Kuopion yliopiston kliinisen ravitsemuksen ja aineenvaihduntasairauksien professori ja rehtori Matti Uusitupa pitää ihmisen syömistä ja erityisesti sen säätelyä erittäin monimutkaisena. Se miten me syömme johtuu pitkälti biologiastamme, mutta siihen vaikuttavat myös psykologiset seikat, tavat ja tottumukset, sanoo FT Merja Koikkalainen. Kuopion yliopiston erikoistutkija Leila Karhusen mukaan ruokailu on myös mielihyvää tuottava tapahtuma ja sosiaalisen kanssakäymisen muoto. Niinpä vaikka energiantarpeemme olisikin teknisesti mahdollista tyydyttää vaikkapa pelkästään pillereillä, se ei pidemmän päälle ole toimiva ratkaisu. Ihminen kaipaa ruokailultaan muutakin kuin pelkkää mekaanista ravinnonottoa. Koikkalaisen mukaan syömiskäyttäytymisen muuttaminen koetaan erityisen ongelmalliseksi ruokailutilanteissa joissa ollaan ystävien kesken. Syynä tähän on muun muassa se, että ruoka maistuu ja tuoksuu paremmalta seurassa syötäessä. Siksi ruokaa myös usein syödään silloin enemmän kuin normaalisti. Sosiaalisissa ruokailutilanteissa viivytään myös yleensä kauemmin ja siten syödyn ruoan määrä vaivihkaa lisääntyy. Myös seuralaisten lukumäärä vaikuttaa, sillä mitä useampi henkilö syö yhdessä, sitä enemmän kaikki syövät. Miellyttävän taustamusiikin ja himmeän valaistuksen on havaittu vaikuttavan niin, että jälkiruokaa ja ylimääräisiä juomia tilataan useammin.
Syömisen säätely toimii sillä tavalla, että ruoansulatuskanava tuottaa joitakin tiettyjä hormoneja, jotka vaikuttavat syömistä lisäävästi tai vähentävästi. Lisäksi aivot ovat mukana syömisen sääntelyssä. Erityisesti hypotalamus on tärkeä syömistä säätelevä keskus. Vuoden 2005 lopulla tunnistettiin ruoansulatuskanavassa erittyvä uusi yhdiste nimeltään obestatiini. Obestatiinin rooli syömisen säätelyssä on vielä aika avoin, sillä tutkimustulokset ovat ristiriitaisia. Osa tutkimuksista osoittaa sen vähentävän syömistä, mutta toisaalla on raportoitu, että se ei vaikuta syömisen määrään ollenkaan.
Tutkija Leila Karhusen mukaan syömistavat opitaan varhain: "Jos ajatellaan ihan todella lihavuusongelman ehkäisyä, niin kyllä kasvatuksen pitäisi lähteä lapsista ja nuorista. Aikuisten tapojen muuttaminen ei ole myöhäistä, mutta vuosien aikana muotoutuneiden tottumusten muuttaminen on vaikeaa. Ylipainon pudottaminen on hankalampaa kuin välttää koko ongelma jo ennalta."
Vuonna 1995 tutkijat löysivät energiatasapainoon vaikuttavan hormonin, leptiinin, ja muutamaa vuotta myöhemmin leptiinireseptoreita hypotalamuksesta. Tuolloin lihavuustutkijat innostuivat, että tämä hormoni voikin olla oiva lääke ylipainon hoidossa. Syömisessä kyse on kuitenkin paljon monimutkaisemmasta ilmiöstä kuin pelkästään yhdestä ainoasta hormonista. Hiirikokeissa havaittiin, että rasvakudoksesta vapautuva leptiini vaikuttaa keskushermostotasolla ravinnonottoa hillitsevästi. On kehitetty sellaisia hiirikantoja, joilta puuttuu tämä leptiini. Sellaiset hiiret syövät tosi paljon ja niille kehittyy merkittävä ylilihavuus. Se korjaantuu annettaessa hiirille leptiiniä ruiskeena. Tiedetään, että myös ihmisellä leptiini on merkityksellinen, ja se osallistuu professori Uusitupan mukaan ilmeisesti pitemmän aikavälin ravinnonoton säätelyyn.
"Lihavuuteen liittyy ihmisillä niin sanottu leptiiniresistenssi", tutkija Karhunen kertoo ja jatkaa: "Tällöin elimistö ei reagoi leptiinin vaikutukseen normaalisti. Toinen asia ovat ihmiset, joiden leptiinieritys on häiriintynyt. He lihovat hurjasti, koska heille ei kehity ruokailun aikana kylläisyyden tunnetta. Tästä päätellen leptiinin merkitys on hirveän suuri syömisen säätelyssä, mutta oikopäätä se ei ratkaise potilaiden ylipaino-ongelmia."
Leptiinin ohella insuliini vaikuttaa keskushermostotasolla ravinnonottoa hillitsevästi. Kolekystokiniini on peptidihormoni, jota vapautuu ohutsuolessa syömisen jälkeen ja se kertoo hypotalamuksen nälkäkeskukselle, että nyt riittää ruokailu. Samoin tekee myös serotoniini, jonka pitoisuutta monet ruokahalua hillitsevät lääkkeet suurentavat.
Sen sijaan mahalaukusta vapautuva hormoni nimeltään greliini kiihdyttää ruokahalua. Myös suolistosta vapautuvat suolistohormonit säätelevät sitä miten paljon meidän tekee mieli syödä ruokaa. Monilla peptideillä on tärkeä merkitys hypotalamuksen ravinnonotton säätelyyn. Erityisen voimakkaasti ruokahalua lisää Neuropeptidi Y (NPY).
Veressä kiertävät ravintoaineet, mm. glukoosi, osallistuvat ravinnonoton säätelyyn. Jos esimerkiksi solujen glukoosipitoisuus laskee alle normaalin, syntyy nälän tunne. Aivomme saavat siis lukuisia signaaleja elimistöstä, jotka omalla monimutkaisella tavallaan säätelevät keskushermostotasolla ravinnonottoa ja energia-aineenvaihduntaa.
Perinnölliset tekijät myös vaikuttavat siihen miten herkästi lihomme. Geenien merkitys vaihtelee eri tutkimuksissa 30-70 prosentin välillä. Niinpä ihmiset eivät ole painonhallinnassa samalla viivalla. Toisilla on taipumusta enemmän ylipainoon kuin toisilla. Perintötekijöiden lisäksi liikasyömistä selittävät myös muun muassa yksipuolinen ruokavalio, epäsäännöllinen ruokailurytmi, liian pitkät ateriavälit, suuret annoskoot, voimallinen ruoan markkinointi sekä opitut tavat.
Syömisen sääntelyssä on vielä paljon tuntemattomia alueita. Esimerkiksi ylipainon hoidossa tarpeellisia tietoja voisivat olla, mitkä aineet elimistössä vaikuttavat eniten juuri syömisen sääntelyyn. Tutkijoiden mielestä kiintoisaa on myös se, että syöminen ei ole pelkästään silkkaa biologiaa, vaan siihen vaikuttavat elämäntavat ja ympäristö. Karhusen mukaan liikasyöminen on kuitenkin enemmän biologinen kuin moraalinen asia: "Jos liikasyömisen kohdalla pitäisi valita, onko kyse enemmän moraalisesta vai biologisesta ongelmasta, vastaan, että kyse on enemmän biologisesta mekanismista. Elimistömme on rakennettu niin, että se takaa kaikissa olosuhteissa riittävän energiansaannin. Ruoan ja elintarvikemainonnan täyttämässä ympäristössä elimistömme toimii ikään kuin meitä vastaan, se halajaa alati ruokaa, vaikka liikaakin. Olemme alttiita syömistä lisääville vaikutuksille koko ajan. Pysyäksemme normaalipainoisina meidän täytyy kamppailla ympäristön ruokamainoksia ja elimistömme energiansaantia varmistelevia viestejä vastaan."
Lähteet:
sundqvist christer. Ruoka maistuu välillä liaankin hyvältä. veteraaniurheilija-blogi, 14.10.2005
Syömistä säätelee monimutkainen prosessi. Radion tiedeuutiset, Kuopion yliopisto, 31.7.2006
Uusitupa Matti. Miksi kilot karkaavat? Tieteessä tapahtuu 5 (3): 29-31, 2003
Muita kirjoituksiani tässä Viisi minuuttia -sarjassani:
maanantaina, heinäkuuta 31, 2006
Lasten haluttomuus syödä kasviksia voi olla perinnöllistä
Lapsuus ja nuoruus ovat elämänkaaren alkuvaiheen kriittisiä ajanjaksoja, joiden aikana luodaan
pohja monille aikuisiän niin fyysisen kuin psyykkisenkin terveyden ja hyvinvoinnin peruselementeille. Tässä on ravitsemuksella keskeinen rooli. Lapsuudessa omaksutuilla terveellisillä ruokailutottumuksilla pohjustetaan myöhempää ruoanvalintaa ja ruokailutottumuksiin liittyvää käyttäytymistä. Etenkin lapsuudessa vanhempien rooli on erittäin merkittävä. Lue tästä (PDF) Kristiina Juvosen mielenkiintoinen selvitys, Lasten ja nuorten ravitsemus (Kuopio, 2005).
Lapset ovat halutessaan varsin taitavia manipuloimaan vanhempiaan. Vihannesten ja kasvisten syömistä saatetaan vältellä monin eri verukkein, mutta nyt on tiede tulossa lapsien tueksi. Jos lapsi itsepintaisesti kieltäytyy popsimasta porkkanoita, siihen voi olla syy löydettävissä perinnöllisyydestä. Kitkeryyden tunnistamisessa on avainsasemassa yhdiste nimeltään 6-n-propylitiourasili (PROP), jonka maulle jotkut lapset ovat erityisen herkkiä. Vuonna 2003 löytyi tärkeä geeni, jolle annettiin nimi TAS2R38. Se sijaitsee kromosomilla numero seitsemän ja niillä lapsilla, joilla on tämä geenin vaikutuksessa häiriöitä (aika harvinaista) ovat erityisen herkkiä PROP:in maulle. Aikuisilla PROP:in kitkeryyden herkemmin aistiville ei maistu olut eikä muutkan alkoholijuomat.
Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen mukaan osalla lapsista on perinnöllinen taipumus aistia herkemmin karvaita makuja. Tällaisille lapsille kasvikset maistuvat selvästi muita huonommin. Tutkijat testasivat yhteyttä kokeessa, johon osallistui 24 "makuherkkää PROP-lasta", jotka aistivat näitä karvaita makuja erityisen herkästi. Muut 41 lasta muodostivat kontrolliryhmän. Lapset saivat vapaasti valita syötäväksi viittä erilaista kasvista:
Tutkijat uskovat, että tämänkaltaisista tutkimuksista on hyötyä elintarviketeollisuudelle. Kun kasvistuotteiden makuun ja maittavuuteen osataan kiinnitää enemmän huomiota, niiden käyttöä ja käytöstä koituvia terveyshyötyjä saadaan lisättyä. Ja oikuttelevilla lapsilla on yksi puolustuspuheenvuoro vähemmän kun kaikin keinoin pyrkivät välttelemään noita tärkeitä kasviksia.
Lähde: American Journal of Clinical Nutrition 84: 245-251, 2006
pohja monille aikuisiän niin fyysisen kuin psyykkisenkin terveyden ja hyvinvoinnin peruselementeille. Tässä on ravitsemuksella keskeinen rooli. Lapsuudessa omaksutuilla terveellisillä ruokailutottumuksilla pohjustetaan myöhempää ruoanvalintaa ja ruokailutottumuksiin liittyvää käyttäytymistä. Etenkin lapsuudessa vanhempien rooli on erittäin merkittävä. Lue tästä (PDF) Kristiina Juvosen mielenkiintoinen selvitys, Lasten ja nuorten ravitsemus (Kuopio, 2005).
Lapset ovat halutessaan varsin taitavia manipuloimaan vanhempiaan. Vihannesten ja kasvisten syömistä saatetaan vältellä monin eri verukkein, mutta nyt on tiede tulossa lapsien tueksi. Jos lapsi itsepintaisesti kieltäytyy popsimasta porkkanoita, siihen voi olla syy löydettävissä perinnöllisyydestä. Kitkeryyden tunnistamisessa on avainsasemassa yhdiste nimeltään 6-n-propylitiourasili (PROP), jonka maulle jotkut lapset ovat erityisen herkkiä. Vuonna 2003 löytyi tärkeä geeni, jolle annettiin nimi TAS2R38. Se sijaitsee kromosomilla numero seitsemän ja niillä lapsilla, joilla on tämä geenin vaikutuksessa häiriöitä (aika harvinaista) ovat erityisen herkkiä PROP:in maulle. Aikuisilla PROP:in kitkeryyden herkemmin aistiville ei maistu olut eikä muutkan alkoholijuomat.
Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen mukaan osalla lapsista on perinnöllinen taipumus aistia herkemmin karvaita makuja. Tällaisille lapsille kasvikset maistuvat selvästi muita huonommin. Tutkijat testasivat yhteyttä kokeessa, johon osallistui 24 "makuherkkää PROP-lasta", jotka aistivat näitä karvaita makuja erityisen herkästi. Muut 41 lasta muodostivat kontrolliryhmän. Lapset saivat vapaasti valita syötäväksi viittä erilaista kasvista:
- mustia oliiveja
- kurkkua
- porkkanaa
- punaista paprikaa
- raakaa parsakaalia
Tutkijat uskovat, että tämänkaltaisista tutkimuksista on hyötyä elintarviketeollisuudelle. Kun kasvistuotteiden makuun ja maittavuuteen osataan kiinnitää enemmän huomiota, niiden käyttöä ja käytöstä koituvia terveyshyötyjä saadaan lisättyä. Ja oikuttelevilla lapsilla on yksi puolustuspuheenvuoro vähemmän kun kaikin keinoin pyrkivät välttelemään noita tärkeitä kasviksia.
Lähde: American Journal of Clinical Nutrition 84: 245-251, 2006
Mielenkiintoista keskustelua homeopatiasta
Suomi24-keskustelukanavilla puhutaan taas homeopatiasta. Minäkin rohkenin lähettää palstalle luettavaksi omia pohdintojani:
Tässä on käyty jo pitemmän aikaa hyvin mielenkiintoista keskustelua homeopatian syvimmästä olemuksesta.
En tahdo sekoittaa pasmojanne, mutta väitän että homeopatia toimii ja ei toimi riippuen siitä millaisesta vaivasta on kyse. Väite, että homeopatia esim. parantaisi syöpää (mitä on esitetty!) on minusta todella vaarallista ja edesvastuutonta. Sen sijaan voin hyvinkin uskoa homeopaattisten valmisteiden esim. lieventävän kuukautiskipuja. Tein tästä aika laajankin selvityksen ja sain runsaanlaisesti palautetta homeopaattisia hoitoja suosivilta ja nämä kuukautisvaivat ja niistä parantuminen mainittiin useaan kertaan. Päädyin siihen käsitykseen, että homeopatia toimii ja ei toimi, joka sähköpostilla saapuneen palautteen mukaan tyydytti useimpia (ei kaikkia).
Teidän kannattaa muuten lukea ajatuksella tämä englanninkielinen tuore ja kiihkoton selvitys homeopatiasta:
http://health.yahoo.com/news/164909
Tähän pistään vain osan jutun sisällöstä, lukekaa lisää linkistä, suomeksi voimme varmaan yhdessä kääntää tekstin mikäli jokin asia jää epäselväksi englanninkielisessä terveysjutussa.
"Homeopathy addresses each person in his or her totality, as opposed to treating physical symptoms alone," said Sue Gelber, a homeopathic practitioner in Davis, Calif. She said each remedy is first "proven": the method by which a homeopath discovers the primary and secondary actions of each remedy.
First, she said, the remedy is administered to healthy people until symptoms appear. Then the subjective and objective symptoms of each of these "provers" are detailed and recorded. Then, a homeopathic practitioner "listens" to symptoms and matches them to those recorded in the library of provings.
Janet Shultz, a homeopathic practitioner in El Segundo, Calif., offered up one example. She said that for a person with seasonal allergies, she picks from 15 or 16 remedies, based on symptom information provided to her by the person. "There are over 3,000 remedies and over 12 popular potencies, so that is 36,000 possibilities. This is where it takes extreme knowledge and expertise in questioning," Shultz said.
Well-known skeptics were contacted by HealthDay for their views on homeopathy, but declined to participate in the article. Their reasoning? Most said that any article that includes the viewpoint of homeopathy advocates is giving the practice more legitimacy than it deserves.
Homeopathy's image did take a well-publicized hit last August with the publication of a major study in the prestigious medical journal The Lancet. That study found that, despite the fervent beliefs of practitioners, homeopathy's effect on patients is probably mostly placebo.
In their study, researchers from the University of Bern, Switzerland, and elsewhere compared 110 placebo-controlled, randomized trials of homeopathic remedies against 110 conventional medicine trials. They also matched them for disorder and type of patient outcome. The trials included studies of treatments for respiratory infection, surgery and anesthesiology.
The authors concluded that there was "weak evidence" for a specific effect of homeopathic remedies, but very strong evidence for effects of conventional treatment.
To no one's surprise, the article triggered outrage in the homeopathic community. Many homeopaths claimed the study had fundamental flaws in its design.
Ongelmana homeopatiassa on se, että homeopatia on lähempänä humanistisia tieteitä kuin luonnontieteitä. Vähänkin tieteen filosofiaan perehtynyt tunnistaa tämän problematiikan. Siinä juostaan ikäänkuin eri puolilla kenttää molempien väittäessä olevansa voittajia. Yhteislähtö samaan kisaan epäonnistuu koska ei voida edes sopia siitä millä tavalla olisi tarkoitus kisan säännöistä sopia, saatikka sitten ratkaista keskinäinen paremmuus.
Soisin keskustelun jatkuvan.
terveisin, christer
http://veteraaniurheilija.blogspot.com/
Tässä on käyty jo pitemmän aikaa hyvin mielenkiintoista keskustelua homeopatian syvimmästä olemuksesta.
En tahdo sekoittaa pasmojanne, mutta väitän että homeopatia toimii ja ei toimi riippuen siitä millaisesta vaivasta on kyse. Väite, että homeopatia esim. parantaisi syöpää (mitä on esitetty!) on minusta todella vaarallista ja edesvastuutonta. Sen sijaan voin hyvinkin uskoa homeopaattisten valmisteiden esim. lieventävän kuukautiskipuja. Tein tästä aika laajankin selvityksen ja sain runsaanlaisesti palautetta homeopaattisia hoitoja suosivilta ja nämä kuukautisvaivat ja niistä parantuminen mainittiin useaan kertaan. Päädyin siihen käsitykseen, että homeopatia toimii ja ei toimi, joka sähköpostilla saapuneen palautteen mukaan tyydytti useimpia (ei kaikkia).
Teidän kannattaa muuten lukea ajatuksella tämä englanninkielinen tuore ja kiihkoton selvitys homeopatiasta:
http://health.yahoo.com/news/164909
Tähän pistään vain osan jutun sisällöstä, lukekaa lisää linkistä, suomeksi voimme varmaan yhdessä kääntää tekstin mikäli jokin asia jää epäselväksi englanninkielisessä terveysjutussa.
"Homeopathy addresses each person in his or her totality, as opposed to treating physical symptoms alone," said Sue Gelber, a homeopathic practitioner in Davis, Calif. She said each remedy is first "proven": the method by which a homeopath discovers the primary and secondary actions of each remedy.
First, she said, the remedy is administered to healthy people until symptoms appear. Then the subjective and objective symptoms of each of these "provers" are detailed and recorded. Then, a homeopathic practitioner "listens" to symptoms and matches them to those recorded in the library of provings.
Janet Shultz, a homeopathic practitioner in El Segundo, Calif., offered up one example. She said that for a person with seasonal allergies, she picks from 15 or 16 remedies, based on symptom information provided to her by the person. "There are over 3,000 remedies and over 12 popular potencies, so that is 36,000 possibilities. This is where it takes extreme knowledge and expertise in questioning," Shultz said.
Well-known skeptics were contacted by HealthDay for their views on homeopathy, but declined to participate in the article. Their reasoning? Most said that any article that includes the viewpoint of homeopathy advocates is giving the practice more legitimacy than it deserves.
