin tässä on lisää. On nimittäin melko tarkkaa tietoa ravinnosta, jos täällä joku sel­laista kaipaa. Kaisa O

Loistavaa. Ravintojutut kiinnostavat kovasti ja erityisesti sellaiset opit, jotka eivät perustu temppuiluun. Antti Pohjolainen

Idrottarna var väldigt glada över att höra din näringslektion. Benita Öberg

Det här borde alla patienter få höra. Monika Lindevall

Ai, se olit sinä, joka olit kirjoittanut noin erinomaisesti ylikunnosta! Ari Paunonen

Hyvin mielenkiintoista, tule käymään täällä luonani kun käyt Jyväskylässä. Professori Antti Mero

Sinun esitelmäsi oli aivan loistava. Paavo Koistinen

Kiitokset vielä kerran luennosta. Seppo Sandelin

Luentosi oli selkeä ja mielenkiintoinen.Varmaankin moni meistä olisi kuunnellut asiaasi enemmänkin. Toivottavasti meillä on siihen uusi tilaisuus. Irma Repo

Morjensta ja kiitoksia eilisestä luennosta --> Tuli paljon virikkeitä! Kylläpäs on mukava lukea tuota sinun nettiversiota, mei­naan hakeminen on tosi kätevää. Tosin kerkesin eilen illalla lukea jo aikas monta kohtaa sinun kirjastasi ja kyllä se hakeminen omin käsinkin luonnistuu, koska olet laittanut asiat kätevästi aakkosten mukaiseen järjestykseen. Ja kuten sanoit, olet kirjoitta­nut kansantajuisesti, koska jopa minäkin insinöörinä ymmärsin. Jani Raipala

Jos ravintoasiat kiinnostaa niin tuossa on hyvä blog jota kandee seurata: http://veteraaniurheilija.blogspot.com/atom.xml Blo­gin ylläpitäjältä saa erittäin kattavan ravinto-oppaan vain 10 eurolla. Kyseisessä pdf:ssä on hinta-laatusuhde kerrankin aika pahasti ostajan puolella. Kimmo

Kiitokset erittäin mielenkiintoisesta luennosta! Herätti kaikenlaista ajateltavaa. Marjo Lalli

Kiitos mielenkiintoisesta luennosta, luennon annista ja kirjasta on varmasti hyötyä minulle jatkossa. Pauliina Veräväinen

Niin, tämä on se christer, josta sinulle puhuin. Tohtori Matti Tolonen

Olet koonnut hengästyttävän paketin tietoa, hakusanat kattavat ravitsemustiedon laidasta laitaan. Toistaiseksi mieleeni ei ole tullut asiasanaa, jota en olisi oppaasta löytänyt. Myös lähdeluettelo tutkimusviitteineen on todella vaikuttava. Varpu Tavi

60-25-15 on toiminut minulla tosi hyvin. Tuntemattomana pysyttelevä heittolajien harrastaja

Luennoillasi nukkuva ei voi olla elossa. Tuntemattoman ääni auditoriosta

Oli mukava kuunnella loistavaa luentoasi ja saada vielä kotiin vietäväksi kattava luentomateriaalisi. Tyytyväinen luentojeni kuulija Pohjois-Suomesta

Vähemmilläkin hiilihydraattimäärillä saattaa pärjätä

Kirjoitettu alunperin 12.9.2006, päivitys 15.9.2006, 19.9.2006, 21.9.2006, 2.10.2006 ja 13.10.2006

HUOMIO! Keskustelu on vilkasta tämän kirjoituksen yhteydessä. Jo 63 kommenttia! Miten Reijo pärjää liikkumattomuusdieetillä? Pelottavan hyvin, sanoisin! Reijo on pysynyt elossa jo kuukauden ja painokin on pudonnut 2 kiloa!
Lisää hiilihydraattitietoisuutta on tarjolla! Mitä Kansanterveyslaitoksella ajatellaan keskustelusta? Onko joillakin ihmisillä kovempi nälkä kuin muilla ja siksi he lihovat? Näin kysyy biponainen ja hän saa siihen useita vastauksia. Virallinen energiaravintoaineiden jakauma toimii silloin jos liikuntaa on paljon ja sokerinsieto hyvä, sanoo Mirka.
Kansanterveyslaitoksen sinänsä hyvä ravintovalistus kaipaa täsmennystä ja piristystä. Nyt tuosta valistuksesta hakevat uskonvahvistusta lähinnä alan ammattilaiset kun tavallinen kansa surffailee netissä tietoa muualta epätoivoisesti hakien.

