Vitamiinipohdintoja

Olen saanut varsin runsaasti sähköpostia (nöyrä kiitos!) viimeisimpien ravintokirjoitusteni johdosta. Sähköpostia tulee sen verran runsaasti, että minulla on yhä suurempia vaikeuksia vastata kaikkeen postiin henkilökohtaisesti.

Vitamiineista kysytään monessa sähköpostiviestissä. Moni on ehkä kerännyt rohkeutta viestin lähettämiseen minulle uutisoituani äskettäin ilmestyneestä tutkimuksesta (NIH), jossa todettiin ettei minkään valtakunnan hyötyä näyttäisi olevan monivitamiinitablettien syömisestä rutiininomaisesti.

"Miten voit olla noin tyly monivitamiinitabletteja kohtaan?"
Ensinnäkin, minua tylympi on kyllä tässä tapauksessa arvovaltainen amerikkalainen tiedemiehistä koostuva raati, joka päätyy vähättelemään vitamiinien popsimista purkista. Ei niinkään hetken mielijohteesta vaan huolellisten tutkimusten ja pohdintojen jälkeen. Toiseksi, olen aidosti sitä mieltä, että tähän blogiini päätyy terveysaiheisia juttuja hyvin laajalta pohjalta. Tämän blogini kuningasajatuksena on ollut ja tulee olemaan jatkossakin tutkittuun tietoon perustuvan informaation välittäminen lukijoilleni suoraan ja omien kirjojeni kautta epäsuorasti. Henkilökohtaisia ajatuksia pyrin tuomaan esiin aina mahdollisuuksieni mukaan. Myötäilin tämän monivitamiinitablettikysymyksen suhteen niitä tiedemiehiä, joiden mielestä pillereitä syödään turhaan, sillä olen aidosti sitä mieltä, että pillereitä syödään liikaa. Monipuolisesta ravinnosta saamme kaikki tarvitsemamme vitamiinit ja hivenaineet. Ongelma on se, että niin harva syö monipuolisesti.

"Etkö tajua vitamiinien merkitystä hyvinvoinnille?"
Vitamiinit ovat elintärkeitä ihmiselle. Se mikä sekoittaa ajatuskuviot on raha, tämä pahan (ja hyvän?) alku ja juuri. Vitamiineilla, lääkkeillä, maidolla, kotimaisilla kasveilla, tuontiomenoilla jne. tehdään bisnestä. Jokainen haluaa tietenkin tuoda tuotteensa mahdollisimman myönteisessä muodossa esille. Tutkimuksia tehdään puolesta ja vastaan. Houkutus on suuri, että luetaan tutkimusraportteja valikoiden niin, että sieltä poimitaan vain omaa bisnestä tukevia näkökantoja, ummistaen silmät mahdollisille puutteille tai ristiriidoille. Tunnen useita tutkijoita ja joitakin ravintobisneksessä mukana olevia ystäviä. Päällimmäiseksi on jäänyt totuuden etsiminen, ei niinkään tarve huijata.

"Nykyään ruoka on niin ravintoköyhää, että joutuu käyttämään lisävitamiineja"
Näin nimimerkki "Linda" väittää ja olen joutunut tämän väitteen eteen ennenkin. En tiedä miten tähän vastaisin osoittamatta tyhmyyttäni ja pahoittamatta lukijoitteni mieltä. Ravintoköyhään ruokaan voi helposti retkahtaa (pikaruoka, einekset), mutta oikeanlaisilla ravintovalinnoilla (tuoreita vihanneksia, hedelmiä, kokojyväviljaa) voimme pitää ravintorikkaudesta kiinni. En minä tiedä parempaa ruokien vertailuaineistoa kuin tutkittuun tietoon perustuva elintarvikkeiden koostumustietokanta - Fineli. Asiantuntevasti tietokantaa tulkiten voi päätyä suosittelemaan monipuolista suomalaista perusruokaa. Erityisryhmillä (sairaat, huippu-urheilijat) voi olla tarve käydä pilleripurkilla, mutta tässä kannattaa jutella ensin ravitsemusterapeutin tai ravintovalmentajan kanssa. Suurille väestöryhmille en lähtisi umpimähkään suosittelemaan vitamiinikuureja. Kun seuraavan kerran aukaisette suunne tyydyttääksenne nälkänne, olkoon valintanne mahdollisimman terveellinen.

"Millaisista vitamiineista on eniten hyötyä?"
Sonjan esittämään kysymykseen vastaan NIH:n asiantuntijajoukon raporttia myötäillen seuraavasti: B-vitamiineihin kuuluva foolihappo (folaatti, B9-vitamiini) on hyödyllinen raskaana oleville naisille, sillä se on hyvin tärkeä vitamiini syntymättömän lapsen hermoston kehittyessä. Jos olet vähänkään epävarma ravitsemuksesi tasosta ja olet raskaana voit nauttia foolihappoa annostusohjeiden mukaisia määriä. Vanhuus tuo mukanaan kaikenlaisia vaivoja ja yksi näistä vaivoista on makuladegeneraatio (silmänpohjan rappeuma). Asiantuntijat suosittelevat tähän monipuolista ravintoa ja riskiryhmille (osittain perinnöllinen tauti) C- ja E-vitamiinia, betakaroteenia, sinkkiä ja kuparia. Osteoporoosiin naisten kannattaa vaihdevuosien jälkeen nauttia runsaasti kalsiumia (kalkkia) ja D-vitamiinia. Lukekaa myös pohdiskellen esim. tohtori Tolosen vitamiinikatsaus, jossa kantavana teemana on ajatus siitä, että ravitsemuksellista määrää suuremmilla annoksilla vitamiineja on paitsi sairauksia ehkäisevää, myös hoitavaa vaikutusta. Rauhanomaista rinnakkaiseloa näiden suuntausten välillä voi olla vaikea löytää. Syynä on toisaalta joidenkin harvojen, äänekkäiden tiedemiesten hämmästyttävän kyyninen suhtautuminen vaihtoehtoisiin hoitomuotoihin, toisaalta vitamiinihoitoja suosivien tahojen vaikeus myöntää, että tutkitussa tiedossa esiintyy heidänkin tuotteidensa kohdalla lukuisia epäselvyyksiä.