Homeopathy's image did take a well-publicized hit last August with the publication of a major study in the prestigious medical journal The Lancet. That study found that, despite the fervent beliefs of practitioners, homeopathy's effect on patients is probably mostly placebo.
In their study, researchers from the University of Bern, Switzerland, and elsewhere compared 110 placebo-controlled, randomized trials of homeopathic remedies against 110 conventional medicine trials. They also matched them for disorder and type of patient outcome. The trials included studies of treatments for respiratory infection, surgery and anesthesiology.
The authors concluded that there was "weak evidence" for a specific effect of homeopathic remedies, but very strong evidence for effects of conventional treatment.
To no one's surprise, the article triggered outrage in the homeopathic community. Many homeopaths claimed the study had fundamental flaws in its design.
Ongelmana homeopatiassa on se, että homeopatia on lähempänä humanistisia tieteitä kuin luonnontieteitä. Vähänkin tieteen filosofiaan perehtynyt tunnistaa tämän problematiikan. Siinä juostaan ikäänkuin eri puolilla kenttää molempien väittäessä olevansa voittajia. Yhteislähtö samaan kisaan epäonnistuu koska ei voida edes sopia siitä millä tavalla olisi tarkoitus kisan säännöistä sopia, saatikka sitten ratkaista keskinäinen paremmuus.
Soisin keskustelun jatkuvan.
terveisin, christer
http://veteraaniurheilija.blogspot.com/
Tanskalaiset ovat onnellisimpia
Kautta aikojen ensimmäinen onnellisten kansakuntien kartta on nyt sitten piirretty. Asialla on ollut muutama psykologi Leicesterin yliopistosta Englannissa. Suuret kansakunnat pärjäsivät varsin huonosti. Pieni on kaunista. Suomikin pärjäsi oikein hyvin! Minusta tanskalaiset ansaitsevat voiton tässä kisassa!
Tutkimuksessa vertailtiin kansakuntien antamia mahdollisuuksia terveydenhoitoon, vaurastumiseen ja koulutukseen.
Tässä tulee muutaman maan listasijoitukset:
Maailman onnellisimmat kansakunnat
1 - Tanska
2 - Sveitsi
3 - Itävalta
4 - Islanti
5 - Bahamasaaret
6 - Suomi
7 - Ruotsi
8 - Bhutan
9 - Brunei
10 - Kanada
11 - Irlanti
12 - Luxemburg
13 - Costa Rica
14 - Malta
15 - Alankomaat
16 - Antigua ja Barbuda
17 - Malesia
18 - Uusi Seelanti
19 - Norja
20 - Seychellit
23 - USA
35 - Saksa
41 - Brittein saaret
62 - Ranska
82 - Kiina
90 - Japani
125 - Intia
167 - Venäjä
176 - Kongon demokraattinen tasavalta
177 - Zimbabwe
178 - Burundi
Lähde: Physorg.com, 28.7.2006
Tutkimuksessa vertailtiin kansakuntien antamia mahdollisuuksia terveydenhoitoon, vaurastumiseen ja koulutukseen.
Tässä tulee muutaman maan listasijoitukset:
Maailman onnellisimmat kansakunnat
1 - Tanska
2 - Sveitsi
3 - Itävalta
4 - Islanti
5 - Bahamasaaret
6 - Suomi
7 - Ruotsi
8 - Bhutan
9 - Brunei
10 - Kanada
11 - Irlanti
12 - Luxemburg
13 - Costa Rica
14 - Malta
15 - Alankomaat
16 - Antigua ja Barbuda
17 - Malesia
18 - Uusi Seelanti
19 - Norja
20 - Seychellit
23 - USA
35 - Saksa
41 - Brittein saaret
62 - Ranska
82 - Kiina
90 - Japani
125 - Intia
167 - Venäjä
176 - Kongon demokraattinen tasavalta
177 - Zimbabwe
178 - Burundi
Lähde: Physorg.com, 28.7.2006
Viisi minuuttia rasvamaksasta
Rasvan kertyminen maksaan on ikävä ilmiö, joka valitettavasti yleistyy koko ajan samalla kun lihomme ja sairastumme tyypin 2 diabetekseen yhä useammin erityisesti täällä länsimaissa. Maksarasvan kehittymisen suhteen on vielä paljon tutkittavaa. Erityisesti diabetestutkijat ovat olleet ongelman kimpussa ja me voimme kaikki hyötyä näistä tutkimustuloksista, riippumatta siitä onko meillä diabetes, insuliiniresistenssi, alkoholiongelma tai jokin muu vakava sairaus. Rasvan ja alkoholin välttämisen lisäksi on nyt tullut ihan uutta tietoa myös hiilihydraattien vaikutuksesta rasvamaksan syntyyn. Keskeisenä näyttönä uudessa italialaistutkimuksessa on, että nopeasti sokeristuvat ruoka-aineet (kohottavat nopeasti verensokeria) ovat vaarallisia erityisesti jos meillä on insuliiniresistenssi (insuliinia muodostuu, mutta sen teho on heikentynyt ja sokeria pääsee liiaksi esim. maksasoluihin).
Duodeciminin Lääkärikirjassa Pertti Mustajoki kirjoittaa: Rasvamaksalla tarkoitetaan rasvan runsasta kertymistä maksasoluihin. Sen seurauksena maksa voi suurentua jopa useita kiloja. Rasvamaksa on yleisin maksasairaus, ja se todetaan aikuisista noin neljäsosalla. Normaalipainoisilla sitä esiintyy 1–2:lla kymmenestä, lihavilla, etenkin vyötärölihavilla 7–8:lla kymmenestä... Maksan rasvoittuminen kytkeytyy vyötärölihavuuteen liittyvään aikuistyypin diabetekseen, mutta sitä esiintyy myös ilman diabetesta. Vyötärölihavuuden jälkeen toiseksi yleisiin rasvamaksa aiheuttaja on runsas alkoholin käyttö. Eri ihmisten alttius maksasolujen rasvoittumisen vaihtelee ilmeisesti perinnöllisistä syistä... Rasvamaksa ei useimmiten "tunnu". Joskus huomattavasti suurentuneeseen maksaan saattaa liittyä epämiellyttävää tuntemuksia ylävatsan oikeassa puoliskossa. Rasvamaksan olemassaolosta ei siis tiedä ilman tutkimuksia. Selvän vyötärölihavuuden perusteella on todennäköistä, että rasvaa on liikaa myös maksasoluissa... Jos sairaus jää pelkän rasvan kertymisen asteelle, tila on varsin viaton. Osalla ihmisiä rasvamaksa kuitenkin etenee samantapaiseksi maksasolujen tulehdusreaktioksi kuin liiallisen alkoholin käytön yhteydessä. Vuosien mittaan tämä saattaa kehittyä maksakirroosiksi, joka on vakava maksasairaus... Rasvamaksaa voidaan sekä ehkäistä että hoitaa omilla toimenpiteillä. Laihduttamisen on todettu vähentävän maksan rasvamäärää tehokkaasti. Jos rasvamaksa johtuu runsaasta alkoholin käytöstä, alkoholin selvä vähentäminen voi palauttaa maksan rasvamäärän normaaliksi. Pelkästään ruokavaliolla, esimerkiksi rasvan laadulla tai sen osuudella ravinnosta, ei ole vaikutusta rasvamaksan syntyyn tai paranemiseen, ellei samalla paino muutu. Laihduttamisen ja alkoholin vähentämisen lisäksi rasvamaksaa ei voida hoitaa lääkkeillä eikä muullakaan tehokkaalla hoidolla.
Näin saimme asiantuntijan opastuksella perustietoa rasvamaksasta. Lääkäri Mustajoen liiallisen ruoasta saatavan rasvan välttämisen lisäksi on nyt saatu uutta tietoa myös hiilihydraattien osuudesta rasvamaksan synnyssä.
Uudessa italialaistutkimuksessa kartoitettiin ruokavalion hiilihydraattien määrän ja laadun (glykeemisen indeksin) yhteyttä maksan rasvoittumiseen ja insuliiniresistenssiin. Vaaleasta leivästä ja pizzasta pitävien maksa oli useammin rasvoittunut kuin runsaasti riisiä, pastaa tai hedelmiä nauttivien.
Tutkimukseen osallistui 247 tervettä miestä ja naista, joiden ruokavalion hiilihydraattien ja kuidun määrää sekä glykeemistä indeksiä ja glykeemistä kuormaa selvitettiin ruoka-ainekyselyjen avulla. Lisäksi tutkittavien maksan rasvoittumista kartoitettiin kaikukuvauksella. Glykeeminen indeksi kertoo kuinka nopeasti ja kuinka paljon ruoka-aine nostaa verensokeria ja lisää insuliinin eritystä. Ruoka-aineista kerättyä tietoa löytyy hyvin paljon ja nykyään tiedetään, että pienen glykeemisen indeksin ruokia ovat muun muassa, riisi, ruisleipä ja kasvikset ja korkean glykeemisen indeksin ruokia ovat esimerkiksi vaalea leipä, ranskalaiset perunat ja puhdas valkoinen sokeri. Glykeeminen kuorma on oikeastaan tästä glykeemisestä indeksistä kehitetty laskennallinen apuväline. Glykeeminen kuorma saadaan kertomalla ruoasta imeytyvien hiilihydraattien määrä glykeemisellä indeksillä. Tällä tavalla ravitsemusasiantuntija voi arvioida kuinka paljon henkilö syö hiilihydraatteja ja kuinka nopeasti nuo hiilihydraatit nostavat verensokeria ja lisäävät insuliinin erittymistä.
Tutkijat panivat merkille, että eniten korkean glykeemisen indeksin omaavia ruoka-aineita nauttineilla koehenkilöillä oli kaksi kertaa useammin pitkälle edennyt rasvamaksa kuin muilla tutkittavilla. Yhteyttä ei kuitenkaan todettu niillä tutkittavilla, jotka eivät kärsineet insuliiniresistenssistä. Kuiduilla ja ravinnon glykeemisellä kuormalla ei havaittu olevan mitään yhteyttä maksan rasvoittumiseen.
Tutkijat päätyvät varovasti ehdottamaan hiilihydraattien laatuun panostamista (glykeeminen indeksi). Oikein suunnattujen ravitsemusneuvojen avulla voitaisiinkin ehkä ehkäistä rasvamaksan kehittymistä. Tarvitaan vielä paljon lisää tutkimusta asiasta, mutta nyt on jo selvä, että laihduttamisen ja liikunnan lisäksi on hyvä panostaa matalaglykeemiseen, laadukkaaseen ruokaan.
Lähde: American Journal of Clinical Nutrition 84: 136-142, 2006
Muita kirjoituksiani tässä Viisi minuuttia -sarjassani:
Duodeciminin Lääkärikirjassa Pertti Mustajoki kirjoittaa: Rasvamaksalla tarkoitetaan rasvan runsasta kertymistä maksasoluihin. Sen seurauksena maksa voi suurentua jopa useita kiloja. Rasvamaksa on yleisin maksasairaus, ja se todetaan aikuisista noin neljäsosalla. Normaalipainoisilla sitä esiintyy 1–2:lla kymmenestä, lihavilla, etenkin vyötärölihavilla 7–8:lla kymmenestä... Maksan rasvoittuminen kytkeytyy vyötärölihavuuteen liittyvään aikuistyypin diabetekseen, mutta sitä esiintyy myös ilman diabetesta. Vyötärölihavuuden jälkeen toiseksi yleisiin rasvamaksa aiheuttaja on runsas alkoholin käyttö. Eri ihmisten alttius maksasolujen rasvoittumisen vaihtelee ilmeisesti perinnöllisistä syistä... Rasvamaksa ei useimmiten "tunnu". Joskus huomattavasti suurentuneeseen maksaan saattaa liittyä epämiellyttävää tuntemuksia ylävatsan oikeassa puoliskossa. Rasvamaksan olemassaolosta ei siis tiedä ilman tutkimuksia. Selvän vyötärölihavuuden perusteella on todennäköistä, että rasvaa on liikaa myös maksasoluissa... Jos sairaus jää pelkän rasvan kertymisen asteelle, tila on varsin viaton. Osalla ihmisiä rasvamaksa kuitenkin etenee samantapaiseksi maksasolujen tulehdusreaktioksi kuin liiallisen alkoholin käytön yhteydessä. Vuosien mittaan tämä saattaa kehittyä maksakirroosiksi, joka on vakava maksasairaus... Rasvamaksaa voidaan sekä ehkäistä että hoitaa omilla toimenpiteillä. Laihduttamisen on todettu vähentävän maksan rasvamäärää tehokkaasti. Jos rasvamaksa johtuu runsaasta alkoholin käytöstä, alkoholin selvä vähentäminen voi palauttaa maksan rasvamäärän normaaliksi. Pelkästään ruokavaliolla, esimerkiksi rasvan laadulla tai sen osuudella ravinnosta, ei ole vaikutusta rasvamaksan syntyyn tai paranemiseen, ellei samalla paino muutu. Laihduttamisen ja alkoholin vähentämisen lisäksi rasvamaksaa ei voida hoitaa lääkkeillä eikä muullakaan tehokkaalla hoidolla.
Näin saimme asiantuntijan opastuksella perustietoa rasvamaksasta. Lääkäri Mustajoen liiallisen ruoasta saatavan rasvan välttämisen lisäksi on nyt saatu uutta tietoa myös hiilihydraattien osuudesta rasvamaksan synnyssä.
Uudessa italialaistutkimuksessa kartoitettiin ruokavalion hiilihydraattien määrän ja laadun (glykeemisen indeksin) yhteyttä maksan rasvoittumiseen ja insuliiniresistenssiin. Vaaleasta leivästä ja pizzasta pitävien maksa oli useammin rasvoittunut kuin runsaasti riisiä, pastaa tai hedelmiä nauttivien.
Tutkimukseen osallistui 247 tervettä miestä ja naista, joiden ruokavalion hiilihydraattien ja kuidun määrää sekä glykeemistä indeksiä ja glykeemistä kuormaa selvitettiin ruoka-ainekyselyjen avulla. Lisäksi tutkittavien maksan rasvoittumista kartoitettiin kaikukuvauksella. Glykeeminen indeksi kertoo kuinka nopeasti ja kuinka paljon ruoka-aine nostaa verensokeria ja lisää insuliinin eritystä. Ruoka-aineista kerättyä tietoa löytyy hyvin paljon ja nykyään tiedetään, että pienen glykeemisen indeksin ruokia ovat muun muassa, riisi, ruisleipä ja kasvikset ja korkean glykeemisen indeksin ruokia ovat esimerkiksi vaalea leipä, ranskalaiset perunat ja puhdas valkoinen sokeri. Glykeeminen kuorma on oikeastaan tästä glykeemisestä indeksistä kehitetty laskennallinen apuväline. Glykeeminen kuorma saadaan kertomalla ruoasta imeytyvien hiilihydraattien määrä glykeemisellä indeksillä. Tällä tavalla ravitsemusasiantuntija voi arvioida kuinka paljon henkilö syö hiilihydraatteja ja kuinka nopeasti nuo hiilihydraatit nostavat verensokeria ja lisäävät insuliinin erittymistä.
Tutkijat panivat merkille, että eniten korkean glykeemisen indeksin omaavia ruoka-aineita nauttineilla koehenkilöillä oli kaksi kertaa useammin pitkälle edennyt rasvamaksa kuin muilla tutkittavilla. Yhteyttä ei kuitenkaan todettu niillä tutkittavilla, jotka eivät kärsineet insuliiniresistenssistä. Kuiduilla ja ravinnon glykeemisellä kuormalla ei havaittu olevan mitään yhteyttä maksan rasvoittumiseen.
Tutkijat päätyvät varovasti ehdottamaan hiilihydraattien laatuun panostamista (glykeeminen indeksi). Oikein suunnattujen ravitsemusneuvojen avulla voitaisiinkin ehkä ehkäistä rasvamaksan kehittymistä. Tarvitaan vielä paljon lisää tutkimusta asiasta, mutta nyt on jo selvä, että laihduttamisen ja liikunnan lisäksi on hyvä panostaa matalaglykeemiseen, laadukkaaseen ruokaan.
Lähde: American Journal of Clinical Nutrition 84: 136-142, 2006
Muita kirjoituksiani tässä Viisi minuuttia -sarjassani:
sunnuntai, heinäkuuta 30, 2006
Kiitos tästä vuodesta!
Olen nyt yhden vuoden ajan kirjoittanut tätä ravinto-, liikunta- ja terveysaiheista blogia. Vuosi on kulunut nopeasti ja työni ohessa (ravintovalmentaja) tehdystä blogistani olen löytänyt oikein paljon hyödyllisiäkin piirteitä.
Varsin paljon aikaa tämän kirjoittamiseen menee varsinkin kun blogikirjoituksissani aina pyrin jotain uutta näkökulmaa etsimään vanhoihinkin totuuksiin, mutta olen varma, että työ ei valu hukkaan. Blogikirjoittelun vaivattomuus on ollut iloinen yllätys. Useita blogissani kehittyneitä ideoita olen nähnyt joko omina pitempinä juttuina terveys- ja liikuntalehdissä sekä kirjoissani tai sitten taitavien toimittajien käsittelyn jälkeen laajalevikkeisissäkin kotimaisissa lehdissä. Kirjoituksiini törmää usein internetissä, keskustelupalstoilla ja yksityisillä kotisivuilla joko suoraan tekstejäni kopioiden tai sitten joskus jopa hauskasti analysoiden.
Jossain vaiheessa minulla on ollut sellainen hassu ajatus, että voisin tässä blogissani jopa valistaa Suomen kansaa. Viimeistään siinä vaiheessa kun tulee lunta tupaan oikein kunnolla häiriköinnin myötä, tai kun olen ymmärtänyt jonkun asian ihan väärin tipahtaa taas nöyrästi maan pinnalle. Niin kuin pitääkin. Saan yllättävän paljon asiallisia viestejä mutta myös häirikköviestejä ja asiantuntemukseni asetetaan hyvin usein kyseenalaiseksi. Häiriköinti pistää mietteliääksi, ei niinkään asiantuntemukseni epäröinti, vaikka sitäkin leimaa on vaikea kantaa loputtomiin. Jatkuvasti en jaksa ilmaista miten paljon loppujen lopuksi taidan näistä asioista tietää ja miten paljon olen saanut elämästäni tieteen parissa viettää. Moni ei tiedä miten pitkiä hetkiä olen saattanut viettää aiheen parissa ennen kuin se on nähnyt päivänvalon blogikirjoituksessani.
Monesti minusta tuntuu, että asiantuntemukseni asettavat huonoon valoon erityisesti ne ihmiset joilla on hyvin kapea katsanto näihin terveys- ja ravintoasioihin ja auta armias jos käsitykseni poikkeaa näiden ihmisten tavasta ajatella! Silloin minua pidetään ihan pimeänä tyyppinä. Vakuuttavan tieteellisen näytön edessä minunkin ajatuskuvioni voivat muuttua ja niin niiden pitääkin muuttua. Tiede ei tarjoa erehtymätöntä tietoa. Virheistä voimme oppia ja tällä tavalla korjata käsityksiämme - yhteiseksi hyväksi ja siunaukseksi.
Ehkä häiriköintiin yllyttää tämä asenteeni esiintyä häijysti omalla nimelläni ja pureutua niihin vaikeisiinkin asioihin kaikella tarmollani. Erityisen paljon ilahduttaa, että olen saanut runsaasti palautetta ruokavalioita, syömishäiriöitä ja liikuntaa käsittelevistä kirjoituksistani. Nämä ovat vaikeita asioita ja tiede ottaa monen asian kohdalla vasta ensiaskeleitaan. Itsestäänselvyytenä pitämämme asiat voivat vielä muuttua. Näistä asioista olen aika ajoin kirjoittanut hyvin runsaasti myös tähän blogiin ja aina uusimpia tieteellisiä havaintoja seuraten sekä tulkiten omaan viitekehykseeni sopiviksi. Tulen jatkamaan tällä linjalla, vaikka tulkinta ei sopisikaan juuri sinun omaan viitekehykseesi.
Kirjoitan siitä mistä olette kiinnostuneita. Nöyrä kiitos kun tällainen vanha papparainen vielä jaksaa kiinnostaa! Pistäkää palautetta tulemaan jatkossakin. En missään nimessä yllytä kehuihin, sillä minä toimin kaikkein tehokkaimmin silloin kun minua pikkuisen ärsytetään. Tämän luonteenpiirteen ystäväni tunnistavat minussa. Pitäkää siis minut sellaisessa sopivan ärsytetyssä tilassa!