Nuori toimittaja Varpu Tavi on lukenut vanhan tutkimuksen uusin silmin:

Erlanson-Albertsson C, Mei J. The effect of low carbohydrate on energy metabolism. Int J Obes (Lond). 29 Suppl 2: S26-30, 2005

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin aiempia tutkimuksia vähähiiilihydraattisen ruokavalion vaikutuksista. Tutkimuksen lopputulos oli (se sama kuin kaikkien vastaavien), että alkuun vähähiilarinen laihduttaa tehokkaammin kuin vähärasvainen, mikä johtuu proteiinien ja rasvan kylläisyysvaikutuksesta, 12 kuukauden jälkeen tämä ero tasoittuu, mutta vähähiilarinen parantaa veren rasva-arvoja toisin kuin vähärasvainen. Ruokavalion pitkäaikaisvaikutuksista tarvitaan lisätutkimuksia, on se tavallinen loppukaneetti, joka näihin pitää lisätä.

Olen sitä mieltä itse, että "hiilihydraattitietoisesta" (katso termin tarkempi määrittely alla!) ruokailusta voi olla hyötyä painonhallinnassa. Mistään takinkäännöksestä ei minun tapauksessani kuitenkaan ole kyse. Kestävyysurheilija muistanee edelleenkin sisällyttää ruokavalioonsa runsaasti näitä korkealuokkaisia sokereita (hiilihydraatteja sieltä glykeemisen indeksin alemmasta päästä). Se missä määrin vähäisemmästä hiilihydraattialtistuksesta on hyötyä vähemmän liikuntaa (tai ei ollenkaan) harrastaville, onkin sitten visaisempi juttu. Virallisia ravitsemussuosituksia (55-60% hiilihydraattia / 25-30% rasvaa / 10-15% proteiinia) kyseenalaistetaan useissa tutkimuksissa ja rasvat ja proteiinit nostetaan voimaperäisemmin esiin. Kyseenalaistamista on seurannut valitettavan usein keskustelupalstoilla leviävä vähähiilihydraattisia ruokavalioita ylistävä ja "oikeaoppista" ruokailua parjaava kirjoittelu. Täytyy huomioida, että runsaampaa hiilihydraattia suosivalla ruokavaliolla on niin tavattoman vankka tutkimusnäyttö, että lähivuosina käytäntö ei ole dramaattisesti muuttumassa. Laiva tulee kääntymään hyvin hitaasti. Se mitä jokaisen lukijan kannattaa tarkistaa tieteellisten julkaisujen yhteydessä on se, mitä rahoittajia tutkimukseen on osallistunut. Jokainen meistä voi aavistaa, että esim. Saarioisen osallistuessa tutkimuksen rahoitukseen voidaan olettaa, että tutkimukseen on kelpuutettu esim. eineksiä suosiva linjaus. Samaten jos sokeriteollisuus osallistuu euroillaan tiedekeitokseen, siitä on löydettävissä tahmeita kytköksiä rahoittajan suuntaan. Tiede on nykyään tällaista - salapoliisityötäkin.

Varpu Tavi on ansiokkaasti selittänyt kehittämänsä termin "hiilihydraattitietoinen" tällä tavalla:

Kun aikoinaan mietin sopivaa suomen kielen sanaa ajatuksilleni, huomasin ettei sellaista ennestään ollut. Niinpä alitajuntani kehitti sanan "hiilihydraattitietoinen". Hetken jo luulin keksineeni jotakin omaperäistä, mutta sitten törmäsin englannin kielen sanoihin carb conscious eating...
Käytännössä olen huomannut käsitteiden sekamelskan, lehdistö käyttää näitä termejä ihan miten sattuu.

Päätin aloittaa termitalkoot :

Kattokäsite HIILIHYDRAATTITIETOINEN pitää tietysti sisällään käsitteet VÄHÄHIILIHYDRAATTINEN JA HYVÄHIILIHYDRAATTINEN eli tarkoittaa samaa kuin puhekielen termi KARPPAUS.

