Kivuliaat kilpirauhastulehdukset

Kilpirauhasen tulehduksista (tyreoidiitti) on ilmestynyt tuore yhteenveto American Family Physician lehdessä. Pistän tähän suomennoksen ydinasioista koskien lähinnä kivuliaita kilpirauhastulehduksia.

Kilpirauhanen voi tulehtua monesta eri syystä. Tulehdus voi olla monta kertaa aluksi lähes oireeton tai sitten siitä voi ilmaantua kovaa kipua. Kivuliaat kilpirauhastulehdukset voivat saada alkunsa virus- tai bakteeritulehduksesta, säteilystä tai trauman aiheuttamasta kudosvauriosta. Lähes huomaamatta kilpirauhanen tulehtuu autoimmuunitulehduksessa, jossa muodostuu vasta-aineita kilpirauhasta vastaan. Yleensä ei myöskään lääkityksestä tai selittämättömästä sidekudosvammasta (idiopaattinen fibroosi) johtuva kilpirauhastulehdus ole kivulias.

Tyypillisiä sairaustiloja ovat Hashimoton sairaus, pitkittynyt granuloomainen tulehdus kilpirauhasessa (subacute granulomatous thyroiditis), raskauden jälkeinen kilpirauhastulehdus (postpartum thyroiditis), pitkään jatkuva lymfosyyttinen tulehdus kilpirauhasessa (subacute lymphocytic thyroiditis) ja lääkkeiden sekä säteilyn aiheuttama kilpirauhastulehdus (yleisiä lääkkeitä ovat amiodarooni, interferoni-alfa, interleukiini-2 ja litium). Keskityn tässä näihin kivuliaisiin kilpirauhastulehduksiin.

Sairautta lähdettäessä hoitamaan pitää huomioida onko potilaalla tulehduksesta johtuen kilpirauhasen liika- vai vajaatoimintaa vai onko kilpirauhanen kokonaan toiminnassa tulehduksesta huolimatta. Välillä potilaan tilanne vaihtelee liikatoiminnasta vajaaseen.

Tyroksiininerityksen vähentyminen aiheuttaa eriasteisia kilpirauhasen toiminnanvajavuuden tiloja, jotka yleensä häviävät tyroksiinilääkityksellä. Jos tyroksiinia erittyy liikaa, kehittyy hypertyreoosi. Se on eräänlainen kilpirauhasen myrkytystila, jonka eräs muoto on varsin tavallinen Basedowin tauti. Erilaiset kilpirauhastulehdukset ja jodin puute voivat aiheuttaa struumaksi kutsutun tilan. Kilpirauhastulehdus voi esiintyä äkillisenä tai kroonisena.

Pitkittynyt granuloomainen tulehdus kilpirauhasessa, jota kutsutaan joskus myös nimellä Quervainin tyreoidiitti, on yleisin kipua aiheuttavista kilpirauhastulehduksista. Siihen sairastuu neljä kertaa useammin nainen kuin mies ja tyypillinen sairatumisikä on 40-50 vuotta. Tavallista on, että sairauden laukaisee virusinfektio. Kesällä tulehtuva kilpirauhanen voidaan usein yhdistää coxsackie viruksen (ryhmät A ja B) sekä echoviruksen infektioihin. Oireina esiintyy lihaskipua, nielutulehdusta, itsepintaista kuumetta, väsymystä tai epämääräistä kipua kurkussa joka usein säteilee korviin asti. Sairauden edetessä kipu kasvaa ja kosketeltaessa (palpoidessa) kilpirauhasta se tuntuu todella aralta. Puolelle potilaista kehittyy kilpirauhasen liikatoiminta. Tyroksiinia tuottavat solut rupeavat epänormaalin tulehduksen levitessä liian aktiivisiksi ja tyroksiinia ja trijodityroniinia kulkeutuu vereen suuria määriä. Tämä tila ei kuitenkaan kestä 3-6 viikkoa pitempään sillä hormonia tuottavat solut tyhjentyvät ja tulehdus pitää tyroksiinihormonien uudistuotannon lamassa. Seuraa muutamasta viikosta jopa puoleen vuoteen jatkuva kilpirauhasen vajaatoiminta. Parhaimmassa tapauksessa kilpirauhanen rauhoittuu tulehduksen hellittäessä ja noin vuoden kuluttua se voi taas toimia ihan normaalisti. Joskus kilpirauhasen toimintaa jää kuitenkin vajaaksi, jolloin potilaan pitää syödä tyroksiinia pitkiä aikoja. Kilpirauhasen tulehdustila hoidetaan tulehduskipulääkkeillä. Jos kipu ei hellitä viikossa, suositellaan prednisonin antamista 40-60 mg/päivä. Vilkkaasti toimivaa kilpirauhasta pyritään rauhoittamaan beetasalpaajalla tai Tyrazolilla. Valitettavan usein tulehdus tuhoaa kilpirauhasen soluja ja kilpirauhanen jää pysyvästi vajaatoimintaiseksi (elinikäinen tyroksiinilääkitys tarvitaan).

Säteilyn aiheuttama kilpirauhastulehdus kehittyy noin 1% niistä potilaista, joille annetaan radiojodihoitoa liian vilkkaan kilpirauhasen takia. Kipu voi ilmaantua äkisti 5-10 päivää säteilyn antamisen jälkeen. Oireet ovat samantyyppisiä kuin ylläkuvatussa granuloomaisessa tulehduksessa. Hoitona annetaan tulehduskipulääkkeitä ja tarvittaessa beetasalpaajia. Kilpirauhasessa tapahtuu yleensä voimakkaita sidekudosmuutoksia, jotka voivat haitata kilpirauhasen toimintaa 6-18 viikkoa.

Trauman aiheuttamasta kudosvauriosta voi seurata joko liika- tai vajaatoimintaa ja vamman tai iskun aiheuttamasta tuhosta paljolti riippuu miten hyvin potilaan kilpirauhasen toiminta elpyy.

Lähde: Am Fam Physician 73: 1769-1776, 2006 (PDF)