En ikimaailmassa olisi voinut kuvitella, että tästäkin blogista olisi voinut tulla niin suosittu. Silloin kun blogimaailman nestori J. M. (maalainen) sattumalta suositteli minulle tätä blogikirjoittelua vuosi sitten, en voinut kuvitella tällaista:
- 865 blogikirjoitusta (yli 2 kirjoitusta/päivä)
- 33 139 sivulatausta (Sitemeter)
- 46 tilaajaa blogilistalla
- kirjojeni lisääntynyttä menekkiä blogikirjoituksieni johdosta
- ravintoluentojeni lisääntymistä näinkin paljon
- sähköpostin kautta tulleiden yhteenottojen moninkertaistuminen
- loistavia ystävyyssuhteita ja ammattimaista kannustusta yllin kyllin
Statiinit voivat aiheuttaa potilaille sidekudos-, lihas- ja nivelperäisiä kipuja
Statiinit ovat lääkkeitä, jotka pienentävät veren kolesterolipitoisuutta. Siitä lähtien kun huomattiin, että veren korkean kolesterolin hoidossa yleiset statiinit aiheuttivat joillekin potilaille kiputiloja, niitä on tutkittu erityisen kuumeisesti. Syytä näihin statiinien aiheuttamiin ikäviin sivuoireeseen ei tiedetä. Statiinien on arvioitu aiheuttavan lihassairautta nimeltään myopatia 0.1-0.2 % niitä käyttävistä henkilöistä, eli aika harvoilla potilailla. Myopatian oletetaan johtuvan lääkkeen suorasta estävästä vaikutuksesta lihassolun HMG-CoA-entsyymiin ja lääkkeen suurempi kudospitoisuus voimistaa tätä vaikutusta. Jos jokin toinen lääke nostaa statiinin veripitoisuutta tai toinen lääke on itse lihaskudokselle myrkyllinen, lisääntyy kudosvaurion riski. Ranskalainen tutkijaryhmä on äskettäin osoittanut, että statiinien aiheuttamat kiputilat lihaksissa johtuvat kalsiumin tasapainon (homeostaasin) järkkymisestä. Tutkijat kehottavat lääkäreitä ja potilaita varovaisuuteen käytettäessä kolesterolia alentavia lääkkeitä.
Vuonna 2001 lääkeyhtiö Bayer poisti myynnistä kolesterolia laskevan lääkkeensä cerivastatiinin (myyntinimi Baycol tai Lipobay). Lääke aiheutti Yhdysvalloissa 31 kuolemantapausta rhabdomyolyysin seurauksena. Rhabdomyolyysillä tarkoitetaan oireyhtymää, jossa poikkijuovaisia lihaksia vaurioituu ja myoglobiinia (lihaspunaa) erittyy virtsaan aiheuttaen munuaisvaurion. Cerivastatiinia ehti käyttää maailmalla noin kuusi miljoonaa potilasta. Jatkoselvityksissä todettiin yhteensä noin 100 kuolemaa lääkkeen käytön yhteydessä ja 1600 muuta sivuvaikutusta. Amerikkalainen lääkäri David Dugdale oli erityisen harmistunut lääketehtaiden unohdettua potilaat hamutessaan lisää käyttäjiä statiinilääkkeilleen.
Suomessa Lääkelaitos seuraa tarkasti tilannetta. Statiineista saatiin Suomessa yhteensä 53 ilmoitusta sivuoireista, eniten atorvastatiinista (18), rosuvastatiinista (15) sekä simvastatiinista (14). Statiinien ilmoituksista suurin osa (29) koski eriasteisia lihakseen kohdistuneita haittoja (yleisimmin lihaskipu ja/tai kreatiinikinaasin nousu). Seuraavaksi eniten ilmoitettiin maksaan kohdistuneista haitoista (10). Nämä ovat hyvin tunnettuja statiinien haittavaikutuksia. Vuonna 2003 markkinoille tullut kolesterolin imeytymistä suolistosta estävä etsetimibi pääsi ensimmäistä kertaa ilmoitetuimpien lääkkeiden luetteloon. Ilmoituksia saatiin yhteensä 12, joista 2 kuvasi lihaskipuja ja lievää kreatiinikinaasin nousua potilailla, jotka olivat saaneet aiemmin samanlaisia oireita statiineista. Muut ilmoitukset koskivat sekalaisia haittoja, joista 3 kohdistui ruuansulatuselimistöön ja 3 ihoon.
Lukekaa erinomainen LKT Pekka Nykäsen yhteenveto.
Dugdale David C. Post-Marketing Drug Safety: Keep Patients Your Priority. DOC News 2 (3): 3, 2005
Guis S, Figarella-Branger D, Mattei JP, Nicoli F, Le Fur Y, Kozak-Ribbens G, Pellissier JF, Cozzone PJ, Amabile N, Bendahan D. In vivo and in vitro characterization of skeletal muscle metabolism in patients with statin-induced adverse effects. Arthritis Rheum 55(4):551-557, 2006
Kalliokoski Annikka, Sommarberg Leena, Forsell Marja. Haittavaikutusrekisterin vuosi 2005 – uutta ja vanhaa. TABU 2: 13-16, 2006
Wooltorton E. Rosuvastatin (Crestor) and rhabdomyolysis.CMAJ 171(2):129, 2004
lauantaina, heinäkuuta 29, 2006
Rypyt jää - rahat veks
Ihastuttava hömppälehti nimeltään Ilona kertoo uudesta ryppyvoiteesta. Amerikkalaiset perinnöllisyystieteilijät (geneetikot) väittävät tehneensä mullistavan ryppyvoiteen, joka muuttaa uurteisetkin kasvot sileäksi. Tutkijoiden ratkaisu ikääntymisongelmiin on yksinkertainen, poskesta otettava DNA-testi. Testin perusteella jokaiselle asiakkaalle tehdään henkilökohtainen voide, joka sisältää juuri hänen geeneihinsä sopivia mineraaleja, entsyymejä ja happoja.
Jotta eksytys olisi täydellinen analysoidaan asiakkaan geenit ja katsotaan mitkä niistä ovat vaarassa vaurioitua. Sitten lisätään voiteisiin sellaisia aineita, joita geenit tarvitsevat toimiakseen taas. Näin väitetään tiedemiehen sanoneen Daily Mailille.
Plastiikkakirurgi, professori Rolf Nordström pitää DNA-voidetta pelkkänä markkinointikikkana. Ainoa järkevä asia on voiteiden suunnittelussa huomioon otettu ihmisten yksilöllisyys. Onhan ryppyalttiuden todettu olevan jossain määrin geneettistä, Nordström sanoo. Tähän se voiteen kiehtovuus loppuukin.
Henkilökohtaisesti räätälöidyn voidepurkin hinta on varsin mielenkiintoinen: DNA-testi maksaa 180 euroa ja 6-8 viikkoa kestävä purnukka saman verran. Kalliin voiteen tehoon näyttävätkin uskovan eritoten ne, joilla on rahaa tuhlaamiseen asti. Ainakin näyttelijäkaarti Goldie Hawn, Teri Hatcher ja Meg Ryan ovat luovuttaneet DNA-tietonsa räätälöityä voidetta saadakseen.
Veteraaniurheilija ei usko tällaiseen. Uskotko sinä? Rypyt kuuluvat ikääntymiseen, eikö niin?
Jotta eksytys olisi täydellinen analysoidaan asiakkaan geenit ja katsotaan mitkä niistä ovat vaarassa vaurioitua. Sitten lisätään voiteisiin sellaisia aineita, joita geenit tarvitsevat toimiakseen taas. Näin väitetään tiedemiehen sanoneen Daily Mailille.
Plastiikkakirurgi, professori Rolf Nordström pitää DNA-voidetta pelkkänä markkinointikikkana. Ainoa järkevä asia on voiteiden suunnittelussa huomioon otettu ihmisten yksilöllisyys. Onhan ryppyalttiuden todettu olevan jossain määrin geneettistä, Nordström sanoo. Tähän se voiteen kiehtovuus loppuukin.
Henkilökohtaisesti räätälöidyn voidepurkin hinta on varsin mielenkiintoinen: DNA-testi maksaa 180 euroa ja 6-8 viikkoa kestävä purnukka saman verran. Kalliin voiteen tehoon näyttävätkin uskovan eritoten ne, joilla on rahaa tuhlaamiseen asti. Ainakin näyttelijäkaarti Goldie Hawn, Teri Hatcher ja Meg Ryan ovat luovuttaneet DNA-tietonsa räätälöityä voidetta saadakseen.
Veteraaniurheilija ei usko tällaiseen. Uskotko sinä? Rypyt kuuluvat ikääntymiseen, eikö niin?
perjantaina, heinäkuuta 28, 2006
Vähärasvaisilla maitotuotteilla verenpaine kuriin
Jenkki on taas vääntänyt tutkimuksen maitotuotteista. Nyt on tutkittu ja ehkä vähän hutkittukin selvittelyssä miten maitorasva vaikuttaa verenpaineeseen. En ole täysin vakuuttunut tutkimuksen mielekkyydestä, mutta pistän sen kuitenkin tähän näkyviin kaikille halukkaille luettavaksi. Tutkimukseen kerättiin osallistujia noin 5 000 kpl eräästä isosta perheiden sydänterveyttä selvittävästä tutkimuksesta. Näitä tutkimuksia on pilvin pimein, joissa hyödynnetään tutkimuksia laajalla tasolla. Ennen muinoin tutkimuksia yleensä tehtiin niin, että oli yksi hypoteesi jota lähdettiin testaamaan. Jos tuli tutkijoille mieluisia tuloksia, tieto julkistettiin, jos meni mönkään heitettiin tutkimus roskiin. Jälkimmäinen tapahtuma on valitettavasti paljon, paljon yleisempi kuin luullaan!
No niin nyt sitten tämän osatutkimuksen tuloksiin (ehkä muu osa tutkimuksesta meni roskiin ja ainoastaan tämä havainto saatiin pelastettua tuholta?). Maitotuotteiksi määritellyt maidot, juustot ja jogurtit standardoitiin niin että niistä saatiin vertailukepoisia. Eniten maitotuotteita kuluttaneiden verenpaineessa havaittiin yläpaineessa keskimäärin 2,6 elohopeamillimetriä matalampi lukema kuin vähiten maitotuotteita kuluttaneiden ryhmässä. Kuitenkin, kun maitotuotteiden kovan rasvan määrä otettiin tarkasteluun, näytti siltä, että vain rasvattomat tai hyvin vähärasvaiset maitotuotteet alensivat yläpainetta. Kevyitä maitotuotteita paljon kuluttaneiden yläpaine oli keskimäärin 3,5 elohopeamillimetriä matalampi kuin niukasti tai ei mitään maitotuotteita kuluttaneiden.
Tutkijat pyytävät meitä huomioimaan, että maitotuotteet ovat kelpo elintarvikkeita, kunhan muistaa tarkkailla niiden rasvapitoisuuksia. Maitorasvasta suurin osa on kovaa rasvaa, joka on haitallista sydämelle ja verisuonistolle. Kun rasvaa vähennetään, kuten modernien kevytjuustojen ja rasvattomien jogurttien kohdalla on tehty, maidosta tulee ihanteellista ravintoa. Nykyään kaupoista löytyy myös juustoja, joiden rasvapitoisuus on jopa vain 5% ja täysin rasvattomia maitotuotteita. Ei ne kyllä miltään maistu, mutta se ei varmaan ole tutkijoiden ongelma.
Luulisin, että verenpaineen suhteen kannattaa enemmänkin olla huolissaan elintarvikkeiden sisältämästä suolasta, omasta ylipainostaan, alkoholin liikakäytöstä, stressistä ja verenpainetautia sairastavista lähisukulaisista. Sukurasitusta emme pääse pakoon, mutta kaikkiin muihin lueteltuihin seikkoihin voimme toki vaikuttaa. Maidon rasvoista elämöiminen tuntuu saivartelulta. Jos olen väärässä, pyydän teiltä oikaisua käsitykseeni.
Lähde: Terve.com, 28.7.2006
No niin nyt sitten tämän osatutkimuksen tuloksiin (ehkä muu osa tutkimuksesta meni roskiin ja ainoastaan tämä havainto saatiin pelastettua tuholta?). Maitotuotteiksi määritellyt maidot, juustot ja jogurtit standardoitiin niin että niistä saatiin vertailukepoisia. Eniten maitotuotteita kuluttaneiden verenpaineessa havaittiin yläpaineessa keskimäärin 2,6 elohopeamillimetriä matalampi lukema kuin vähiten maitotuotteita kuluttaneiden ryhmässä. Kuitenkin, kun maitotuotteiden kovan rasvan määrä otettiin tarkasteluun, näytti siltä, että vain rasvattomat tai hyvin vähärasvaiset maitotuotteet alensivat yläpainetta. Kevyitä maitotuotteita paljon kuluttaneiden yläpaine oli keskimäärin 3,5 elohopeamillimetriä matalampi kuin niukasti tai ei mitään maitotuotteita kuluttaneiden.
Tutkijat pyytävät meitä huomioimaan, että maitotuotteet ovat kelpo elintarvikkeita, kunhan muistaa tarkkailla niiden rasvapitoisuuksia. Maitorasvasta suurin osa on kovaa rasvaa, joka on haitallista sydämelle ja verisuonistolle. Kun rasvaa vähennetään, kuten modernien kevytjuustojen ja rasvattomien jogurttien kohdalla on tehty, maidosta tulee ihanteellista ravintoa. Nykyään kaupoista löytyy myös juustoja, joiden rasvapitoisuus on jopa vain 5% ja täysin rasvattomia maitotuotteita. Ei ne kyllä miltään maistu, mutta se ei varmaan ole tutkijoiden ongelma.
Luulisin, että verenpaineen suhteen kannattaa enemmänkin olla huolissaan elintarvikkeiden sisältämästä suolasta, omasta ylipainostaan, alkoholin liikakäytöstä, stressistä ja verenpainetautia sairastavista lähisukulaisista. Sukurasitusta emme pääse pakoon, mutta kaikkiin muihin lueteltuihin seikkoihin voimme toki vaikuttaa. Maidon rasvoista elämöiminen tuntuu saivartelulta. Jos olen väärässä, pyydän teiltä oikaisua käsitykseeni.
Lähde: Terve.com, 28.7.2006
Greenpeace - McDonalds 1 - 0 ensimmäisen erän jälkeen!
Greenpeace ilakoi kansainvälisillä sivuillaan voitostaan McDonaldsista. Painostuksensa tuloksena roskaruokajätti on päättänyt lopettaa Amatsonin sademetsissä tuotetun soijan syöttämisen kanoilleen, joista sitten tekevät noita ihan tavattoman epäterveellisiä kananuggettejaan. Kasvavana huolena Greenpeacellä oli sademetsien häviäminen uutta peltoalaa raivattaessa. Nyt McDonalds on suostunut rahoittamaan kampanjaa jolla suojellaan sademetsiä. Kentucky Fried Chickens pistää vielä kuulemma kovasti hanttiin.
1 - 0 Greenpeacelle. Toisella puoliajalla voitaneen odottaa osumaa ylämummoon (palloilutermi, joka tarkoittaa pelivälineen menemistä maaliin jompaan kumpaan yläkulmaan), eli 2 - 0 tulee sitten jos Greenpeace saa McDonaldsin lopettamaan roskaruoan tarjoamisen nälkäisille asiakkailleen.
Lähde: Greenpeace international, 25.7.2006
1 - 0 Greenpeacelle. Toisella puoliajalla voitaneen odottaa osumaa ylämummoon (palloilutermi, joka tarkoittaa pelivälineen menemistä maaliin jompaan kumpaan yläkulmaan), eli 2 - 0 tulee sitten jos Greenpeace saa McDonaldsin lopettamaan roskaruoan tarjoamisen nälkäisille asiakkailleen.
Lähde: Greenpeace international, 25.7.2006
Liikuntadieetti toimii - kokeile sinäkin!
Raimo Auvinen on elävä esimerkki siitä, että joskus yksinkertaiset asiat toimivat paremmin kuin pussillinen uusia ja vanhoja laihdutuskeinoja. Raimo käyttää liikuntadieettiä. Tänään Raimo kertoo seuraavan paljastavan tarinan siitä miten hän soveltaa liikuntadieettiä omaan elämäntilanteeseensa:
Tässä näyttelyä päivystäessä [Raimo Auvinen on Haihatus taidetalon isäntä] hengettären tekemien pullien äärellä tuppaa nuo syömiset välillä ryöstäytymään käsistä. Lenkkeilyn jäädessä olemattomiin paino tuppasi hiipimään varkain ylöspäin muutaman kilon. Taas oli mahtavaa huomata tuo lenkkeilyn teho painonhallintaan. Aloin lauantaina tehostetun lenkkeilyn ja vähensin syömisiäni ja nyt on taas paino alle kahdeksankymmenen. Toisin sanoen kolme-neljä kiloa poissa.
Sunnuntain jätin väliin mutta muuten olen tällä viikolla joka päivä tehnyt noin 9 km pururatalenkin sauvojen kanssa. Kaikki ylämäet ja nyppylät olen juossut, alamäet ja tasamaat kävellyt reippaasti. Aikaahan siinä lenkissä minulla nuhraantuu puolisentoista tuntia.
Tuntuisi taas maistuvan tuo lenkkeily ja motivaatio on korkealla.
Pyrkimyksenihän on pitää painoni alle kahdeksankymmenen. Mieluummin myös iltapaino.
Pitäisiköhän samantien pudottaa vielä pari-kolme kiloa että jäisi hiukan pelivaraa tuohon kahdeksaankymmeneen. Ei tarviis heti säpsähtää jos joku aamu sattuu puntarin viisari näyttämään vahingossa kilon ylimäärästä. On näköjään edelleenkin oltava tarkkana, ettei vaan pääse paino nousemaan. Otetta ei näköjään saa yhtään päästää lipsumaan. Minä en nimittäin aio tehdä mikkokivisiä (sori mikkokivinen) ja palata entiseen.
Tästä nyt on kuitenkin hyvä jatkaa ja ottaa nuo lenkit taas normaaliin viikkorytmiin mukaan niin eiköhän se siitä.
Enkä koske hengettären leipomuksiin, otan korpun puolikkaan mieluummin.