Karppaus on taas vakiintunut puhekielen ilmaisu, jonka alkuperä on termissä ALAKARPPI (jonka puolestaan nimimerkki Hoover keksi käännökseksi sanoille low carb Verkkoklinikalla vuonna 2003).

Hiilihydraattitietoisuus pitää sisällään kaikki vaihtoehdot:

1. Vähähiilihydraattinen ruokavalio, joka sopii geneettisesti osalle ihmisistä mitä mainioimmin, ja ruokavaliohoitona esimerkiksi atoopikoille, diabeetikoille ja sokeririippuvaisille.

2. Mediumkarppi, joka sopii geneettisesti oman mutuni mukaan enemmistölle ihmisistä (tieteellisiä todisteita asiasta ei ole, perustan näkemykseni vain käytännön havaintoihini). Itse tarkoitan mediumkarpilla noin 100-200 grammaa (riippuu kokonaiskalorimäärästä) hiilareita per päivä. Mediumkarppi sopii runsaasti liikkuville ihmisille, niille jotka voivat huonosti vähähiilihydraattisella jne. (Esimerkiksi minun hyvänolon hiilariylärajani on 120 g (alaraja 60g), olen sen Prodexilla jo lukemattomia kertoja testannut. Harrastan liikuntaa useimpina päivinä vähintään tunnin.)

3. Runsashiilihydraattinen, joka ei aiheuta ongelmia osalle ihmisistä, jotka ovat ilmeisesti geneettisesti/hormonaalisesti/tms. hiilareitten syöntiin sopeutuneita. Sellaisiakin ihmisiä on, olen heitä omin silmin nähnyt . Runsashiilihydraattinenkin voi syödä hiilihydraattitietoisesti: hän valitsee vain runsaasti hyviä hiilihydraatteja
(Huom! Tämä on minun henkilökohtainen näkemykseni, tästä ajatuksesta ei pidä vaatia Anjaa tai Ilkkaa tilille).

4. Vaihtelija Esimerkiksi kehonrakentajat ja muut treenaamista vakavissaan harjoittavat saattavat vaihdella hiilihydraattien määrää ruokavaliossaan - tietoisesti.

Täydennys: laihdutusruokavalioksi sopivat mielestäni parhaiten hiilihydraattitietoiset vaihtoehdot 1,2 ja 4. Eli itse en usko runsashiilihydraattiseen laihdutusruokavalioon.

Lähde: Hiilaritietoiset.net, 10.9.2006

Lastaan imettävä äiti on älykäs

Erään kirjoitukseni yhteydessä on ollut yllättävän mielenkiintoinen keskustelu äidinmaidon eduista lapselle ja äidinmaidonvastikkeeseen liittyvästä kyseenalaisesta suomalaistutkimuksesta. Itse puolustan intuitiivisesti äidin rintaruokintaa ja kavahdan noita vastikkeita. Tänään huomasin asiaan liittyvän kirjoituksen brittiläisessä lääkärilehdessä British Medical Journal. En ole mikään imetyksen ammattilainen, joten nyt voisi olla tarpeen saada teiltä imetyksen asiantuntijoilta valistuneita kommentteja.

Miespuoliset (!) brittitukijat Geoff Der, G David Batty ja Ian J Deary ovat todenneet, että lapsen imettämisellä on monia suotuisia vaikutuksia lapsen terveyteen. Kirjoituksen otsikkona on repäisevästi, että rintaruokinta ei lisää lasten älykkyyttä. Aiemmin on nimittäin otaksuttu, että rintaruokitut lapset olisivat älykkäämpiä kuin äidinmaitovastikkeella ruokitut lapset, mutta nyt tämä uusin tutkimus väittää tylysti, että lasten älykkyyttä rintamaito ei taida lisätä. En pidä tätä minään katastrofina rintaruokinnalle, mutta olisihan se ollut herkullista jos olisi löytynyt selvä yhteys rintaruokinnan ja lapsen älykkyyden välille. Kehittyväthän lapsen aivot erittäin ripeästi juuri ensimmäisinä elinkuukausina ja voisi kuvitella, että optimaalinen ravinto on myös älykkyyden takeena. Jotenkin olisi toivonut, että keinotekoiset äidinmaidon vastikkeet olisivat pärjänneet huonommin.