Raimo Auvisen tilanne on tämä: Kaikenlaisia ruokavalioita hän oli tullut kokeilleeksi elämänsä varrella. Aina sama tilanne - mikä nopeasti saatiin pois, se nopeasti myös tuli takaisin kun kuuri loppui. Liikuntadieetti on ruokavalio, jota "herkästi lihovan" on käytettävä koko loppuelämänsä. Se on kuitenkin sillä tavalla toiveikas ruokavalio, että se todellakin toimii, se ei kovin paljon maksa, v-käyrä laskee ja voit reippaan lenkin jälkeen palkita itsesi kohtuullisessa määrin himoitsemillasi maukkailla tuotteilla. Helmikuussa 2005 Raimo nousi vuoteestaan ja lähti liikkeelle vähän yli 140-kiloisena. Ei nälkää nähden, vaan maalaisjärkevästi syöden ja luovasti liikkumalla. Hän kehitti esimerkiksi omia liikuntavälineitä, joista Eko-Chopper on kuuluisin. Se on potkukelkka, jossa edessä on aika iso tynnyri vehkeen painoa lisäämään. Sitä hän lykki ympäri kylää ja huomasi miten liikunta tällä laitteella muuttui taide-elämykseksi. Tärkeää oli saada alkuvaiheessa tukea laitteesta ja nivelet eivät saanet kuormittua liikaa. Eko-Chopper oli tähän oiva apuväline. Paino laski 63 kg marraskuun alkupäiviin mennessä ja tavoitteen painopiste siirtyi pelkästä laihduttamisesta kuntoiluun tähtäimenä Finlandia-hiihtoon helmikuussa 2006 osallistuminen. Tässä välissä on pakko huomauttaa, että Raimo kertoi minulle olleensa koko elämänsä ajan aika laiska liikkumaan! Finlandia-hiihto toteutui ja vieläpä sillä tavalla, että kuntoilu muuttui huippu-urheiluksi muutamassa viikossa. Raimo nimittäin hiihti myös hieman myöhemmin Vuokatti-hiihdon. Lähes sama matka taittui tuntia paremmassa ajassa! Sittemmin Raimo on ymmärtänyt siirtyä taas kuntoilijaksi ja kehotuksestani jättänyt maratonjuoksuhaaveet ainakin toistaiseksi. Sauvakävely kuntopolulla ja hiihto talvella ovat Raimo Auvisen liikuntadieetin perusvälineet, asfaltilla juoksu on liian rankkaa. Raimo on tehnyt kirjan tästä matkastaan sängynpohjalta Finlandia-hiihdon jälkeisiin tunnelmiin. Hän on iloisena esimerkkinä muillekin, ei ryppyotsaisena saarnaajana vaan rehellisesti tarinansa kertoen ja liikuntadieetistään mielellään keskusteleva mies. Kysykää lisää Raimolta ja tilatkaa häneltä lähipäivinä ilmestyvä kirja: haihatus@haihatus.net
Ja sitten vielä muistutukseksi christerin liikuntadieetti: Mikäli tarkoituksena on laihduttaa liikunnan avulla, se onnistuu parhaiten pitkäkestoisella matalaintensiteettisellä liikuntamuodolla. Yleisin virhe tehdään jos kuvitellaan läskien häipyvän hirveällä tohinalla jollakin kuntosalilla. Mahdollinen laihduttava kuntosalivaihe päättyy kovaan pettymykseen kun into käydä salilla hiipuu. Kuntosali tulee mukaan kuvioihin vasta myöhemmin kun kaipaat lisää voimaa ja kiinteyttä kehoosi. Parasta on lähteä kävelemään tunniksi metsäpoluille, ulkoilureiteille tai vaikkapa vaihteeksi kaupungille. Mikä tahansa ruokavalio toimii kunhan olet johdonmukainen ja kohtuullinen. Mikäli mahdollista pienennä annoskokoja maltillisesti ja syö enemmän tuoreita hedelmiä, vihanneksia ja juureksia.
Tässä ohjeet millä heität hyvästit selluliitille ja läskeille. Aloita jo tänään:
1) Elokuussa joka toinen päivä tunnin kävelyretki vaihtelevassa maastossa. Matkan varrelle kannattaa sijoittaa muutama kunnon mäki tai rappusten kapuamiset ottaa ohjelmaan. Hanki kunnolliset tossut tai tukevat kävelykengät. Älä syö ruokaa lautaselta kello 20.00 jälkeen (ei myöskään ole sallittua syödä kattilasta suoraan!)
2) Syyskuussa jatkat kävelyretkiäsi joka toinen päivä. Lisäksi hankit vyölaukun tai erityisen juomavyön, sillä sunnuntaina teet kahden tunnin vaelluksen lähialueilla. Ota mukaan vesipullo, josta otat kunnon kulaukset joka 15 minuutti. Muista hedelmät ja vihannekset!
3) Lokakuussa joka toinen kävelyretki päättyy n. 15 min mittaiseen hölkkäosuuteen ja sunnuntain vaellus lisääntyy kolmeen tuntiin. Jos tuntuu kipua juoksun aikana, luovu hölkästä toistaiseksi. Ota mukaan MP3-soitin, etsi paikkakunnaltasi sellaisia paikkoja jossa et koskaan ennen ole käynyt, viihdytä itseäsi inspiroivalla retkellä johonkin sopivaan liikuntaa suosivaan matkailukohteeseen. Älä innostu liikaa! Muista juoda vettä! Syö järkevästi! Tee marjankeruureissuja lähimetsiin.
4) Marraskuussa teet tunnin kävelyretken joka arkipäivä, onhan se jo tullut sinulle tavaksi. Välillä pistät juoksuksi niin, että juoksun kokonaisosuus vähitellen nousee noin puoleen lenkin aikana. Lauantai on löhöilypäiväsi. Sunnuntai on hemmottelupäiväsi, jolloin teet sen pitkän vaelluksen. Pystyt jo kolmen tunnin liikunta-annokseen tarvittaessa. Syö ravitsevaa kotiruokaa, unohda einekset ja muut valmisruoat.
5) Joulukuussa kokeilet kerran viikossa juosta koko tunnin verran kestävän lenkkisi. Muuten teet noita kävelyretkiäsi. Etsit aina uusia maastoja. Lauantain lepopäivän jälkeen taas pitkä vaellus sunnuntaina. Muista pakastimeen keräämäsi mustikat ja puolukat!
6) Tammikuussa 2007 voi säätila olla aika kurja, mutta kun muistat pukeutua säätilan mukaan voit nauttia liikunnasta. Tässä vaiheessa vaaka näyttää vähintään 10 kg alhaisempia lukemia ja voit jo huoletta juosta kaksi lenkkiä viikossa. Vauhti tappaa, ei matka - periaatteen olet jo selvittänyt itsellesi, joten tiedät jo sopivan matkavauhdin. Onko sinulla sukset? Niille olisi nyt käyttöä. Lauantai on lepopäivä, sunnuntai edellen se hemmottelupäivä. Mustikoita ja puolukoita kuuman kaurapuron päälle, nam nam!
7) Helmikuussa mietit jo kannattaisiko hankkia uudet sukset. Läskit ovat huvenneet vyötäröltä, peppu on kiinteä, et voi ymmärtää sellaisia ihmisiä jotka eivät liiku ollenkaan. Olet löytänyt koko elämäsi kestävän liikuntadieetin, jota on tosi helppo toteuttaa. Maltillisesti nostat rasitusta lenkeilläsi, tarkkailet syömistäsi ja nautit täysin rinnoin elämästä! Otat koko ajan selvää terveellisestä, monipuolisesta ruoasta!
8) Loppuelämäsi ajaksi olen suunnitellut sinulle päivittäin vähintään tunnin liikuntaa. Älä innostu liikaa! Syö koko ajan perusterveellisesti. Nauti elämästä. Innosta muita mukaan. Perusta paikkakunnalle liikuntakerho aikuisille! Niissä esimerkiksi luette yhdessä huvittuneena mainosviestejä uusista laihdutusdieeteistä. Mikäli harmistutte liiaksi lukuelämyksestäsi - lähdette lenkille! Siellä se mieli rauhoittuu ja kilot pysyvät kurissa - koko elämän ajan!
Disclaimer: Minulla ei ole mitään kaupallisia siteitä Raimo Auviseen. Olen Raimon tavannut ja antanut hänelle painonhallintaan ja liikuntaan liittyviä ohjeita. Mainostan Raimoa kuitenkin ainoastaan sen takia, että hän on niin tavattoman hyvä tyyppi ja teen sen ihan vapaaehtoisesti!
Lisää tietoa liikunnasta ja painonhallinnasta:
Liikkukaa - se on terveellistä!
Liikuntadietti toimii
Liikuttavaa terveystietoa
12 000 askelta päivässä pitää kilot kurissa
Christerin toimiva laihdutusohjelma
Puoli tuntia liikuntaa päivässä pitää lääkärin ja lääkkeet loitolla
Tässä näyttelyä päivystäessä [Raimo Auvinen on Haihatus taidetalon isäntä] hengettären tekemien pullien äärellä tuppaa nuo syömiset välillä ryöstäytymään käsistä. Lenkkeilyn jäädessä olemattomiin paino tuppasi hiipimään varkain ylöspäin muutaman kilon. Taas oli mahtavaa huomata tuo lenkkeilyn teho painonhallintaan. Aloin lauantaina tehostetun lenkkeilyn ja vähensin syömisiäni ja nyt on taas paino alle kahdeksankymmenen. Toisin sanoen kolme-neljä kiloa poissa.
Sunnuntain jätin väliin mutta muuten olen tällä viikolla joka päivä tehnyt noin 9 km pururatalenkin sauvojen kanssa. Kaikki ylämäet ja nyppylät olen juossut, alamäet ja tasamaat kävellyt reippaasti. Aikaahan siinä lenkissä minulla nuhraantuu puolisentoista tuntia.
Tuntuisi taas maistuvan tuo lenkkeily ja motivaatio on korkealla.
Pyrkimyksenihän on pitää painoni alle kahdeksankymmenen. Mieluummin myös iltapaino.
Pitäisiköhän samantien pudottaa vielä pari-kolme kiloa että jäisi hiukan pelivaraa tuohon kahdeksaankymmeneen. Ei tarviis heti säpsähtää jos joku aamu sattuu puntarin viisari näyttämään vahingossa kilon ylimäärästä. On näköjään edelleenkin oltava tarkkana, ettei vaan pääse paino nousemaan. Otetta ei näköjään saa yhtään päästää lipsumaan. Minä en nimittäin aio tehdä mikkokivisiä (sori mikkokivinen) ja palata entiseen.
Tästä nyt on kuitenkin hyvä jatkaa ja ottaa nuo lenkit taas normaaliin viikkorytmiin mukaan niin eiköhän se siitä.
Enkä koske hengettären leipomuksiin, otan korpun puolikkaan mieluummin.
Raimo Auvisen tilanne on tämä: Kaikenlaisia ruokavalioita hän oli tullut kokeilleeksi elämänsä varrella. Aina sama tilanne - mikä nopeasti saatiin pois, se nopeasti myös tuli takaisin kun kuuri loppui. Liikuntadieetti on ruokavalio, jota "herkästi lihovan" on käytettävä koko loppuelämänsä. Se on kuitenkin sillä tavalla toiveikas ruokavalio, että se todellakin toimii, se ei kovin paljon maksa, v-käyrä laskee ja voit reippaan lenkin jälkeen palkita itsesi kohtuullisessa määrin himoitsemillasi maukkailla tuotteilla. Helmikuussa 2005 Raimo nousi vuoteestaan ja lähti liikkeelle vähän yli 140-kiloisena. Ei nälkää nähden, vaan maalaisjärkevästi syöden ja luovasti liikkumalla. Hän kehitti esimerkiksi omia liikuntavälineitä, joista Eko-Chopper on kuuluisin. Se on potkukelkka, jossa edessä on aika iso tynnyri vehkeen painoa lisäämään. Sitä hän lykki ympäri kylää ja huomasi miten liikunta tällä laitteella muuttui taide-elämykseksi. Tärkeää oli saada alkuvaiheessa tukea laitteesta ja nivelet eivät saanet kuormittua liikaa. Eko-Chopper oli tähän oiva apuväline. Paino laski 63 kg marraskuun alkupäiviin mennessä ja tavoitteen painopiste siirtyi pelkästä laihduttamisesta kuntoiluun tähtäimenä Finlandia-hiihtoon helmikuussa 2006 osallistuminen. Tässä välissä on pakko huomauttaa, että Raimo kertoi minulle olleensa koko elämänsä ajan aika laiska liikkumaan! Finlandia-hiihto toteutui ja vieläpä sillä tavalla, että kuntoilu muuttui huippu-urheiluksi muutamassa viikossa. Raimo nimittäin hiihti myös hieman myöhemmin Vuokatti-hiihdon. Lähes sama matka taittui tuntia paremmassa ajassa! Sittemmin Raimo on ymmärtänyt siirtyä taas kuntoilijaksi ja kehotuksestani jättänyt maratonjuoksuhaaveet ainakin toistaiseksi. Sauvakävely kuntopolulla ja hiihto talvella ovat Raimo Auvisen liikuntadieetin perusvälineet, asfaltilla juoksu on liian rankkaa. Raimo on tehnyt kirjan tästä matkastaan sängynpohjalta Finlandia-hiihdon jälkeisiin tunnelmiin. Hän on iloisena esimerkkinä muillekin, ei ryppyotsaisena saarnaajana vaan rehellisesti tarinansa kertoen ja liikuntadieetistään mielellään keskusteleva mies. Kysykää lisää Raimolta ja tilatkaa häneltä lähipäivinä ilmestyvä kirja: haihatus@haihatus.net
Ja sitten vielä muistutukseksi christerin liikuntadieetti: Mikäli tarkoituksena on laihduttaa liikunnan avulla, se onnistuu parhaiten pitkäkestoisella matalaintensiteettisellä liikuntamuodolla. Yleisin virhe tehdään jos kuvitellaan läskien häipyvän hirveällä tohinalla jollakin kuntosalilla. Mahdollinen laihduttava kuntosalivaihe päättyy kovaan pettymykseen kun into käydä salilla hiipuu. Kuntosali tulee mukaan kuvioihin vasta myöhemmin kun kaipaat lisää voimaa ja kiinteyttä kehoosi. Parasta on lähteä kävelemään tunniksi metsäpoluille, ulkoilureiteille tai vaikkapa vaihteeksi kaupungille. Mikä tahansa ruokavalio toimii kunhan olet johdonmukainen ja kohtuullinen. Mikäli mahdollista pienennä annoskokoja maltillisesti ja syö enemmän tuoreita hedelmiä, vihanneksia ja juureksia.
Tässä ohjeet millä heität hyvästit selluliitille ja läskeille. Aloita jo tänään:
1) Elokuussa joka toinen päivä tunnin kävelyretki vaihtelevassa maastossa. Matkan varrelle kannattaa sijoittaa muutama kunnon mäki tai rappusten kapuamiset ottaa ohjelmaan. Hanki kunnolliset tossut tai tukevat kävelykengät. Älä syö ruokaa lautaselta kello 20.00 jälkeen (ei myöskään ole sallittua syödä kattilasta suoraan!)
2) Syyskuussa jatkat kävelyretkiäsi joka toinen päivä. Lisäksi hankit vyölaukun tai erityisen juomavyön, sillä sunnuntaina teet kahden tunnin vaelluksen lähialueilla. Ota mukaan vesipullo, josta otat kunnon kulaukset joka 15 minuutti. Muista hedelmät ja vihannekset!
3) Lokakuussa joka toinen kävelyretki päättyy n. 15 min mittaiseen hölkkäosuuteen ja sunnuntain vaellus lisääntyy kolmeen tuntiin. Jos tuntuu kipua juoksun aikana, luovu hölkästä toistaiseksi. Ota mukaan MP3-soitin, etsi paikkakunnaltasi sellaisia paikkoja jossa et koskaan ennen ole käynyt, viihdytä itseäsi inspiroivalla retkellä johonkin sopivaan liikuntaa suosivaan matkailukohteeseen. Älä innostu liikaa! Muista juoda vettä! Syö järkevästi! Tee marjankeruureissuja lähimetsiin.
4) Marraskuussa teet tunnin kävelyretken joka arkipäivä, onhan se jo tullut sinulle tavaksi. Välillä pistät juoksuksi niin, että juoksun kokonaisosuus vähitellen nousee noin puoleen lenkin aikana. Lauantai on löhöilypäiväsi. Sunnuntai on hemmottelupäiväsi, jolloin teet sen pitkän vaelluksen. Pystyt jo kolmen tunnin liikunta-annokseen tarvittaessa. Syö ravitsevaa kotiruokaa, unohda einekset ja muut valmisruoat.
5) Joulukuussa kokeilet kerran viikossa juosta koko tunnin verran kestävän lenkkisi. Muuten teet noita kävelyretkiäsi. Etsit aina uusia maastoja. Lauantain lepopäivän jälkeen taas pitkä vaellus sunnuntaina. Muista pakastimeen keräämäsi mustikat ja puolukat!
6) Tammikuussa 2007 voi säätila olla aika kurja, mutta kun muistat pukeutua säätilan mukaan voit nauttia liikunnasta. Tässä vaiheessa vaaka näyttää vähintään 10 kg alhaisempia lukemia ja voit jo huoletta juosta kaksi lenkkiä viikossa. Vauhti tappaa, ei matka - periaatteen olet jo selvittänyt itsellesi, joten tiedät jo sopivan matkavauhdin. Onko sinulla sukset? Niille olisi nyt käyttöä. Lauantai on lepopäivä, sunnuntai edellen se hemmottelupäivä. Mustikoita ja puolukoita kuuman kaurapuron päälle, nam nam!
7) Helmikuussa mietit jo kannattaisiko hankkia uudet sukset. Läskit ovat huvenneet vyötäröltä, peppu on kiinteä, et voi ymmärtää sellaisia ihmisiä jotka eivät liiku ollenkaan. Olet löytänyt koko elämäsi kestävän liikuntadieetin, jota on tosi helppo toteuttaa. Maltillisesti nostat rasitusta lenkeilläsi, tarkkailet syömistäsi ja nautit täysin rinnoin elämästä! Otat koko ajan selvää terveellisestä, monipuolisesta ruoasta!
8) Loppuelämäsi ajaksi olen suunnitellut sinulle päivittäin vähintään tunnin liikuntaa. Älä innostu liikaa! Syö koko ajan perusterveellisesti. Nauti elämästä. Innosta muita mukaan. Perusta paikkakunnalle liikuntakerho aikuisille! Niissä esimerkiksi luette yhdessä huvittuneena mainosviestejä uusista laihdutusdieeteistä. Mikäli harmistutte liiaksi lukuelämyksestäsi - lähdette lenkille! Siellä se mieli rauhoittuu ja kilot pysyvät kurissa - koko elämän ajan!
Disclaimer: Minulla ei ole mitään kaupallisia siteitä Raimo Auviseen. Olen Raimon tavannut ja antanut hänelle painonhallintaan ja liikuntaan liittyviä ohjeita. Mainostan Raimoa kuitenkin ainoastaan sen takia, että hän on niin tavattoman hyvä tyyppi ja teen sen ihan vapaaehtoisesti!
Lisää tietoa liikunnasta ja painonhallinnasta:
Liikkukaa - se on terveellistä!
Liikuntadietti toimii
Liikuttavaa terveystietoa
12 000 askelta päivässä pitää kilot kurissa
Christerin toimiva laihdutusohjelma
Puoli tuntia liikuntaa päivässä pitää lääkärin ja lääkkeet loitolla
torstaina, heinäkuuta 27, 2006
Lääke-esittelyistä halutaan eroon
Aika oudon uutisen bongasin äsken. Minun tietääkseni lääke-esittelijät harjoittavat laillista ammattiaan ja tuntuu vähän oudolta jos tätä toimintaa ryhdytään voimakkaasti rajoittamaan. Tietysti lääkäreillä taitaa olla mitta täysi näiden esittelyiden suhteen ja nykyään ei enää uskalla ottaa vastaan kaikkia tarjottuja lahjuksia. Miksi sitten vaivautua kuuntelemaan? Toisaalta olen ymmärtänyt, että moni lääkäri näkee uudet lääkkeet ensimmäisenä juuri lääke-esittelijän käydessä. Aikovatko lääkärit nyt ruveta lukemaan itse lääkärilehtiään?
Sairaanhoitopiirit ovat kiristämässä lääkäreille työaikana suunnattujen lääke-esittelyjen sääntöjä. Tiukimmat rajat on vedetty Oulussa, missä esittelyt on kielletty kokonaan, jos niihin ei liity koulutusta, kertoi MTV3:n verkkouutiset torstaina. Lääke-esittelijöiden yhteydenotoista on viime vuosina tullut ongelma, koska lääkärit ja muu henkilökunta ovat kokeneet ne tunkeilevina ja työntekoa haittaavina.
Uusien sääntöjen mukaan esittelyjä ei saa järjestää sairaalan yleisissä tiloissa kuten kahviloissa, missä esittelijät ja potilaat ovat saattaneet jonottaa yhdessä.
Toistaiseksi lääke-esittelyä koskevat ohjeet vaihtelevat suuresti eri puolilla Suomea. Joissakin sairaaloissa mitään sääntöjä ei ole.
Lähde: Verkkotie, 27.7.2006
Sairaanhoitopiirit ovat kiristämässä lääkäreille työaikana suunnattujen lääke-esittelyjen sääntöjä. Tiukimmat rajat on vedetty Oulussa, missä esittelyt on kielletty kokonaan, jos niihin ei liity koulutusta, kertoi MTV3:n verkkouutiset torstaina. Lääke-esittelijöiden yhteydenotoista on viime vuosina tullut ongelma, koska lääkärit ja muu henkilökunta ovat kokeneet ne tunkeilevina ja työntekoa haittaavina.
Uusien sääntöjen mukaan esittelyjä ei saa järjestää sairaalan yleisissä tiloissa kuten kahviloissa, missä esittelijät ja potilaat ovat saattaneet jonottaa yhdessä.
Toistaiseksi lääke-esittelyä koskevat ohjeet vaihtelevat suuresti eri puolilla Suomea. Joissakin sairaaloissa mitään sääntöjä ei ole.
Lähde: Verkkotie, 27.7.2006
Epäterveellinen ruoka huolenaiheena Ruotsissa
Toimittaja Leena Honkaniemi kirjoittaa (korjasin jutun kielioppivirheet ja epätäsmällisyydet sekä lisäsin tarpeellisiksi näkemiäni linkkejä):
Epäterveellisen ruuan markkinointi huolestuttaa Ruotsissa. Kuluttajajärjestö Sveriges Konsumentråd tutki, kuinka paljon lapsiperheiden postilaatikkoon kolahtaa epäterveellisten elintarvikkeiden mainoksia. Määrä osoittautui lähes viidesosaksi kaikesta elintarvikemainonnasta. Suoraan lapsille suunnattu mainonta on Ruotsissa kielletty kokonaan, mutta monet lapset toki näkevät muita mainosviestejä.
Järjestön teettämässä tutkimuksessa käsiteltiin suoramainontaa ja aikakaus- sekä sanomalehtien mainoksia. Tutkimus toteutettiin kahdeksassa ruotsalaisessa lapsiperheessä, jotka kokosivat viikon ajan kaiken postilaatikkoonsa tulevan suoramyyntimateriaalin. Lundin yliopiston mediatutkijat analysoivat materiaalin sekä yli 4 000 lehtien mainossivua. Tulosten mukaan noin 18 prosenttia kaikesta mainostetusta ruuasta on epäterveellistä ruokaa. Jos tähän lisätään pikaruoka tai valmisruoka, nousee määrä 26 prosenttiin. Lue tästä koko tiedote (på svenska, PDF).
Suomessa mainontaa ohjataan ja säädellään monelta taholta. Suomessa kuluttajavirasto julkaisi viime vuonna yhdessä Kansanterveyslaitoksen ja Elintarvikeviraston kanssa suosituksen koskien lapsia ja elintarvikkeiden markkinointia. Suositukseen koottiin markkinoinnin pelisääntöjä ja esitettiin ajatuksia siitä, miten elinkeinoelämä voisi uudella tavalla kantaa vastuunsa lasten terveyden edistämisestä.
Mainostajien liiton mukaan mainosala noudattaa itsesääntelyjärjestelmää, jonka pohjana ovat maailmanlaajuisessa yhteistyössä laaditut Kansainvälisen kauppakamarin ICC:n ohjeet. Ohjeiden noudattamista valvoo Mainonnan eettinen neuvosto. Ohjeiden mukaan viestijöiden on markkinoitava ja myytävä tuotteitaan vastuullisella tavalla, etenkin lapsille.
Elintarviketeollisuusliitto on julkaissut kansainvälisen kattojärjestönsä CIAA:n suosituksen elintarvikkeiden mainonnasta. Mainonta ei esimerkiksi saa houkutella liikakulutukseen ja esitettyjen annoskokojen on oltava normaaleja. Mainonta ei myöskään saa väheksyä terveyttä edistävää tasapainoista ruokavaliota.
Lähde: Finfood, 27.7.2006
Epäterveellisen ruuan markkinointi huolestuttaa Ruotsissa. Kuluttajajärjestö Sveriges Konsumentråd tutki, kuinka paljon lapsiperheiden postilaatikkoon kolahtaa epäterveellisten elintarvikkeiden mainoksia. Määrä osoittautui lähes viidesosaksi kaikesta elintarvikemainonnasta. Suoraan lapsille suunnattu mainonta on Ruotsissa kielletty kokonaan, mutta monet lapset toki näkevät muita mainosviestejä.
Järjestön teettämässä tutkimuksessa käsiteltiin suoramainontaa ja aikakaus- sekä sanomalehtien mainoksia. Tutkimus toteutettiin kahdeksassa ruotsalaisessa lapsiperheessä, jotka kokosivat viikon ajan kaiken postilaatikkoonsa tulevan suoramyyntimateriaalin. Lundin yliopiston mediatutkijat analysoivat materiaalin sekä yli 4 000 lehtien mainossivua. Tulosten mukaan noin 18 prosenttia kaikesta mainostetusta ruuasta on epäterveellistä ruokaa. Jos tähän lisätään pikaruoka tai valmisruoka, nousee määrä 26 prosenttiin. Lue tästä koko tiedote (på svenska, PDF).
Suomessa mainontaa ohjataan ja säädellään monelta taholta. Suomessa kuluttajavirasto julkaisi viime vuonna yhdessä Kansanterveyslaitoksen ja Elintarvikeviraston kanssa suosituksen koskien lapsia ja elintarvikkeiden markkinointia. Suositukseen koottiin markkinoinnin pelisääntöjä ja esitettiin ajatuksia siitä, miten elinkeinoelämä voisi uudella tavalla kantaa vastuunsa lasten terveyden edistämisestä.
Mainostajien liiton mukaan mainosala noudattaa itsesääntelyjärjestelmää, jonka pohjana ovat maailmanlaajuisessa yhteistyössä laaditut Kansainvälisen kauppakamarin ICC:n ohjeet. Ohjeiden noudattamista valvoo Mainonnan eettinen neuvosto. Ohjeiden mukaan viestijöiden on markkinoitava ja myytävä tuotteitaan vastuullisella tavalla, etenkin lapsille.
Elintarviketeollisuusliitto on julkaissut kansainvälisen kattojärjestönsä CIAA:n suosituksen elintarvikkeiden mainonnasta. Mainonta ei esimerkiksi saa houkutella liikakulutukseen ja esitettyjen annoskokojen on oltava normaaleja. Mainonta ei myöskään saa väheksyä terveyttä edistävää tasapainoista ruokavaliota.
Lähde: Finfood, 27.7.2006
APECED - harvinainen tauti
Helsingin yliopiston lääkäri (HYKS, Lasten ja nuorten sairaala) professori Jaakko Perheentupa on julkaissut alan johtavassa tiedelehdessä Journal of Clinical Endocrinology and Metabolism hienon katsauksen harvinaisesta sairaudesta, joka lyhennetään APECED. Nimi APECED viittaa taudin ongelmaryhmiin, jotka ovat seuraavia:
A = Autoimmuuni, elimistön suojelu- eli immuunijärjestelmä tuhoaa omia kudoksia
PE = Polyendokrinopatia on useamman hormonin samanaikainen häiriö (useimmiten vajaus)
C = Candidiaasi on hiivasienen aiheuttama infektio
ED = Ektodermidystrofia tarkoittaa, että tautiin voi liittyä pintakudosten rakennemuutoksia (esim. silmän sarveiskalvossa, hampaissa, ihossa ja kynsissä)
APECED on hyvin harvinainen perinnöllinen sairaus. Ajankohtaisen katsauksen mukaan Suomessa on APECED-potilaita tällä hetkellä vain 91, joista professori Perheentupa on neljän vuosikymmenen kokemuksellaan tavannut lähes kaikki henkilökohtaisesti (82 kpl) ja seurannut erityisen tarkasti 56:n Etelä-Suomessa asuvan potilaan vaiheita. Vuosittain ilmenee noin kaksi uutta tapausta. Tyypillisesti sairaus alkaa lapsuudessa (0.2 - 18 vuotta), mutta uusia taudin oireita kehittyy yleensä vuosien myötä – jopa aikuisiässä. Suomessa tautiin sairastuneita on eniten koko maailmassa. Harvinaisuutensa vuoksi APECED on useimmille lääkäreille täysin tuntematon, ja potilaiden hoidon valvonta tulisi Perheentuvan mukaan keskittää asiantuntijoille, eli käytännössä endokrinologeille.
Taudin oireet vaihtelevat hengenvaarallisen vakavista erittäin lieviin ja lähes huomaamattomiin. Suun hiivatauti on ensimmäisenä havaituista oireista kaikkein yleisin (60 % saa tämän taudin). Se on myös ainoa, joka näyttää ainakin ajoittain ilmaantuvan kaikille suomalaisille potilaille. Toinen tavallinen hormonihäiriö on lisäkilpirauhasen vajaatoiminta (32 %) ja lisämunuaiskuoren vajaatoiminta on harvinaisempi (5 %). Potilaan ikääntyessä tulee muita taudin oireita mukaan kuvioihin, kuten esim. naispotilailla surkastuvat munasarjat ennenaikaisesti, erilaiset syövät ovat varsin yleisiä ja tyypin 2 diabetes on aika monen kohtalona. Taudin kirjoon kuuluu vielä mm. kasvuhormonin vajaus, kilpirauhasen vajaatoiminta, erilaiset kivesvauriot, B12-vitamiinin imeytymishäiriö (pernisiöösi anemia), pitkittynyt ripuli, krooninen vaikea ummetus, pernan tuhoutuminen, korkea verenpaine, krooninen hepatiitti, pitkittynyt kuumeilu, ihottumia, pysyvien hampaiden kiillevajaus, kynsien pistekuoppaisuus, karvankato (alopesia), tärykalvojen poikkeava ohuus ja kalkkeutumat, ihon valkopälvisyys (vitiligo) ja silmien sarveiskalvon tulehdus (keratiitti). Tauti aiheuttaa tietenkin suuria kärsimyksiä potilaalle ja lähiomaisille. Perheentupa on huolissaan potilaiden masennuksesta ja joitakin itse aiheutettuja kuolemantapauksia on esiintynyt. Nuoret potilaat ummistavat silmänsä taudille ja kieltäytyvät pahimmillaan hoidoista.
APECED-taudin yleisyys Suomessa perustuu yhden geenin mutaatioon, jonka Perheentupa nimittää "suomalaiseksi AIRE-valtamutaatioksi" (R257X-mutaatio). Tätä AIRE-geeniä on esiintynyt erityisesti alueella, joka ulottuu Karjalasta ja Keski-Uusimaalta vyömäisesti Etelä- ja Keski-Pohjanmaalle. Todennäköisesti tuo geenimutaatio on vuosisatoja sitten syntynyt yhdessä ihmisessä, jonka jälkeläisiä kaikki sen nykyiset kantajat ovat. Muitakin mutaatioita on ja Suomessa kolme tavallisinta mutaatiota kattaa noin 95 % kaikista tunnetuista APECED-geeneistä. AIRE-geeni voidaan osoittaa verikokeessa. Tämä AIRE-geenin löytyminen on yksi lukuisista tieteen riemuvoitoista ja saamme olla tyytyväisiä suomalaisen tutkimustyön korkeasta tasosta. Tässä valossa tuntuu käsittämättömältä, että jotkin äänekkäät yksittäiset potilaat niin hanakasti haukkuvat lääkäreitä ja sairaanhoitojärjestelmäämme (lukekaa esim. tätä kilpirauhaspotilaiden keskustelukanavaa). Muualla maailmassa tautia esiintyy merkittävämmin vain iranilaisilla juutalaisilla ja Sardiniassa.
Seikkaperäisen professori Perheentuvan katsauksen voi lukea tästä (PDF-tiedosto).
Lisätietoja löytyy APECED ry:stä, joka on Suomen Potilasliiton jäsenyhdistys.
Arkisia ajatuksia ruoasta ja terveydestä
Pitkän, kuuman kesän kääntyessä loppua kohti psykologi Marieke Saher on päättänyt puolustaa väitöskirjaansa Everyday beliefs about food and health (PDF). Selailin 4.8.2006 tapahtuvaan väitöstilaisuuteen tarkoitettua opusta. Kaikista mahdollisista asioista voi näköjään väitellä. Aika erikoinen lukuelämys on tässä tarjolla. Joukossa on ihan hauskojakin ajatuksia lähinnä vaihtoehtolääkinnästä. [Hakasuluissa on jotain omaa sekavaa ajatuksenjuoksuani.]
Arkisessa aherruksessamme mietimme jatkuvasti ympäröivää maailmaamme. Se näkyy psykologi Saherin mukaan esimerkiksi käsityksessämme ruoasta ja terveydestä, kuten onko tietty ruoka terveellinen, mistä johtui vatsatauti, teknologinen kehitys uhkaa ympäristöämme ja auttoivatko lääkkeet. Usein nämä käsitykset ja uskomukset ovat samansuuntaisia, joskin hieman suurpiirteisimpiä, kuin asiantuntijoiden tarjoamat näkemykset. Joskus arkiajattelu kuitenkin vie hakoteille ja päädytään päinvastaiseen kantaan kuin tieteellisellä ajattelulla. Silloin arkista kantaamme asiaan ei välttämättä hetkauta mitkään järkevätkään vastaväitteet. Sen minkä joku on saanut päähänsä, siihen myös uskoo. [Jos on päättänyt uskoa homeopatiaan, mitkään järkevät vastaväitteet eivät hetkauta ajatuksenkulkua?]
Johdannossa tuodaan esille aika jännä ajatuskuvio, jonka olen itsekin huomannut työssäni. Määrittelemällä henkilö ylipainoiseksi monella ihmisellä on tapana piirtää alitajunnassaan kuvan ylipainoisesta ihmisestä jonka ajatusmaailmaan kuuluu ikäänkuin automaattisesti: läski, ahmiminen, hampurilaiset, dieettikokeilut, Painonvartijat, liikkumattomuus, tyypin 2 diabetes, sydäntauti jne. Suurin osa näistä ajatusmaailman kuvioista ovat kielteisiä ja vahingollisia, joskus täysin perusteettomia. [Toivoisinpa voivani kokonaan vapautua näistä ajatusmaailman kahleista kohdatessani esimerkiksi ylipainoisia!]
On esitetty, että jotkut arkiset uskomukset muistuttavat peräti taikauskoa. Väittelijä on tehnyt kyselytutkimuksen missä hän tarkastelee neljää tällaista arkiuskomusta:
Jatkotutkimuksessa väittelijä sitten toteaa, että niin vaihtoehtolääkintään kuin paranormaaleihin ilmiöihin uskomiseen liittyy valmius ylittää mielessään biologian, fysiikan ja psykologian välisiä rajoja, soveltaen käsitteet yhdestä kategoriasta johonkin toiseen. Näin tehden voisi kuvailla esimerkiksi energiaa (fysiikasta) ’elävänä’ (biologiasta) tai vaikkapa ’pahana’ (psykologiasta). Osallistujien koulusivistyksessä ei useinkaan ollut puutteita, vaan rationaalisella tiedolla ei ollut lainkaan yhteyttä näihin uskomuksiin. Jopa keskenään ristiriitaisia taikauskoisia ja rationaalisia käsityksiä ilmiöistä esiintyi rinnakkain, eivätkä jälkimmäiset lainkaan kumonneet taikauskoa. Tämä selittänee sen, että joskus arkiuskomukset eivät horju juuri minkään argumentin vaikutuksesta.
Vaihtoehtolääkintää väittelijä käsittelee varsin kovalla kädellä poimien esiin räikeimpinä pitämiään esimerkkejä missä vaihtoehtoinen hoito hakee todistusvoimansa lähinnä magiasta. Esimerkkinä toimii hainrustouute, jonka suosio on varsin merkittävä kaikenlaisiin vaivoihin. Saher väittää, että hainrustouutteen terveysväitteiden alkuperä löytyy eräästä kirjasta vuodelta 1992 (Lane & Comac, 1992), jossa tuodaan julki virheellinen käsitys siitä, että hainrustouutteen täytyy olla terveellistä koska hait (jotka pääasiassa koostuvat rustosta) eivät sairastu syöpään. Näin ollen väittelijä tyrmää esimerkiksi tällaisen ajatusketjun [tohtori Matti Tolonen]: Hainrustouute tehoaa syöpään. Väittelijän omaan mielipiteeseen on voinut vaikuttaa tämä lausunto:
Hainrustosta ryhdyttiin 1970-luvulla etsimään syöpää parantavia aineita, koska uskottiin, että hait eivät sairastu syöpään. Uskomus on myöhemmin kumottu, sillä myös hailla on todettu erilaisia syöpäkasvaimia, vaikka ne ovatkin harvinaisia. Tehdyissä tutkimuksissa hainrustosta löydettiin aineosia, joilla koeputkessa todettiin vähäistä verisuonten kasvua eli angiogeneesia estävää vaikutusta. Tästä pääteltiin, että rustoa sisältävät valmisteet hillitsisivät kasvainten kasvamista estämällä verisuonten muodostumista. Ilman verisuonia kasvainsolut eivät pystyisi kasvamaan, koska ne eivät saisi solujen kasvulle välttämättömiä ravintoaineita ja happea. Ainoan julkaistun ihmistutkimuksen mukaan hainrustolla ei ole syöpäpotilaiden elinaikaa pidentäviä eikä elämänlaatua parantavia vaikutuksia. Erilaisia kuivatusta ja jauhetusta hainrustosta valmistettuja kapseleita, liuoksia ja injektioita markkinoidaan voimallisesti erilaisten valmisteita kehuvien kohujuttujen avustuksella. Useat rustovalmisteet ovat kalliita, pahanhajuisia ja –makuisia ja niitä tulisi syödä yli 100 tablettia päivässä saadakseen kohujutuissakin esitetyn määrän rustouutetta.Kaupan on myös hainmaksaöljyä sisältäviä valmisteita, joiden sisältämien alkyyliglyseridien väitetään suojaavan elimistöä sädehoidon haittavaikutuksilta. Valmisteita ei ole syytä käyttää, koska mitään tutkimusnäyttöä hainmaksaöljyn hyödystä tai turvallisuudesta ei ole.
Anna-Liisa Enkovaara
Ylilääkäri, Lääkelaitos
2002Väittelijä tyrmää myös kuuluisan veriryhmädieetin, jonka mukaan ihmisen pitäisi valita ruokansa sen mukaan mihin veriryhmään hän kuuluu. [Ajatus veriryhmädieetistä on minullekin tavattoman vieras, mutta tiedän joidenkin noudattavan sitä.] Homeopatiasta, reiki-hoidoista, tarotkorteista, Feng Shuista, horoskoopeista, energiakasautumista, kasvirohdoksista jne. väittelijällä ei ole paljonkaan hyvää sanottavaa. [Vaikeita asioita! Helppo tuomita jotkin asiat välittömästi huuhaaksi, toiset asiat eivät ehkä ole niin mahdottoman kaistapäisiä asioita sittenkään. Ei minulla olisi rohkeutta mennä väittämään, että jokin kasvista uutettu rohdos ei voi toimia. En minä tiedä onko hainrustouutteessa syöpää parantavia ominaisuuksia? Onko teillä kokemuksia hainrustouutteesta?]
Suosittelen väitöskirjan lukemista!
Kommentoida saa vapaasti!
Arkisessa aherruksessamme mietimme jatkuvasti ympäröivää maailmaamme. Se näkyy psykologi Saherin mukaan esimerkiksi käsityksessämme ruoasta ja terveydestä, kuten onko tietty ruoka terveellinen, mistä johtui vatsatauti, teknologinen kehitys uhkaa ympäristöämme ja auttoivatko lääkkeet. Usein nämä käsitykset ja uskomukset ovat samansuuntaisia, joskin hieman suurpiirteisimpiä, kuin asiantuntijoiden tarjoamat näkemykset. Joskus arkiajattelu kuitenkin vie hakoteille ja päädytään päinvastaiseen kantaan kuin tieteellisellä ajattelulla. Silloin arkista kantaamme asiaan ei välttämättä hetkauta mitkään järkevätkään vastaväitteet. Sen minkä joku on saanut päähänsä, siihen myös uskoo. [Jos on päättänyt uskoa homeopatiaan, mitkään järkevät vastaväitteet eivät hetkauta ajatuksenkulkua?]
Johdannossa tuodaan esille aika jännä ajatuskuvio, jonka olen itsekin huomannut työssäni. Määrittelemällä henkilö ylipainoiseksi monella ihmisellä on tapana piirtää alitajunnassaan kuvan ylipainoisesta ihmisestä jonka ajatusmaailmaan kuuluu ikäänkuin automaattisesti: läski, ahmiminen, hampurilaiset, dieettikokeilut, Painonvartijat, liikkumattomuus, tyypin 2 diabetes, sydäntauti jne. Suurin osa näistä ajatusmaailman kuvioista ovat kielteisiä ja vahingollisia, joskus täysin perusteettomia. [Toivoisinpa voivani kokonaan vapautua näistä ajatusmaailman kahleista kohdatessani esimerkiksi ylipainoisia!]