Tutkijoiden tulokset viittaavat siihen, että imettämisen ja lapsen älykkyyden välillä on kyllä löydettävissä yhteys, mutta tuo yhteys ei johdu suoraan rintamaidosta vaan selittyy lähinnä äidin älykkyydellä. Älykkyystesteissä hyvin menestyneet äidit imettivät lapsiaan selvästi todennäköisemmin kuin äidit, joiden testimenestys oli vaatimattomampi. Äidin älykkyydellä selittyi rintaruokittujen lasten 4 pistettä parempi älykkyys kuin korvikemaitoa juoneilla. Tulokset saivat tukea sisarvertailusta sekä aiempien tutkimusten tuloksia tarkastelleesta meta-analyysistä.

Kirjoituksen johdosta miestutkijat ovat saaneet paljon sapekkaitakin huomautuksia lehden lukijoilta ja vieläpä imetyksen asiantuntijoilta, eli naisilta. Tutkimusta pidetään harhaanjohtavana ja ihmetellään koeasetelmia. Esimerkiksi kätilö nimeltään Marsha Walker pitää tulkintaa kovin outona, että rintaruokinta ei vaikuta lasten älykkyyteen. Hän ei löydä tutkimuksesta mitään tolkkua sen suhteen miten pitkään lapsia rintaruokittiin. Marshan mukaan täytyy olla tietty ero rintaruokitaanko lasta kerran viikossa ja muina päivinä lapsi saa korviketta tai saako lapsi rintamaitoa yksistään kuuden kuukauden ajan. Hän ei ymmärrä miten tällainen keskeneräinen juttu on voitu julkaista BMJ:ssä. Hän peräänkuuluttaa kunnon rintaruokintaryhmää tutkimuksessa.

Lukekaa avoimin mielin tämä tutkimus kokonaisuudessaan tästä (PDF) ja kommentit kirjoituksen johdosta tästä.

Lähde: BMJ, 4.10.2006

Tullin haaviin jäänyt vähemmän dopingaineita alkuvuonna 2006

Dopingaineita on takavarikoitu selvästi vähemmän alkuvuonna, Tullin tilasto kertoo. Suomeen salakuljetetut dopingaineet menevät pääosin voimailijoille. "Käyttäjät ovat nuorehkoja miehiä, jotka haluavat isoja lihaksia. Monet haluavat myös kohottaa asemaansa kaveriryhmän hierarkiassa", Timo Seppälä Suomen Antidopingtoimikunnasta sanoo.

Viimevuotisessa Terveys 2000 -selvityksessä 1,2 prosenttia miehistä ilmoitti käyttäneensä dopingaineita joko urheilusuorituksen parantamiseen tai ulkonäkönsä kohentamiseen.

Lähde: Helsingin Sanomat, 11.10.2006

Vanhuus ei tule yksin - kuulo ja näkö vaarassa

BBC uutisoi näyttävästi (ainakin meille näkeville), että vanhuksella jolla on iän mukanaan tuoma näön heikentyminen, hyvin usein myös havaitaan kärsivän kuulo-ongelmista. Tutkijat arvelevat syyksi diabeteksen, hapetusstressin, tupakoinnin ja ateroskleroosin (verisuonten kovettuminen). Nämä aiheuttavat iän mukanaan tuomaa makuladegeneraatiota (silmäpohjan ikärappeuma), harmaakaihia ja kuulon heikentymistä.

Lähde: BBC Health News, 11.10.2006

Romanttinen oksitosiini

Oksitosiini on hormoni, jota erittyy aivolisäkkeen takalohkosta. Perinteisesti se on liitetty äidillisiin toimintoihin kuten esim. kohdun lihasten supistuminen synnytyksessä ja imetyksen sujuvuus. Oksitosiinia erittyy myös mm. seksuaalisen mielihyvän yhteydessä.

Nyt on löytynyt ihan uusi ulottuvuus oksitosiinille: Romantiikka.

Italialaistutkijoiden mukaan oksitosiinilla on tärkeä rooli romanttisen kiintymyksen muodostamisessa suhteen alkuaikoina. Oksitosiini tekee sen, että ventovieras ihminen yht'äkkiä alkaa kiinnostamaan niin paljon, että voi kuvitella viettävänsä pitkiäkin aikoja tämän henkilön seurassa.