On esitetty, että jotkut arkiset uskomukset muistuttavat peräti taikauskoa. Väittelijä on tehnyt kyselytutkimuksen missä hän tarkastelee neljää tällaista arkiuskomusta:
- ”olet mitä syöt” -ajattelu
- asenteet luomuruokaan
- asenteet geenimanipuloidun (GM) ruoan suhteen
- uskominen vaihtoehtolääkintään
Jatkotutkimuksessa väittelijä sitten toteaa, että niin vaihtoehtolääkintään kuin paranormaaleihin ilmiöihin uskomiseen liittyy valmius ylittää mielessään biologian, fysiikan ja psykologian välisiä rajoja, soveltaen käsitteet yhdestä kategoriasta johonkin toiseen. Näin tehden voisi kuvailla esimerkiksi energiaa (fysiikasta) ’elävänä’ (biologiasta) tai vaikkapa ’pahana’ (psykologiasta). Osallistujien koulusivistyksessä ei useinkaan ollut puutteita, vaan rationaalisella tiedolla ei ollut lainkaan yhteyttä näihin uskomuksiin. Jopa keskenään ristiriitaisia taikauskoisia ja rationaalisia käsityksiä ilmiöistä esiintyi rinnakkain, eivätkä jälkimmäiset lainkaan kumonneet taikauskoa. Tämä selittänee sen, että joskus arkiuskomukset eivät horju juuri minkään argumentin vaikutuksesta.
Vaihtoehtolääkintää väittelijä käsittelee varsin kovalla kädellä poimien esiin räikeimpinä pitämiään esimerkkejä missä vaihtoehtoinen hoito hakee todistusvoimansa lähinnä magiasta. Esimerkkinä toimii hainrustouute, jonka suosio on varsin merkittävä kaikenlaisiin vaivoihin. Saher väittää, että hainrustouutteen terveysväitteiden alkuperä löytyy eräästä kirjasta vuodelta 1992 (Lane & Comac, 1992), jossa tuodaan julki virheellinen käsitys siitä, että hainrustouutteen täytyy olla terveellistä koska hait (jotka pääasiassa koostuvat rustosta) eivät sairastu syöpään. Näin ollen väittelijä tyrmää esimerkiksi tällaisen ajatusketjun [tohtori Matti Tolonen]: Hainrustouute tehoaa syöpään. Väittelijän omaan mielipiteeseen on voinut vaikuttaa tämä lausunto:
Hainrustosta ryhdyttiin 1970-luvulla etsimään syöpää parantavia aineita, koska uskottiin, että hait eivät sairastu syöpään. Uskomus on myöhemmin kumottu, sillä myös hailla on todettu erilaisia syöpäkasvaimia, vaikka ne ovatkin harvinaisia. Tehdyissä tutkimuksissa hainrustosta löydettiin aineosia, joilla koeputkessa todettiin vähäistä verisuonten kasvua eli angiogeneesia estävää vaikutusta. Tästä pääteltiin, että rustoa sisältävät valmisteet hillitsisivät kasvainten kasvamista estämällä verisuonten muodostumista. Ilman verisuonia kasvainsolut eivät pystyisi kasvamaan, koska ne eivät saisi solujen kasvulle välttämättömiä ravintoaineita ja happea. Ainoan julkaistun ihmistutkimuksen mukaan hainrustolla ei ole syöpäpotilaiden elinaikaa pidentäviä eikä elämänlaatua parantavia vaikutuksia. Erilaisia kuivatusta ja jauhetusta hainrustosta valmistettuja kapseleita, liuoksia ja injektioita markkinoidaan voimallisesti erilaisten valmisteita kehuvien kohujuttujen avustuksella. Useat rustovalmisteet ovat kalliita, pahanhajuisia ja –makuisia ja niitä tulisi syödä yli 100 tablettia päivässä saadakseen kohujutuissakin esitetyn määrän rustouutetta.Kaupan on myös hainmaksaöljyä sisältäviä valmisteita, joiden sisältämien alkyyliglyseridien väitetään suojaavan elimistöä sädehoidon haittavaikutuksilta. Valmisteita ei ole syytä käyttää, koska mitään tutkimusnäyttöä hainmaksaöljyn hyödystä tai turvallisuudesta ei ole.
Anna-Liisa Enkovaara
Ylilääkäri, Lääkelaitos
2002Väittelijä tyrmää myös kuuluisan veriryhmädieetin, jonka mukaan ihmisen pitäisi valita ruokansa sen mukaan mihin veriryhmään hän kuuluu. [Ajatus veriryhmädieetistä on minullekin tavattoman vieras, mutta tiedän joidenkin noudattavan sitä.] Homeopatiasta, reiki-hoidoista, tarotkorteista, Feng Shuista, horoskoopeista, energiakasautumista, kasvirohdoksista jne. väittelijällä ei ole paljonkaan hyvää sanottavaa. [Vaikeita asioita! Helppo tuomita jotkin asiat välittömästi huuhaaksi, toiset asiat eivät ehkä ole niin mahdottoman kaistapäisiä asioita sittenkään. Ei minulla olisi rohkeutta mennä väittämään, että jokin kasvista uutettu rohdos ei voi toimia. En minä tiedä onko hainrustouutteessa syöpää parantavia ominaisuuksia? Onko teillä kokemuksia hainrustouutteesta?]
Suosittelen väitöskirjan lukemista!
Kommentoida saa vapaasti!
keskiviikkona, heinäkuuta 26, 2006
Runsas kalan nauttiminen auttaa sydämen rytmihäiriöihin
Erityisesti iäkkäiden henkilöiden pitäisi nauttia rasvaista kalaa, sillä uusi tutkimus osoittaa, että säännöllinen kalan syönti auttaa sydämen rytmihäiriöihin. Brigham and Women's Hospitalissa Bostonissa suoritetun tutkimuksen mukaan kaksi kala-ateriaa viikossa riittää, mutta tässä on muutama tärkeä juttu:
Pitää nimenomaan syödä rasvaisia kaloja, joissa on paljon omega-3-rasvahappoja. Kala pitää valmistaa oikein! Kala kypsytetään uunissa tai keitetään kattilassa. Kalan paistaminen tuhoaa nuo tärkeät rasvahapot. Kalapuikot, kalahampurilaiset ja friteerattu kala ei ole sydänystävällistä ruokaa!
Journal of the American College of Cardiology -lehdessä julkaistujen tulosten mukaan kalansyönti vähentää sydänkuolemien riskiä. Tutkimusta johtanut tohtori Dariush Mozaffarian oli aikansa lukenut näistä omega-3-rasvahapoista ja rasvaisten kalojen väitetyistä terveyshyödyistä. Oli aika testata pitääkö tieto paikkansa! Hänen tutkijaryhmänsä kävi läpi yli 5000 yli 65-vuotiaan terveystiedot kansallisen terveysohjelman puitteissa (Cardiovascular Heart Study). Osallistujilta kysyttiin syövätkö he kalaa, minkälaista ja miten usein. Kun näitä tietoja sitten verrattiin heidän sydänkäyriin (EKG) löytyi aukoton selitys kalan terveellisyydelle. Kalaa säännöllisesti syövillä oli hitaampi pulssi (tavallisesti tosi hyvä asia!), sydän toimi tehokkaammin (lyhyempi latenssiaika sydämen lyönti-impulssin ja sydämen varsinaisen lyönnin välillä) ja täsmällisemmin (sydän oli nopeammin valmis uutta sydämenlyöntiä varten). Tuota täsmällisyyttä tohtori Mozaffarian pitää erityisen merkityksellisenä. Sairaassa tai riskivyöhykkeessä olevassa sydämessä on ongelmia tuon täsmällisyyden kanssa ja tuo tila muuttu äkkiä vaaralliseksi.
Ihmisiä ei voi tutkia yhtä perusteellisesti kuin koe-eläimiä. Omega-3-rasvahappojen täsmätieto perustuukin pitkälti eläinkokeisiin. On syytä olettaa, että suurin osa eläinkokeista ovat täsmälleen saman suuntaisia ihmisellä. Eläinkokeissa on esim. selvinnyt, että kalaöljyt helposti imeytyvät sydänsolujen kalvoihin missä ne vaikuttavat tärkeiden proteiinikanavien toimintaan. Kalium, kalsium ja natrium käyttävät näitä kanavia liikennöidessään sisään ja ulos sydänsolusta. Tämä liike saa aikaan sydänkäyrässäkin näkyvät sähköiset sydämen signaalit ja takaa sähköisen syklin jatkuvuuden.
SYÖKÄÄ KALAA!
CONCLUSIONS: These findings in this large, population-based study suggest that dietary fish intake is associated with cardiac electrophysiology in humans, including heart rate, atrioventricular conduction, and ventricular repolarization, with potential implications for arrhythmic risk.
Lähde: J Am Coll Cardiol 48: 478-484, 2006
Lisää luettavaa tästä aiheesta:
Kalan syönti hyödyllisempää kuin myrkyistä jaarittelu
Syökää kalaa - se on hyvää aivotoiminnalle
Rasvahappojen laadulla ja määrällä merkitystä
Mitä tarkoittaa omega-3- / omega-6-rasvahappojen suhde?
Kalaöljyt alentavat veren haitallisia rasvoja
Kalaöljyt auttavat masennukseen
Kalaöljyt lieventävät urheilijoiden rasitusastmaa
Omega-3-rasvahapoista vaihteeksi terveysvaikutuksia vähättelevä tutkimus
Omega-3-rasvahapot ja syöpä
Omega-3-rasvahapot ovat hyödyksi sepelvaltimosairauksissa
Omega-3-rasvahapot voivat olla hyödyllisiä aikuisiän diabetekseen ja masennuksen hoitoon
Omega-3-rasvahappojen puute aiheutti lisääntynyttä masennusta ja agressiivisuutta
Pitää nimenomaan syödä rasvaisia kaloja, joissa on paljon omega-3-rasvahappoja. Kala pitää valmistaa oikein! Kala kypsytetään uunissa tai keitetään kattilassa. Kalan paistaminen tuhoaa nuo tärkeät rasvahapot. Kalapuikot, kalahampurilaiset ja friteerattu kala ei ole sydänystävällistä ruokaa!
Journal of the American College of Cardiology -lehdessä julkaistujen tulosten mukaan kalansyönti vähentää sydänkuolemien riskiä. Tutkimusta johtanut tohtori Dariush Mozaffarian oli aikansa lukenut näistä omega-3-rasvahapoista ja rasvaisten kalojen väitetyistä terveyshyödyistä. Oli aika testata pitääkö tieto paikkansa! Hänen tutkijaryhmänsä kävi läpi yli 5000 yli 65-vuotiaan terveystiedot kansallisen terveysohjelman puitteissa (Cardiovascular Heart Study). Osallistujilta kysyttiin syövätkö he kalaa, minkälaista ja miten usein. Kun näitä tietoja sitten verrattiin heidän sydänkäyriin (EKG) löytyi aukoton selitys kalan terveellisyydelle. Kalaa säännöllisesti syövillä oli hitaampi pulssi (tavallisesti tosi hyvä asia!), sydän toimi tehokkaammin (lyhyempi latenssiaika sydämen lyönti-impulssin ja sydämen varsinaisen lyönnin välillä) ja täsmällisemmin (sydän oli nopeammin valmis uutta sydämenlyöntiä varten). Tuota täsmällisyyttä tohtori Mozaffarian pitää erityisen merkityksellisenä. Sairaassa tai riskivyöhykkeessä olevassa sydämessä on ongelmia tuon täsmällisyyden kanssa ja tuo tila muuttu äkkiä vaaralliseksi.
Ihmisiä ei voi tutkia yhtä perusteellisesti kuin koe-eläimiä. Omega-3-rasvahappojen täsmätieto perustuukin pitkälti eläinkokeisiin. On syytä olettaa, että suurin osa eläinkokeista ovat täsmälleen saman suuntaisia ihmisellä. Eläinkokeissa on esim. selvinnyt, että kalaöljyt helposti imeytyvät sydänsolujen kalvoihin missä ne vaikuttavat tärkeiden proteiinikanavien toimintaan. Kalium, kalsium ja natrium käyttävät näitä kanavia liikennöidessään sisään ja ulos sydänsolusta. Tämä liike saa aikaan sydänkäyrässäkin näkyvät sähköiset sydämen signaalit ja takaa sähköisen syklin jatkuvuuden.
SYÖKÄÄ KALAA!
CONCLUSIONS: These findings in this large, population-based study suggest that dietary fish intake is associated with cardiac electrophysiology in humans, including heart rate, atrioventricular conduction, and ventricular repolarization, with potential implications for arrhythmic risk.
Lähde: J Am Coll Cardiol 48: 478-484, 2006
Lisää luettavaa tästä aiheesta:
Kalan syönti hyödyllisempää kuin myrkyistä jaarittelu
Syökää kalaa - se on hyvää aivotoiminnalle
Rasvahappojen laadulla ja määrällä merkitystä
Mitä tarkoittaa omega-3- / omega-6-rasvahappojen suhde?
Kalaöljyt alentavat veren haitallisia rasvoja
Kalaöljyt auttavat masennukseen
Kalaöljyt lieventävät urheilijoiden rasitusastmaa
Omega-3-rasvahapoista vaihteeksi terveysvaikutuksia vähättelevä tutkimus
Omega-3-rasvahapot ja syöpä
Omega-3-rasvahapot ovat hyödyksi sepelvaltimosairauksissa
Omega-3-rasvahapot voivat olla hyödyllisiä aikuisiän diabetekseen ja masennuksen hoitoon
Omega-3-rasvahappojen puute aiheutti lisääntynyttä masennusta ja agressiivisuutta
Viisas laihduttaja syö pienemmästä kulhosta
Haluatko laihtua?
Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan ruokakulhon ja ruokailuvälineiden koko vaikuttaa siihen paljonko ihmiset syövät. Mitä suurempi kulho sitä enemmän ruokaa syötiin. Tämä voi olla tärkeä tieto ylipainonsa kanssa kipuilevalle.
Cornellin yliopiston tutkijat tekivät havaintojaan jäätelökutsuilla. Ne vieraat jotka umpimähkään saivat puolta suuremman kulhon ja isomman lusikan söivät 31 % enemmän jäätelöä. Jo se, että jäätelöä voitiin ottaa tarjoiluastiasta isommalla lusikalla riitti suurentamaan annoskokoja (14,5 %). Ravintokäyttäytymiseen voidaan siis vaikuttaa monin psykologisin menetelmin, joista ruokailuastioiden pienentäminen voi osoittautua varsin merkittäväksi. Muita psykologisia keinoja mitä laihduttaja voi käyttää ovat: ruokalajien monimuotoisuuden karsiminen, musiikin soittaminen voi houkutella syömään enemmän, ruokailuun voi vaikuttaa huoneenlämpötilaa säätämällä, nopean tahtiin syövien parissa on vaara itse tempautua mukaan liian nopeaan syömiseen jne.
Näillä kutsuilla vieraina oli ravintoasiantuntijoita, joten annostelussa tapahtuneet ylilyönnit ovat vaikeita ymmärtää. Ehkä "normaalit" ihmiset osaavat toimia viisaammin? Tulokset julkaistaan tiedelehdessä American Journal of Preventive Medicine ilmeisesti sen syyskuun numerossa 2006.
Try downsizing your tableware. That's the conclusion of a new study that found that the size of bowls, spoons and other tableware influences how much people eat. The study, by researchers at Cornell University in Ithaca, N.Y., involved 85 food and nutrition experts invited to an ice-cream social. Each guest randomly received either 17-ounce or 34-ounce bowls and either two-ounce or three-ounce serving scoops. The participants scooped out the ice cream themselves. "Just doubling the size of someone's bowl increased how much people took by 31 percent," study lead author Brian Wansink, director of Cornell's Food and Brand Lab, said in a prepared statement. "We also saw that giving people a scoop that was a little bit larger increased things by about 14.5 percent," he said.
Lähde: CBC News, 25.7.2006
Muita laihdutusjuttujani löydät tästä:
Itsetunto ja laihdutus
Laihdutus ei takaa onnellisuutta
Miehet syövät herkemmin liikaa ruokaa kuin naiset
Naisten masennus voi johtua yksipuolisesta ravitsemuksesta
Ruoka on naisille herkkä asia
Ylipaino ahdistaa
Ylipainoiset eivät oikeasti haluakaan laihtua
Aikuistuminen on terveydelle vaarallista
Amerikkalaisten lihomiselle ei näy loppua
Et ole yksin - maailmassa on miljardi ylipainoista
Jo nelivuotiaat lapset liian lihavia Ruotsissa!
Keski-iässä riittää vaaroja
Laihduttaminen on vaikeaa
Laihduttaminen saattaa pienentää rintasyövän vaaraa
Laihtunut taiteilija - Raimo Auvinen
Lasten painonhallinta aloitettava nyt eikä 15. päivä!
Lihava vauvana - lihava aikuisena
Lihavat hoikkia useammin naimisissa
Lihavilla kohonnut rintasyöpäriski
Lihavuuden hoito tulee kalliiksi
Lihavuudesta suuremmat kulut kuin tupakoinnista
Lihavuus aiheuttaa munuaishäiriöitä
Lihavuus maksaa
Lihavuus on saavuttanut epidemian mittasuhteet
Lihavuus on tulehdustauti
Lihavuus on tulehdustauti - mikä sytyttää tulen?
Lihavuusepidemian torjuntaa yhteistyöllä
Lihavuuslääkkeen laiton nettimyynti
Lihavuuteen liittyvät sairausriskit
Liikapaino ja tupakka ovat huono yhdistelmä
Lukiotytöt laihduttavat Amerikassa
Lähes jokainen amerikkalainen kohta liian lihava
Lähes jokainen helsinkiläinen lihava
Nestle mukaan laihdutusbisnekseen
Onko olemassa lihottavia viruksia?
Raimo Auvinen - hiihtosankari!
Raisiolainen rekkakuski laihdutti vuodessa 99 kg!
Ravintokurssi käyntiin Keltaisessa Talossa
Ruoka maistuu välillä liaankin hyvältä
Ruoka on lihavan lapsen ainoa lohtu
Ruokahalu suurimmillaan syksyllä
Suomessa pelataan vyötärölihavuuden suhteen venäläistä rulettia
Television katselu lisää lasten ylipainoa
Vahvaa näyttöä sen puolesta, että lihavuus on tulehdustila
Varo internetin kautta myytäviä laihdutusvalmisteita!
Vatsan alueen rasvakudosta on syytä pelätä
Vyötärölihavuus ei ehkä olekaan niin vaarallista?
Ylipaino on krooninen tulehdustila
Äidin asenne vaikuttaa nuoren laihduttamiseen
Älä päästä lastasi lihomaan!
12 000 askelta päivässä pitää kilot kurissa
Christerin toimiva laihdutusohjelma
Det dagliga brödet
Eksyneet solut löydetty lihavuuden syyksi!
Hiljaa hyvä tulee
Iltasyöminen ei olekaan haitallista painonhallinnassa
Kaikki dieetit toimivat - periaatteessa
Laihdu ilman nälkää
Laihdutusdietti 80 vuoden takaa
Liikaa ruokaa kasataan lautaselle
Liikkukaa - se on terveellistä!
Liikuntadietti toimii
Liikuttavaa terveystietoa
Makeat virvokejuomat lihottavat
Ole johdonmukainen laihdutuksessa
Painon pudottaminen helpompaa kuin sen säilyttäminen
Painonhallinnassa tärkeintä elämäntapojen muutos
Painonhallinnasta a la Forsius
Puoli tuntia liikuntaa päivässä pitää lääkärin ja lääkkeet loitolla
Rasvan vähentämisestä harvinaisen vähän hyötyä
Sokerittomat limsat taitavat lihottaa
Takaisin luolaanko?
Tshekkiläinen tapa laihtua
Työikäiset makaavat
Uusiin ravitsemussuosituksiin kirjattu nyt myös liikuntasuositukset
Välipalaton laihdutuskuuri
Atomoksetiiniä painonhallintaan
Kromipikolinaatti saattaa auttaa sokerinhimoon
Laihdutusleikkaukset toimivat
Laihdutusmarkkinoiden viimeisimmät villitykset: phaseoliini ja hoodia
Mitä mieltä olen Painonvartijoista?
Oksintomoduliini ehkäisee mahdollisesti ylensyömistä
Painonhallinnan kimppuun lääkkeillä
Tequilaa sen olla pitää!
Viisaita sanoja syömisestä ja laihduttamisesta
Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan ruokakulhon ja ruokailuvälineiden koko vaikuttaa siihen paljonko ihmiset syövät. Mitä suurempi kulho sitä enemmän ruokaa syötiin. Tämä voi olla tärkeä tieto ylipainonsa kanssa kipuilevalle.
Cornellin yliopiston tutkijat tekivät havaintojaan jäätelökutsuilla. Ne vieraat jotka umpimähkään saivat puolta suuremman kulhon ja isomman lusikan söivät 31 % enemmän jäätelöä. Jo se, että jäätelöä voitiin ottaa tarjoiluastiasta isommalla lusikalla riitti suurentamaan annoskokoja (14,5 %). Ravintokäyttäytymiseen voidaan siis vaikuttaa monin psykologisin menetelmin, joista ruokailuastioiden pienentäminen voi osoittautua varsin merkittäväksi. Muita psykologisia keinoja mitä laihduttaja voi käyttää ovat: ruokalajien monimuotoisuuden karsiminen, musiikin soittaminen voi houkutella syömään enemmän, ruokailuun voi vaikuttaa huoneenlämpötilaa säätämällä, nopean tahtiin syövien parissa on vaara itse tempautua mukaan liian nopeaan syömiseen jne.
Näillä kutsuilla vieraina oli ravintoasiantuntijoita, joten annostelussa tapahtuneet ylilyönnit ovat vaikeita ymmärtää. Ehkä "normaalit" ihmiset osaavat toimia viisaammin? Tulokset julkaistaan tiedelehdessä American Journal of Preventive Medicine ilmeisesti sen syyskuun numerossa 2006.
Try downsizing your tableware. That's the conclusion of a new study that found that the size of bowls, spoons and other tableware influences how much people eat. The study, by researchers at Cornell University in Ithaca, N.Y., involved 85 food and nutrition experts invited to an ice-cream social. Each guest randomly received either 17-ounce or 34-ounce bowls and either two-ounce or three-ounce serving scoops. The participants scooped out the ice cream themselves. "Just doubling the size of someone's bowl increased how much people took by 31 percent," study lead author Brian Wansink, director of Cornell's Food and Brand Lab, said in a prepared statement. "We also saw that giving people a scoop that was a little bit larger increased things by about 14.5 percent," he said.
Lähde: CBC News, 25.7.2006
Muita laihdutusjuttujani löydät tästä:
Itsetunto ja laihdutus
Laihdutus ei takaa onnellisuutta
Miehet syövät herkemmin liikaa ruokaa kuin naiset
Naisten masennus voi johtua yksipuolisesta ravitsemuksesta
Ruoka on naisille herkkä asia
Ylipaino ahdistaa
Ylipainoiset eivät oikeasti haluakaan laihtua
Aikuistuminen on terveydelle vaarallista
Amerikkalaisten lihomiselle ei näy loppua
Et ole yksin - maailmassa on miljardi ylipainoista
Jo nelivuotiaat lapset liian lihavia Ruotsissa!
Keski-iässä riittää vaaroja
Laihduttaminen on vaikeaa
Laihduttaminen saattaa pienentää rintasyövän vaaraa
Laihtunut taiteilija - Raimo Auvinen
Lasten painonhallinta aloitettava nyt eikä 15. päivä!
Lihava vauvana - lihava aikuisena
Lihavat hoikkia useammin naimisissa
Lihavilla kohonnut rintasyöpäriski
Lihavuuden hoito tulee kalliiksi
Lihavuudesta suuremmat kulut kuin tupakoinnista
Lihavuus aiheuttaa munuaishäiriöitä
Lihavuus maksaa
Lihavuus on saavuttanut epidemian mittasuhteet
Lihavuus on tulehdustauti
Lihavuus on tulehdustauti - mikä sytyttää tulen?
Lihavuusepidemian torjuntaa yhteistyöllä
Lihavuuslääkkeen laiton nettimyynti
Lihavuuteen liittyvät sairausriskit
Liikapaino ja tupakka ovat huono yhdistelmä
Lukiotytöt laihduttavat Amerikassa
Lähes jokainen amerikkalainen kohta liian lihava
Lähes jokainen helsinkiläinen lihava
Nestle mukaan laihdutusbisnekseen
Onko olemassa lihottavia viruksia?
Raimo Auvinen - hiihtosankari!
Raisiolainen rekkakuski laihdutti vuodessa 99 kg!
Ravintokurssi käyntiin Keltaisessa Talossa
Ruoka maistuu välillä liaankin hyvältä
Ruoka on lihavan lapsen ainoa lohtu
Ruokahalu suurimmillaan syksyllä
Suomessa pelataan vyötärölihavuuden suhteen venäläistä rulettia
Television katselu lisää lasten ylipainoa
Vahvaa näyttöä sen puolesta, että lihavuus on tulehdustila
Varo internetin kautta myytäviä laihdutusvalmisteita!
Vatsan alueen rasvakudosta on syytä pelätä
Vyötärölihavuus ei ehkä olekaan niin vaarallista?
Ylipaino on krooninen tulehdustila
Äidin asenne vaikuttaa nuoren laihduttamiseen
Älä päästä lastasi lihomaan!
12 000 askelta päivässä pitää kilot kurissa
Christerin toimiva laihdutusohjelma
Det dagliga brödet
Eksyneet solut löydetty lihavuuden syyksi!
Hiljaa hyvä tulee
Iltasyöminen ei olekaan haitallista painonhallinnassa
Kaikki dieetit toimivat - periaatteessa
Laihdu ilman nälkää
Laihdutusdietti 80 vuoden takaa
Liikaa ruokaa kasataan lautaselle
Liikkukaa - se on terveellistä!
Liikuntadietti toimii
Liikuttavaa terveystietoa
Makeat virvokejuomat lihottavat
Ole johdonmukainen laihdutuksessa
Painon pudottaminen helpompaa kuin sen säilyttäminen
Painonhallinnassa tärkeintä elämäntapojen muutos
Painonhallinnasta a la Forsius
Puoli tuntia liikuntaa päivässä pitää lääkärin ja lääkkeet loitolla
Rasvan vähentämisestä harvinaisen vähän hyötyä
Sokerittomat limsat taitavat lihottaa
Takaisin luolaanko?
Tshekkiläinen tapa laihtua
Työikäiset makaavat
Uusiin ravitsemussuosituksiin kirjattu nyt myös liikuntasuositukset
Välipalaton laihdutuskuuri
Atomoksetiiniä painonhallintaan
Kromipikolinaatti saattaa auttaa sokerinhimoon
Laihdutusleikkaukset toimivat
Laihdutusmarkkinoiden viimeisimmät villitykset: phaseoliini ja hoodia
Mitä mieltä olen Painonvartijoista?
Oksintomoduliini ehkäisee mahdollisesti ylensyömistä
Painonhallinnan kimppuun lääkkeillä
Tequilaa sen olla pitää!
Viisaita sanoja syömisestä ja laihduttamisesta
tiistaina, heinäkuuta 25, 2006
Liian lihava röntgentutkimuksiin!
Välillä amerikkalaisten lihavuusepidemia saa aivan käsittämättömät mittasuhteet. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, yhä useampi amerikkalainen jää ilman parasta mahdollista lääketieteellistä hoitoa lihavuutensa takia. Ongelmana on nimittäin, että nämä järkyttävän isot ihmiset eivät mahdu röntgenlaitteeseen! Lisäksi valtava ihramäärä ei päästä säteitä läpi ja röntgenkuvien informaatio jää vajaaksi.
Radiologists have their own term for it when writing up reports: "These images are limited due to body habitus."
Lähde: Reuter Health News, 25.7.2006
Radiologists have their own term for it when writing up reports: "These images are limited due to body habitus."
Lähde: Reuter Health News, 25.7.2006
Hae lakkaa satamasta kun lakkaa satamasta
Tämän T. Korven sivulta löytämäni sanaleikin myötä houkuttelen poimimaan talteen soillamme kypsyvän loistavan lakkasadon. Hyvä lakkasato saadaan tänä vuonna koko valtakunnan alueelta. Kukkien lukumäärä oli suurin valtakunnan marjasatotutkimuksen kymmenen vuoden historiassa, kertoo valtakunnallisesta luonnonmarjojen ja sienten satotutkimuksesta vastaava vanhempi tutkija Kauko Salo Metsäntutkimuslaitokselta.
Otollisten säitten vallitessa lakan kypsyminen ajoittuu avo- ja vähäpuustoisilla soilla heinäkuun puolivälin jälkeen. Mikäli joillakin suoalueilla ei kuitenkaan esiinny marjoja, johtuu se siitä, että lakka on kaksikotinen kasvi, mikä tarkoittaa, että hede- ja emikukat ovat eri yksilöissä. Soilla voi siten esiintyä runsaasti vain hedekukkaisia yksilöitä, eikä näin ollen marjoja muodostu.
Lakkaa sanotaan Pohjolan appelsiiniksi, koska marjan C-vitamiinipitoisuus on korkea: 100 grammassa kypsiä marjoja on C-vitamiinia peräti 100 mg eli kymmenkertainen määrä puolukkaan verrattuna.
Lakoista voi tehdä soseuttamalla hilloja. Mutta ei SAK:n lakoista.
Lähde: Maa- ja Metsätalousministeriön tiedote, 24.7.2006
Otollisten säitten vallitessa lakan kypsyminen ajoittuu avo- ja vähäpuustoisilla soilla heinäkuun puolivälin jälkeen. Mikäli joillakin suoalueilla ei kuitenkaan esiinny marjoja, johtuu se siitä, että lakka on kaksikotinen kasvi, mikä tarkoittaa, että hede- ja emikukat ovat eri yksilöissä. Soilla voi siten esiintyä runsaasti vain hedekukkaisia yksilöitä, eikä näin ollen marjoja muodostu.
Lakkaa sanotaan Pohjolan appelsiiniksi, koska marjan C-vitamiinipitoisuus on korkea: 100 grammassa kypsiä marjoja on C-vitamiinia peräti 100 mg eli kymmenkertainen määrä puolukkaan verrattuna.
Lakoista voi tehdä soseuttamalla hilloja. Mutta ei SAK:n lakoista.
Lähde: Maa- ja Metsätalousministeriön tiedote, 24.7.2006
Barkerin hypoteesi
Kovin moni ei varmaan ole kuullut Barkerin hypoteesista. Ensin siis pieni selkokielinen selostus mistä Barkerin hypoteesissa on kyse ja sitten tuore tutkimuslöytö David Barkerin työryhmältä, joka näyttäisi tukevan Barkerin kiisteltyä hypoteesia. Heti alkuun sanon, että minä en pidä ollenkaan mahdottomana, että Barkerin hypoteesi on totta ja vakavasti otettava asia. Se on jäänyt aivan liian vähäiselle huomiolle.
Englantilaisen tohtori David Barkerin hypoteesin mukaan sikiön ja varhaislapsuuden huono ravitsemustilanne altistaa myöhemmällä iällä erilaisille elintasosairauksille. Yhtenä selittävänä tekijänä pidetään sitä, että ravinnon puutteesta kärsinyt sikiö ohjelmoi geenien kautta kehonsa tulemaan toimeen niukalla ravinnolla koko loppuelämän ajan. Sopeutumisjärjestelmästä tulee kuitenkin sairauksille altistava riskitekijä, kun sama henkilö saakin sitten aikuisena runsaasti ravintoa. Sairaus voi Barkerin mukaan alkaa lapsuudessa tai ehkä vasta 50 vuotta myöhemmin. Barkerille naureskeltiin ja hänen hypoteesiaan vähäteltiin pitkään. Nyt hypoteesi kuitenkin otetaan vakavasti, sillä monet uudet tutkimukset osoittavat, että raskauden aikana lapsen kasvaessa kaikkein nopeimmin, kohdussa vallitseva ravitsemustilanne voi vaikuttaa lapsen geeneihin ja niiden säätämiin biokemiallisiin reaktioihin koko loppuelämän ajan. Kohdun huono ravitsemustilanne näkyy usein pienenä syntymäpainona. Suomen erinomainen neuvolatoiminta on kiinnostanut tohtori Barkeria ja hän lienee tehnyt paljonkin yhteistyötä Suomessa toimivien tutkijoiden ja lääkäreiden kanssa. Lääkäri Huttunen kirjoitti aiheesta suomalaisen lääkäriseuran Duodecimin lehdessä (Mistä tulet, minne menet sepelvaltimotauti? Duodecim 119: 1107-1108, 2003). Tohtori Tolonen on tästä minulle kertonut ja omilla sivuillaan myös kirjoittanut tästä. Häneltä olen myös saanut tiedon, että pieni syntymäpaino ja sitä seuraava epäedullinen kasvukäyrien ylitys lapsuudessa ennustaa diabeteksen riskiä. Tämä on todettu eräässä Kansanterveyslaitoksen tutkimuksessa. Erään Tolosen muistaman ruotsalaisen tutkimuksen mukaan epäedulliset kasvuolot kohdussa ennustavat lapsen sairastumista diabetekseen. On myös muita raportteja, jotka vahvistavat tätä käsitystä, että kohdussa vallitsevat olosuhteet voivat näkyä myöhemmin puhkeavana sairautena. Barkerin hypoteesi saa tukea myös Turun yliopistossa lastenlääkäri Erika Isolaurin johdolla tehdyistä tutkimuksista. Niiden mukaan maitohappobakteerien antaminen allergiaperheiden odottaville äideille voi vähentää lasten allergioita ja hengitystieinfektioita. Lasten terveysseuranta osoittaa, että maitohappobakteerien antama suoja jatkuu ainakin 4-vuotiaaksi asti. Ehkä se jatkuu koko loppuiän, kertoo tohtori Tolonen.
Nyt kun suunnilleen tiedämme mitä Barkerin hypoteesi on, voimme paneutua uuteen tutkimustietoon:
Pienipainoisina syntyneet lapset saattavat miehen ikään tullessaan olla herkempiä rasvapitoisen ruoan aiheuttamille haitallisille kolesterolivaikutuksille, todetaan brittitutkimuksessa. Ruokavalion rasvapitoisuuden ja rasvan laadun tiedetään vaikuttavan monin eri tavoin ihmisten kolesterolipitoisuuksiin. Tästä on aika vakuuttava näyttö ja tästä johtuu, että ravitsemuksen asiantuntijat patistavat miehiä ja naisia syömään noita terveellisiä rasvoja enemmän kuin epäterveellisiä. Aikaisemmin on myös saatu viitteitä siitä, että sikiöaikaisella ravinnolla ja kasvulla voisi olla vaikutus aikuisiän kolesteroliaineenvaihduntaan.
Nyt brittiläistutkijat ovat julkaisseet taatusti huomiota herättävän jutun American Journal of Clinical Nutrition –lehdessä. Tutkimuksessa selvitettiin rasvan kulutuksen ja kolesterolipitoisuuden yhteyttä erityiseen Hertfordshiren kohorttitutkimukseen osallistuneelta 574 mieheltä ja 562 naiselta. Näiden tutkittavien syntymäpaino oli tarkasti tiedossa. He olivat nyt 59-71-vuotiaita, eivätkä sairastaneet sepelvaltimotautia. Osallistujien ruokavaliota kartoitettiin ruoka-ainekyselyn avulla. Lisäksi heiltä mitattiin HDL (hyvä kolesteroli) ja LDL (paha kolesteroli).
Tutkijat havaitsivat, ettei tyydyttyneiden rasvojen tai rasvojen kokonaiskulutuksella ollut mitään yhteyttä niin miesten kuin naistenkaan kolesterolipitoisuuteen. Kuitenkin pienenä syntyneet poikalapset (alle 3,2 kilogrammaa syntyessään) olivat aikuisina miehinä eri tilanteen edessä. Heillä runsaan rasvan ja tyydyttyneiden rasvojen käytön todettiin olevan yhteydessä alhaiseen HDL-kolesterolin pitoisuuteen (mikä on huono asia!) sekä huonoon hyvän ja pahan kolesterolin suhteeseen. Vastaavaa yhteyttä ei havaittu naisten kohdalla. Tutkijoiden mukaan tulokset viittaavat siihen, että syntymäpainolla saattaa olla yhteys siihen miten aikuisiässä ravinnon rasvapitoisuus vaikuttaa yksilön kolesterolipitoisuuteen.
Pienen syntymäpainon ja ensimmäisen elinvuoden hitaan kasvun on aikaisemmissa tutkimuksissa todettu suurentavan muun muassa sydän- ja verisuonitautien vaaraa. Ennenaikaisten synnytysten määrä on kasvanut Yhdysvalloissa jopa 30 prosenttia 80-luvun alun määrään verrattuna. USA:n terveysviranomaisten julkaiseman raportin mukaan vuonna 1981 runsas 9 prosenttia vauvoista syntyi ennen 37 raskausviikkoa, mutta vuonna 2004 luku oli noussut jo lähes 13 prosenttiin. Asiasta uutisoi äskettäin British Medical Journal. Siinä todetaan edelleen, että joka vuosi noin puoli miljoonaa lasta syntyy Yhdysvalloissa ennenaikaisesti. Koska kehityshäiriöt ja muut terveysongelmat ovat keskoslapsilla selvästi yleisempiä kuin muilla, tulee lasten viiden ensimmäisen elinvuoden aikana syntyneistä kuluista yhteiskunnalle vuosittain 21 miljardin euron lisälasku, raportissa arvioidaan. Terveysviranomaisten mielestä olisi tärkeätä selvittää, miksi ennenaikaisten synnytysten määrä on noussut ja miten niitä voitaisiin estää.
Lähde: American Journal of Clinical Nutrition 84: 237-244, 2006
Englantilaisen tohtori David Barkerin hypoteesin mukaan sikiön ja varhaislapsuuden huono ravitsemustilanne altistaa myöhemmällä iällä erilaisille elintasosairauksille. Yhtenä selittävänä tekijänä pidetään sitä, että ravinnon puutteesta kärsinyt sikiö ohjelmoi geenien kautta kehonsa tulemaan toimeen niukalla ravinnolla koko loppuelämän ajan. Sopeutumisjärjestelmästä tulee kuitenkin sairauksille altistava riskitekijä, kun sama henkilö saakin sitten aikuisena runsaasti ravintoa. Sairaus voi Barkerin mukaan alkaa lapsuudessa tai ehkä vasta 50 vuotta myöhemmin. Barkerille naureskeltiin ja hänen hypoteesiaan vähäteltiin pitkään. Nyt hypoteesi kuitenkin otetaan vakavasti, sillä monet uudet tutkimukset osoittavat, että raskauden aikana lapsen kasvaessa kaikkein nopeimmin, kohdussa vallitseva ravitsemustilanne voi vaikuttaa lapsen geeneihin ja niiden säätämiin biokemiallisiin reaktioihin koko loppuelämän ajan. Kohdun huono ravitsemustilanne näkyy usein pienenä syntymäpainona. Suomen erinomainen neuvolatoiminta on kiinnostanut tohtori Barkeria ja hän lienee tehnyt paljonkin yhteistyötä Suomessa toimivien tutkijoiden ja lääkäreiden kanssa. Lääkäri Huttunen kirjoitti aiheesta suomalaisen lääkäriseuran Duodecimin lehdessä (Mistä tulet, minne menet sepelvaltimotauti? Duodecim 119: 1107-1108, 2003). Tohtori Tolonen on tästä minulle kertonut ja omilla sivuillaan myös kirjoittanut tästä. Häneltä olen myös saanut tiedon, että pieni syntymäpaino ja sitä seuraava epäedullinen kasvukäyrien ylitys lapsuudessa ennustaa diabeteksen riskiä. Tämä on todettu eräässä Kansanterveyslaitoksen tutkimuksessa. Erään Tolosen muistaman ruotsalaisen tutkimuksen mukaan epäedulliset kasvuolot kohdussa ennustavat lapsen sairastumista diabetekseen. On myös muita raportteja, jotka vahvistavat tätä käsitystä, että kohdussa vallitsevat olosuhteet voivat näkyä myöhemmin puhkeavana sairautena. Barkerin hypoteesi saa tukea myös Turun yliopistossa lastenlääkäri Erika Isolaurin johdolla tehdyistä tutkimuksista. Niiden mukaan maitohappobakteerien antaminen allergiaperheiden odottaville äideille voi vähentää lasten allergioita ja hengitystieinfektioita. Lasten terveysseuranta osoittaa, että maitohappobakteerien antama suoja jatkuu ainakin 4-vuotiaaksi asti. Ehkä se jatkuu koko loppuiän, kertoo tohtori Tolonen.