Tieteelle uhrautui 45 tervettä ihmistä. Heiltä mitattiin oksitosiini ja seurattiin esiintyikö heidän elämässään mitenkä paljon romantiikkaa. Jotain pientä yhteyttä romantiikan ja oksitosiinin välillä oli havaittavissa. Tutkijat varoittavat kuitenkin innostumasta liikaa. Ehkä nuo syvän siniset silmät kuitenkin olivat tärkeämmässä roolissa romanssin alkutaipaleella kuin tuo oksitosiinipiikki veressä?

A relationship between oxytocin and anxiety of romantic attachment

Lähde: Clinical Practice and Epidemiology in Mental Health 2: 28, 2006 (PDF löytyy myös)

Omega-3-rasvahapoista ei ole apua pitkälle edenneessä dementiassa

Omega-3-rasvahapot, joita nautittiin ravintolisänä, hidastivat hieman dementian kehittymisestä muutamalla ihmisellä, joilla oli alkava Alzheimerin tauti. Sen sijaan pitemmälle edenneen taudin hoidossa niistä ei ollut mitään hyötyä, havaittiin Tukholman Karoliinisessa instituutissa tehdyssä tutkimuksessa. Tutkimus oli lumekontrolloitu kaksoissokkotutkimus.

Kokeen lähtökohtana oli laajemmissa elämäntapoja kartoittaneissa tutkimuksissa saatu havainto, että rasvaisen kalan syöminen pari kertaa viikossa pienentää Alzheimerin taudin riskiä. Karoliinisen instituutin tutkimuksessa oli mukana 200 Alzheimerin tautia sairastavaa ihmistä, joiden sairaus oli eri vaiheissa. Potilaat olivat iältään keskimäärin 74 vuotta. Puolet potilaista sai kuuden kuukauden ajan omega-3-rasvahappoja (EPA ja DHA) sisältäviä pillereitä ja loput lumepillereitä. Toisen puoli vuotta kaikki saivat oikeita rasvahappopillereitä. Puolen vuoden kuluttua lumepillereitä ja omega-3-rasvahappolisää saaneiden välillä ei ollut eroa älyllisen toiminnan heikkenemisessä, lukuunottamatta niitä, joiden dementia oli vielä hyvin lievää. Tässä alaryhmässä varsinaiset pillerit hidastivat dementoitumista myös niillä, jotka olivat saaneet lumepillereitä ensimmäiset kuusi kuukautta. Omega-3-rasvahappopillerit eivät aiheuttaneet haitallisia sivuvaikutuksia eivätkä ne nostaneet verenpainetta. Veren rasvojen suhteita rasvalisä muutti jonkin verran.Omega-3-rasvahappojen suojaava vaikutus välittyy mahdollisesti sitä kautta, että ne ehkäisevät tulehduksia. Ennen varsinaisen dementian alkua voi olla muutaman vuoden kriittinen jakso, jolloin keskushermoston tulehdusta osoittavat tulehdusarvot ovat lievästi kohonneet. Kun aivojen hermosolujen tuho on edennyt niin pitkälle, että dementian oireet ovat ilmeiset, omega-3-rasvahapoista ei ole enää apua.

Lähde: Radion tiedeuutiset, 9.10.2006 ja Arch Neurol 63: 1364-1365, 2006

Alakarppaaja syö paljon kasviksia ja salaatteja

Äskettäin ilmestyi Nutrition Journal -lehdessä laajahko tutkimus, joka keräsi ja analysoi sellaista tietoa mitä vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattavat (alakarppaajat, hiilihydraattitietoiset) kertovat eräällä hyvin laajalla keskustelufoorumilla. Kyseessä on keskustelufoorumi nimeltään "The Active Low-Carber Forum". Se käynnistyi vuonna 2000 tyydyttämään tällaista elämäntapaa viettävien tiedonsaantia. Tässä foorumissa on tällä hetkellä yli 90 000 jäsentä ja jäsenet ovat kirjoittaneet käsittämättömästi yli 5,5 miljoonaa viestiä! Vaikka huomaan foorumia lukiessani, että aika suuri osa informaatiosta on hurmoshenkistä oman aatteen ylistystä, voitaneen kuitenkin näistäkin kirjoituksista muodostaa aika hyvä kuva mitä hiilihydraattitietoisen ruokalautaselta löytyy. Lisäksi tutkijat olivat teettäneet erityisen 27-kohtaisen kyselyn, jota myös käytettiin tietojen keräämiseen.

Tutkimuksen ovat suorittaneet vähähiilihydraattista ruokavaliota vankasti puolustaneet biokemisti Richard D Feinman, Atkinsin dieetin voimakas puolustaja lääkäri Mary C Vernon ja lääkäri Eric C Westman. Esimerkiksi tohtori Feinman on niin innostunut alakarppaamisen ihanuuden tutkimisesta, että on ollut mukana perustamassa tiedelehtiä, joissa näitä ajatuksia voi esittää (esim. Nutrition & Metabolism). Olen ymmärtänyt, että virallistieteelliset julkaisut eivät kovinkaan mieluusti julkaise alakarppitutkimuksia. Koska tässä on jossakin määrin kyse sisäpiiritiedon paljastamisesta, voitaneen pitää amerikkalaiskolmikon tutkimusta erityisen rohkeana. Kaikki paljastukset eivät välttämättä ole kovinkaan imartelevia.

Mitä hiilihydraattitietoiset (tästä toimittaja Varpu Tavin kehittämästä termistä pidän kaikkein eniten!) sitten syövät oman kertomuksensa mukaisesti? Tällaista tietoa löytyy tutkimuksesta:

• kasviksia ja salaatteja syödään suuria määriä korvaamaan runsaasti hiilihydraatteja sisältävät muut ruoka-aineet ja ruoat
  
• peräti 54% foorumilaisista lisäsi vihreiden kasvisten käyttöä ja 34% vähintään kaksinkertaisti vihreiden kasvisten määrän
• proteeinipitoisen ja rasvaisen ravinnon korostuminen ei ollut ollenkaan yhtä merkittävässä asemassa
  
• tyypillinen alakarppi on ylipainosta kärsivä nainen
• useimmat ilmoittavat onnistuneensa pudottamaan painoaan
• valtaosa foorumilaisista noudattaa Atkinsin dieettiä tai jotakin muunnelmaa siitä
• vaikka foorumilaiset viesteissään suhtautuvat väheksyen terveysalan ammattilaisiin, turvautuvat lähes puolet foorumilaisista lääkärin apuun laihdutuksessaan
• noin 28% foorumilaisista ilmoitti oman lääkärinsä suhtautuneen neutraalisti potilaansa ruokavalioon ja heistä 55% kannustaneen heitä jatkamaan ruokavalionsa noudattamista mikäli kokivat saaneensa siitä hyötyä
• foorumilaisten enemmistö ilmoitti ruoka-annostensa pienentyneen siirryttyään vähähiilihydraattisen ruokavalion pariin
• virallistieteellisiä ruokavaliosuosituksia kritisoitiin välillä hyvin voimallisesti

Tutkijat päätyvät ehdottamaan, että vähähiilihydraattinen elämäntapa on toimiva ratkaisu ja tulisi saattaa yleisempään tietoon ravitsemustieteen asiantuntijoiden parissa.

Itse en pidä vähähiilihydraattista ruokavaliota liikkuvalle ihmiselle soveltuna ruokavaliona. Sen sijaan voin tunnustaa ruokavalion ansiot sellaiselle pysyvää elämäntapamuutosta hakevalle naiselle ja miehelle, joka liikunnasta ei löydä mielekkyyttä painonhallintaansa.

Suomessa on useita alakarppi-foorumeita, joiden seuraamisesta minullakin on jonkin verran kokemusta. Näiden foorumeiden taso vaihtelee kovin paljon. On hurmoshenkisyyden vaalijoita ja asiallisia keskustelun ja tiedon välityspaikkoja. Löydätte nämä foorumit syöttämällä esim. seuraavia hakusanoja hakukoneeseen: "alakarppi foorumi", "hiilihydraattitietoiset foorumi". En nyt tämän enempää lähde yksittäisiä suomalaisia foorumeita mainostamaan, mutta asiallisen tiedon välityksessä on mielestäni yksi ylitse muiden: http://www.foorumi.info/hiilaritietoiset/

Lopuksi pieni kevennys: Google on niin valjastettu poimimaan valtavirran aineistoa valtavasta tietoarkistostaan, että se ehdottaa ystävällisesti: Tarkoititko: hiilihydraattipitoiset foorumi.

Lähde: Nutr J 5 (1): 26, 2006 [julkaistu elektronisesti ennen painoon menemistä]