Nyt kun suunnilleen tiedämme mitä Barkerin hypoteesi on, voimme paneutua uuteen tutkimustietoon:
Pienipainoisina syntyneet lapset saattavat miehen ikään tullessaan olla herkempiä rasvapitoisen ruoan aiheuttamille haitallisille kolesterolivaikutuksille, todetaan brittitutkimuksessa. Ruokavalion rasvapitoisuuden ja rasvan laadun tiedetään vaikuttavan monin eri tavoin ihmisten kolesterolipitoisuuksiin. Tästä on aika vakuuttava näyttö ja tästä johtuu, että ravitsemuksen asiantuntijat patistavat miehiä ja naisia syömään noita terveellisiä rasvoja enemmän kuin epäterveellisiä. Aikaisemmin on myös saatu viitteitä siitä, että sikiöaikaisella ravinnolla ja kasvulla voisi olla vaikutus aikuisiän kolesteroliaineenvaihduntaan.
Nyt brittiläistutkijat ovat julkaisseet taatusti huomiota herättävän jutun American Journal of Clinical Nutrition –lehdessä. Tutkimuksessa selvitettiin rasvan kulutuksen ja kolesterolipitoisuuden yhteyttä erityiseen Hertfordshiren kohorttitutkimukseen osallistuneelta 574 mieheltä ja 562 naiselta. Näiden tutkittavien syntymäpaino oli tarkasti tiedossa. He olivat nyt 59-71-vuotiaita, eivätkä sairastaneet sepelvaltimotautia. Osallistujien ruokavaliota kartoitettiin ruoka-ainekyselyn avulla. Lisäksi heiltä mitattiin HDL (hyvä kolesteroli) ja LDL (paha kolesteroli).
Tutkijat havaitsivat, ettei tyydyttyneiden rasvojen tai rasvojen kokonaiskulutuksella ollut mitään yhteyttä niin miesten kuin naistenkaan kolesterolipitoisuuteen. Kuitenkin pienenä syntyneet poikalapset (alle 3,2 kilogrammaa syntyessään) olivat aikuisina miehinä eri tilanteen edessä. Heillä runsaan rasvan ja tyydyttyneiden rasvojen käytön todettiin olevan yhteydessä alhaiseen HDL-kolesterolin pitoisuuteen (mikä on huono asia!) sekä huonoon hyvän ja pahan kolesterolin suhteeseen. Vastaavaa yhteyttä ei havaittu naisten kohdalla. Tutkijoiden mukaan tulokset viittaavat siihen, että syntymäpainolla saattaa olla yhteys siihen miten aikuisiässä ravinnon rasvapitoisuus vaikuttaa yksilön kolesterolipitoisuuteen.
Pienen syntymäpainon ja ensimmäisen elinvuoden hitaan kasvun on aikaisemmissa tutkimuksissa todettu suurentavan muun muassa sydän- ja verisuonitautien vaaraa. Ennenaikaisten synnytysten määrä on kasvanut Yhdysvalloissa jopa 30 prosenttia 80-luvun alun määrään verrattuna. USA:n terveysviranomaisten julkaiseman raportin mukaan vuonna 1981 runsas 9 prosenttia vauvoista syntyi ennen 37 raskausviikkoa, mutta vuonna 2004 luku oli noussut jo lähes 13 prosenttiin. Asiasta uutisoi äskettäin British Medical Journal. Siinä todetaan edelleen, että joka vuosi noin puoli miljoonaa lasta syntyy Yhdysvalloissa ennenaikaisesti. Koska kehityshäiriöt ja muut terveysongelmat ovat keskoslapsilla selvästi yleisempiä kuin muilla, tulee lasten viiden ensimmäisen elinvuoden aikana syntyneistä kuluista yhteiskunnalle vuosittain 21 miljardin euron lisälasku, raportissa arvioidaan. Terveysviranomaisten mielestä olisi tärkeätä selvittää, miksi ennenaikaisten synnytysten määrä on noussut ja miten niitä voitaisiin estää.
Lähde: American Journal of Clinical Nutrition 84: 237-244, 2006
Tasainen verensokeri tuo terveyttä
Hiilihydraattipitoisella ja pitkään verensokerin tasaisena pitävällä ruokavaliolla on paljon terveyshyötyjä, sanotaan uudessa australialaisessa tutkimuksessa. Tutkimusten löydökset olen esittänyt nyt teille mahdottoman yksinkertaisesti, sillä tässä tutkimuksessa on todella paljon tärkeää asiaa meille jokaiselle suomalaiselle. Lukekaa kaikki tämä juttu huolella läpi! On tärkeää, että ymmärrätte tämän oikein. Siinä on nimittäin loppuelämäksenne terve ravitsemuksellinen suuntaus erityisesti hiilihydraattien käytön suhteen. Ravitsemukselliset koukerot paremmin hallitsevat voivat perehtyä aiheeseen lukemalla alkuperäistutkimuksen Archives of Internal Medicine-lehdestä (katso lähteen tiedot juttuni lopussa). Kanssani eri linjoilla olevat voivat taas lähettää niitä sähköpostejaan tai kommentoida juttua. Käyttäkää kuitenkin ystävällisiä sanoja, sillä milloinkaan emme tiedä milloin joudumme perääntymään käsityksissämme ja omien sanojen syöminen on mukavampaa jos sanat eivät ole niin kitkeriä! Ravinto on mutkikasta. Tämä on nykyinen käsityksemme terveellisimmästä mahdollisesta ravintopoliittisesta linjauksesta.
Verensokeri pysyy tasaisena alhaisen glykeemisen indeksin (GI) ruoka-aineita käyttämällä. Tämä GI on sellaista tyypillistä ravintokikkailua, jota olisi jokaisen hyvä kuitenkin hallita ainakin niin paljon, että osaa niitä lautaselleen etsiä. Jos GI on alhainen silloin ravinnon mukana saatu hiilihydraatti sokeristuu hitaammin ja vereen kulkeutuva sokeri ei kovasti lähde poukkoilemaan. Poukkoilun aiheuttaa hormoni nimeltään insuliini, joka pyrkii alentamaan veren korkealle päässeen sokerin. Nämä alhaisen GI:n ravintoaineet auttavat painonpudotuksessa, kehon rasvapitoisuuden vähentämisessä sekä sydän- ja verisuonitautiriskin pienentämisessä, Sydneyn Australiassa asustelevat tutkijat väittävät.
Mitä pitäisi syödä? Joo, erityisesti siis matalan GI:n ruoka-aineita kuten esim. täysjyväleipää, kaurapuuroa, jogurttia, hedelmiä ja papuja. Koska alhaisen GI:n elintarvikkeet saavat aikaan pitkäkestoisen kylläisyyden tunteen, niitä suositellaan laihdutukseen ja painonhallintaan. Erityisistä taulukoista voi katsella näitä GI-lukemia. Tähän liittyy vielä käsite nimeltään glykeeminen kuorma (GK), mutta se ei olennaisesti nyt muuta näitä jo varsin monimutkaisia kuvioita. Tuo GK on vielä pitemmälle menevää ravintokikkailua, joka esim. voi tarkoittaa, että normaalisti hyvin korkean GI:n omaava peruna muuttuu aivan siedettäväksi terveystuotteeksi jos se nautitaan esim. voinokareen ja sillin kera, jolloin GK yhteisvaikutuksen avulla laskee. Ymmärsittekö?
Mitä pitäisi välttää? Joopa joo, jos et ole kestävyyslajia harrastava huippu-urheilija, teet viisaasti syödessäsi mahdollisimman vähän korkean GI:n ruoka-aineita. Näitä vältettäviä ruokia ovat esim. vaalea leipä, maissilastut, valkoinen riisi ja perunasose. Kun nautit korkean GI:n elintarvikkeita on tyypillistä, että ne nostavat verensokeritasosi jyrkästi ylös ja tiputtavat sen sitten varsin pian alas.
Puhtaan sokerin GI on 100. Kaikki muut elintarvikkeet luokitellaan suhteessa sokeriin asteikolla 1-100. Ravintoasioissa on vaikea välttää kiistelyä kun vallalla on niin monenlaisia käsityksiä. Jos käsitys kovasti poikkeaa virallisesta ravitsemuslinjauksesta ja esittää esimerkiksi hiilihydraattien voimakasta vähentämistä ja sen sijaan eläinvalkuaisen ja rasvaisen ruoan suosimista niin kyseessä on arvatenkin Atkinsin dieetti tai jokin taitavasti markkinoitu muunnelma. Jotkut löytävät tästä Atkinsin ruokavaliosta onnen ja autuuden, mutta minä sanoisin, että pääsääntöisesti sellainen ei sovi sinulle. Pysy virallisella linjalla, eiköhän se pitemmän päälle ole hyvä. Erityisesti painonhallinnassa on ollut viime aikoina kiivaita väittelyitä siitä miten paljon hiilihydraatteja pitää syödä. Minä neuvon syömään ravintoa monipuolisesti, säännöllisesti ja kohtuullisesti suunnilleen näissä suhteissa 60-65 % hiilihydraattia, 20-25 % rasvaa ja 10-20 % proteiinia. Löydät minun ohjeistuksiani lisää sisällysluettelosta.
Tutkimuksen tehneet tiedemiehet, lähes kaikki lääkärit ja useimmat ravitsemuksen asiantuntijat suosittelevat painonhallintaan vähärasvaista, runsashiilihydraattista sekä kasvisrasvaa suosivaa ruokailua. Älä nyt tahallaan ymmärrä minua väärin: ihminen tarvitsee tietenkin myös hyvälaatusta rasvaa (esim. niitä kuuluisia omega-3-rasvahappoja), ei sitä pelkällä pastalla pärjää eikä pelkällä proteiinilla kauaa potkita. Viime aikoina ravitsemusexpertit ovat keskittyneet tutkimaan yhä enemmän erilaisten ruokavalioiden hyviä ja huonoja puolia. Matalan GI:n ruoka-aineita suosiva ravitsemusteoria, joka on hyvin linjassa virallisen ravitsemusopin kanssa, perustuu siihen, että korkean GI:n nopeasti sulava, hiilihydraattipitoinen ruoka aiheuttaa voimakkaita verensokeri- ja insuliinitason heilahteluita, nopeuttaa näläntunteen uusiutumista sekä hidastaa rasvan hajoamista. Tämä on todella epämiellyttävä asia!
Sydneyn yliopiston ravitsemustutkija Joanna McMillan-Price tutkimusryhmineen kutsui 129 ylipainoista mukaan tutkimukseen. Neljään eri ravintoryhmään jaetut koehenkilöt olivat iältään 18-40-vuotiaita. He söivät 12 viikon ajan vähäenergistä ja niukkarasvaista ruokaa. Kahden ruokaryhmän ravinto koostui runsaasti hiilihydraattia sisältävistä elintarvikkeista, muiden ryhmien ravitsemuksen painottuessa runsaasti proteiinia sisältäviin aterioihin. Pysyitkö perässä ajatuskuviossa? OK, sitten seuraa tärkeä juttu: Hiilihydraatti- ja proteiinipitoisissa ruokavalioissa toinen kahdesta ryhmästä painottui korkean GI:n ruokiin ja toinen puolestaan alhaisen GI:n vaihtoehtoihin. Koehenkilöiden rasvaprosentti mitattiin, heidät punnittiin kerran viikossa ja heiltä otettiin verinäytteet tutkimuksen kuudennella ja viimeisellä viikolla.
Tutkimuksen loppuvaiheessa kaikki koehenkilöt olivat tiputtaneet painoaan. Hurraa! Merkittäviä eroja eri ruokavalioiden ja rasvaprosentin vähenemisen tai vyötärön hoikistumisen välillä ei löytynyt. Sen sijaan merkittävät erot löytyivät terveydelle merkittävän viiden prosentin painonpudotuksen kohdalla. Verrattaessa kahta runsas-hiilihydraattipitoista ruokavalioryhmää keskenään, alhaisen GI:n koehenkilöiden kehosta hupeni lähes kaksinkertainen määrä rasvaa verrattuna korkean GI:n ruokavaliota noudattaneisiin. Tämä vaikutus oli erityisen tuntuva naisilla, jotka olivat syöneet hiilihydraattipitoista, matala-glykeemistä ruokaa. Vastaavaa eroa ei havaittu proteiiniryhmässä. Proteiinipitoista ruokavaliota noudattaneiden ryhmässä korkea GI näkyi huonon LDL-kolesterolin lisäyksenä, kun taas alhaisen GI:n ryhmässä kehitys oli päinvastainen. Kaikki sydän- ja verisuonitautien riskitekijät olivat samansuuntaisia kaikissa tutkimusryhmissä.
Lähde: Radion tiedeuutiset, 24.7.2006 ja Archives of Internal Medicine 166 (14): 1466-1475, 2006
Verensokeri pysyy tasaisena alhaisen glykeemisen indeksin (GI) ruoka-aineita käyttämällä. Tämä GI on sellaista tyypillistä ravintokikkailua, jota olisi jokaisen hyvä kuitenkin hallita ainakin niin paljon, että osaa niitä lautaselleen etsiä. Jos GI on alhainen silloin ravinnon mukana saatu hiilihydraatti sokeristuu hitaammin ja vereen kulkeutuva sokeri ei kovasti lähde poukkoilemaan. Poukkoilun aiheuttaa hormoni nimeltään insuliini, joka pyrkii alentamaan veren korkealle päässeen sokerin. Nämä alhaisen GI:n ravintoaineet auttavat painonpudotuksessa, kehon rasvapitoisuuden vähentämisessä sekä sydän- ja verisuonitautiriskin pienentämisessä, Sydneyn Australiassa asustelevat tutkijat väittävät.
Mitä pitäisi syödä? Joo, erityisesti siis matalan GI:n ruoka-aineita kuten esim. täysjyväleipää, kaurapuuroa, jogurttia, hedelmiä ja papuja. Koska alhaisen GI:n elintarvikkeet saavat aikaan pitkäkestoisen kylläisyyden tunteen, niitä suositellaan laihdutukseen ja painonhallintaan. Erityisistä taulukoista voi katsella näitä GI-lukemia. Tähän liittyy vielä käsite nimeltään glykeeminen kuorma (GK), mutta se ei olennaisesti nyt muuta näitä jo varsin monimutkaisia kuvioita. Tuo GK on vielä pitemmälle menevää ravintokikkailua, joka esim. voi tarkoittaa, että normaalisti hyvin korkean GI:n omaava peruna muuttuu aivan siedettäväksi terveystuotteeksi jos se nautitaan esim. voinokareen ja sillin kera, jolloin GK yhteisvaikutuksen avulla laskee. Ymmärsittekö?
Mitä pitäisi välttää? Joopa joo, jos et ole kestävyyslajia harrastava huippu-urheilija, teet viisaasti syödessäsi mahdollisimman vähän korkean GI:n ruoka-aineita. Näitä vältettäviä ruokia ovat esim. vaalea leipä, maissilastut, valkoinen riisi ja perunasose. Kun nautit korkean GI:n elintarvikkeita on tyypillistä, että ne nostavat verensokeritasosi jyrkästi ylös ja tiputtavat sen sitten varsin pian alas.
Puhtaan sokerin GI on 100. Kaikki muut elintarvikkeet luokitellaan suhteessa sokeriin asteikolla 1-100. Ravintoasioissa on vaikea välttää kiistelyä kun vallalla on niin monenlaisia käsityksiä. Jos käsitys kovasti poikkeaa virallisesta ravitsemuslinjauksesta ja esittää esimerkiksi hiilihydraattien voimakasta vähentämistä ja sen sijaan eläinvalkuaisen ja rasvaisen ruoan suosimista niin kyseessä on arvatenkin Atkinsin dieetti tai jokin taitavasti markkinoitu muunnelma. Jotkut löytävät tästä Atkinsin ruokavaliosta onnen ja autuuden, mutta minä sanoisin, että pääsääntöisesti sellainen ei sovi sinulle. Pysy virallisella linjalla, eiköhän se pitemmän päälle ole hyvä. Erityisesti painonhallinnassa on ollut viime aikoina kiivaita väittelyitä siitä miten paljon hiilihydraatteja pitää syödä. Minä neuvon syömään ravintoa monipuolisesti, säännöllisesti ja kohtuullisesti suunnilleen näissä suhteissa 60-65 % hiilihydraattia, 20-25 % rasvaa ja 10-20 % proteiinia. Löydät minun ohjeistuksiani lisää sisällysluettelosta.
Tutkimuksen tehneet tiedemiehet, lähes kaikki lääkärit ja useimmat ravitsemuksen asiantuntijat suosittelevat painonhallintaan vähärasvaista, runsashiilihydraattista sekä kasvisrasvaa suosivaa ruokailua. Älä nyt tahallaan ymmärrä minua väärin: ihminen tarvitsee tietenkin myös hyvälaatusta rasvaa (esim. niitä kuuluisia omega-3-rasvahappoja), ei sitä pelkällä pastalla pärjää eikä pelkällä proteiinilla kauaa potkita. Viime aikoina ravitsemusexpertit ovat keskittyneet tutkimaan yhä enemmän erilaisten ruokavalioiden hyviä ja huonoja puolia. Matalan GI:n ruoka-aineita suosiva ravitsemusteoria, joka on hyvin linjassa virallisen ravitsemusopin kanssa, perustuu siihen, että korkean GI:n nopeasti sulava, hiilihydraattipitoinen ruoka aiheuttaa voimakkaita verensokeri- ja insuliinitason heilahteluita, nopeuttaa näläntunteen uusiutumista sekä hidastaa rasvan hajoamista. Tämä on todella epämiellyttävä asia!
Sydneyn yliopiston ravitsemustutkija Joanna McMillan-Price tutkimusryhmineen kutsui 129 ylipainoista mukaan tutkimukseen. Neljään eri ravintoryhmään jaetut koehenkilöt olivat iältään 18-40-vuotiaita. He söivät 12 viikon ajan vähäenergistä ja niukkarasvaista ruokaa. Kahden ruokaryhmän ravinto koostui runsaasti hiilihydraattia sisältävistä elintarvikkeista, muiden ryhmien ravitsemuksen painottuessa runsaasti proteiinia sisältäviin aterioihin. Pysyitkö perässä ajatuskuviossa? OK, sitten seuraa tärkeä juttu: Hiilihydraatti- ja proteiinipitoisissa ruokavalioissa toinen kahdesta ryhmästä painottui korkean GI:n ruokiin ja toinen puolestaan alhaisen GI:n vaihtoehtoihin. Koehenkilöiden rasvaprosentti mitattiin, heidät punnittiin kerran viikossa ja heiltä otettiin verinäytteet tutkimuksen kuudennella ja viimeisellä viikolla.
Tutkimuksen loppuvaiheessa kaikki koehenkilöt olivat tiputtaneet painoaan. Hurraa! Merkittäviä eroja eri ruokavalioiden ja rasvaprosentin vähenemisen tai vyötärön hoikistumisen välillä ei löytynyt. Sen sijaan merkittävät erot löytyivät terveydelle merkittävän viiden prosentin painonpudotuksen kohdalla. Verrattaessa kahta runsas-hiilihydraattipitoista ruokavalioryhmää keskenään, alhaisen GI:n koehenkilöiden kehosta hupeni lähes kaksinkertainen määrä rasvaa verrattuna korkean GI:n ruokavaliota noudattaneisiin. Tämä vaikutus oli erityisen tuntuva naisilla, jotka olivat syöneet hiilihydraattipitoista, matala-glykeemistä ruokaa. Vastaavaa eroa ei havaittu proteiiniryhmässä. Proteiinipitoista ruokavaliota noudattaneiden ryhmässä korkea GI näkyi huonon LDL-kolesterolin lisäyksenä, kun taas alhaisen GI:n ryhmässä kehitys oli päinvastainen. Kaikki sydän- ja verisuonitautien riskitekijät olivat samansuuntaisia kaikissa tutkimusryhmissä.
Lähde: Radion tiedeuutiset, 24.7.2006 ja Archives of Internal Medicine 166 (14): 1466-1475, 2006
